Esikoisemme piti olla syysvauva.. Kaikki päättyi kuitenkin ihan liian aikasin, kun viikolla 11 ultrassa ei näkynyt sydänääniä.. :(
Ensin lääkkeellinen yritys tyhjentää, kuukausi siitä vatsakivuilla kaavintaan ja kaavinnasta vaille kuukausi eteenpäin taas vatsakivut ja ilmeisesti jonkin asteinen tukehdus, kun kohdussa oli vieläkin jotain jäänteitä.. Rotantappokuuri antibiotteja ja kahden vkon vuoto päälle. Eli oikein pitkällä kaavalla..!!
Nyt sentään ensimmäiset oikeat kuukautiset tulleet, kun keskenmenosta kohta 3kk. Uusi vauva ajatuksissa/haaveissa ja saa tulla kun haluaa, mutta mietityttää vain miten uskaltaa ja pystyykö raskaudesta nauttimaan..??
Välillä miettii onko sitä valmis uuteen ja mitä jos käy taas jotain, mitä jos en pystykään kaiken tämän jälkeen edes lasta kantamaan...
Syli kaipaa lasta, mutta pelottaa....
Enkeliä ikävöiden...
Ensin lääkkeellinen yritys tyhjentää, kuukausi siitä vatsakivuilla kaavintaan ja kaavinnasta vaille kuukausi eteenpäin taas vatsakivut ja ilmeisesti jonkin asteinen tukehdus, kun kohdussa oli vieläkin jotain jäänteitä.. Rotantappokuuri antibiotteja ja kahden vkon vuoto päälle. Eli oikein pitkällä kaavalla..!!
Nyt sentään ensimmäiset oikeat kuukautiset tulleet, kun keskenmenosta kohta 3kk. Uusi vauva ajatuksissa/haaveissa ja saa tulla kun haluaa, mutta mietityttää vain miten uskaltaa ja pystyykö raskaudesta nauttimaan..??
Välillä miettii onko sitä valmis uuteen ja mitä jos käy taas jotain, mitä jos en pystykään kaiken tämän jälkeen edes lasta kantamaan...
Syli kaipaa lasta, mutta pelottaa....
Enkeliä ikävöiden...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi kuulostaa hyvin tutulta. Tässä mun tarina.
Meidän esikoisen piti syntyä marraskuun lopulla. Ja vko 12 ultraan menin innolla, että näen vihdoin sen sydämen sykkivän (sydänääniä ei oltu aiemmin saatu kuulumaan, mutta lääkäri sanoi että se on "normaalia" kun ylipainoa minulla on hieman). Ultra kesti ja kesti. Lopulta lääkäri totesi, ettei sikiöllä sydän syki eikä verenkiertoa ole. Maailma oli romahtaa päälle. Enhän osannut varautua tuollaiseen "tuomioon", tuskin kukaan kekenmenon kokeneista siihen varautunut on.
Sitten sain ajan seuraavalle päivälle lääkkeeliseen tyhjennykseen. Ei onnistunut, vaikka hoitajan mukaan sen vuotomäärän mukaan oli suuri ihme, ettei mitään tullut ulos. Jouduin osastolle ja sain lisää lääkeitä joista ei ollut mitään hyötyä. Sitten pariks päiväks kotiin odottamaan jos jotain tapahtuisi. Mutta ei! Sitten taas uudestaan koko juttu alusta. Mutta tällä kertaa koko vuotoa ei tullut lainkaan. Aloin olla henkisesti ihan loppu. Mitä ihmisten riepottelua tuo olikii. 4 päivää tehty tuota "tyhjentämis yritystä", aivan tuloksetta. Onneks mun mies oli kuitenkii suurimman osan ajasta mukana. Sitten seuraavana päiväna pääsin kaavintaan (piti useamman kerran sitä vaatii) onneks. Sen jälkeen koin, että pääsin vihdoin henkisesti parantamaan itteeni. Ensimmäisiä kuukautisia nyt sitten odottelen...
Mitä tuohon pelkoon tulee... Pelkään todella, mitä seuraava raskaus toisi tulleessaan. Mä todella riemuitsin tuon viime raskauden positiivista testiä, mutta nyt en varmaan seuraavaa uskalla, JOS sellaista koskaan edes enää tulee. Voihan se olla, etten enää raskaaksi tule vaikka kuinka yrittäisin. Sitä mä kovasti pelkään. Usein meitinkin, että pitäisikö se jättää yrittämättä niin ei tulisi sitä pettymystä jos ei raskaaksi tule. Ja jos raskaaksi tulee niin jos tulee se keskenmeno, sitä en tiedä miten kestäisin. Mutta toisaalta. Lasta ei voi saada, jos näitä riskejä ei ota. Elämä on julmaa ja riskejä on kai otettava. Ja tiedän, että tää oli "vasta" ensimmäinen keskenmeno. Helpottaa kyl tiettää, että keskenmenon jälkeen moni niitä lapsia saa. Pelottaa vaan aika julmetusti välillä.
itse koin saman tammikuussa kun menin iloisena np-ultraan tapaamaan masuasukkia. Se oli kuollut. mulle tuli spontaani tyhjentyminen viikon päästä np-ultrasta...en siis kerinnyt kaavintaan. Kaksi kiertoa odotin ja tulin uudestaan raskaaksi. Eilen oli np-ultra ja masussa pyöri erittäin vilkas vaavin alku. Kaikki oli hyvin. Mahaa sattui koko päivän jännityksestä...niin paljon pelotti tuo ultraus. Tajusin että vaikka takapakkeja tulee lasten teossa niin ei se estä raskauden onnistumista seuraavalla kerralla. Tiedän pelon tunteen mutta olen onnellinen että uskaltauduin jatkamaan yritystä. Tsemppiä.
raskausviikolla 23. on niin tyhjä olo...