Kotiin saapuessaan Liisa ajatteli vain Jounia. Jouni selvisi kaikesta vain hymyilemällä ja muutamalla naurettavalla kolikolla. Liisa oli aina elänyt ylellistä elämää. Hänen vanhempansa olivat molemmat lakimiehiä joten rahaa kyllä oli aina riittänyt, mutta viimeaikoina Liisa oli saanut pärjätä ilman heidän rahojaan, koska hän oli muuttanut omilleen.
Liisa nousi sängystä ja meni jääkaapille. Jääkaapissa ei ollut enää kuin puolikas mangariinipurkki ja kolme banaania. Liisa otti banaanin ja alkoi syödä sitä miettiessään samalla mitä olisi tehtävissä. Hän päätti etsiä itselleen töitä.
Pian hän seisoi erään juhlavaate liikkeen ovella.
- Oletko sinä se harjoittelija? Ovelle saapunut nainen kysyi.
- Olen, Liisa vastasi ja yritti kurkkia naisen selän taakse nähdäkseen mitä tuleman piti. Kauppa oli täynnä toinen toistaan hienompia vaatteita. Paljon hienompia kun hänen viime työpaikassaan.
- No tehtäväsi on olla kassalla, Nainen selitti.
- Okei olen käyttänyt ennenkin kassakonetta, Liisa selitti.
- No hyvä ala sitten töihin, Nainen sanoi ja lähti takahuoneeseen. Liisa käveli kassakoneen viereen ja avasi sen. Sisällä oli kattava määrä rahaa. Liisa mietti jo hetken, että ottaisiko vain rahaa kassasta ja juoksisisi äkkiä pois, mutta päätyi että hänestä ei olisi rikolliseksi.
Pian kauppaan saapuikin ensimmäinen asiakas. Hyvin pukeutunut mies jolla oli itsevarma katse.
- Voinko auttaa, Liisa kysyi vaikka tajusi samalla, että ei tiennyt mitään asuista.
- Kyllä, etsin sopivaa pukua häihin, Mies sanoi kepeällä äänellä. Liisaan teki vaikutuksen miehen kalliit vaatteet ja itsevarma puhumistapa ja hän ei voinut olla kysymättä mieheltä:
- Omiin häihisikö?
- Voi, en toki, vaan yhden ystäväni, Mies sanoi ja naurahti. Liisa käveli miehen luokse ja sanoi huvittuneena:
- Oikeasti en tiedä mitään näistä asuista. Mies hymyili ja katsoi Liisaa suoraan silmiin.
- Sinulla on kauniit silmät, mies virkkoi. Liisa punastui oitis ja yritti peittää veitikkamaista hymyään.
- No, taidan tulla uudestaan sitten, kun on joku ketä jotain näistä puvuista ymmärtää, Mies naurahti. Liisa katsoi, kun mies lähti saamatta sanaa suustaan. Liisa ei tiennyt mikä häneen oli mennyt. Hän oli flirttaillut tuiki tuntemattomalle miehelle ilman mitään syytä.
- Eihän mies edes ollut sen arvoinen, pelkkä rikas, koppava, mammanpoika, Liisa sanoi ja katsoi itseään peilistä, mies oli kehunut hänen silmiään. No, ne olivat kyllä aika kauniit, Liisa mietti. Eihän miehessä oikeastaan ollutkaan mitään vikaa hänhän on varakaskin ja..
- Voi ei! mitä minä ajattelen, enhän minä hänen rahoihinsa voi olla rakastunut, Liisa mietti ja näki sielunsa silmin itsensä joka torstai tulevassa draama sarjassa jossa mentiin naimisiin pelkästään rahan takia, ilman mitään tunnetta.
Kotona Liisa mietti vain kaupassa tapaamaansa miestä, mieshän oli kyllä aika hyvännäköinen.
- Nyt tämä loppuu, lakkaan ajattelemasta häntä, Liisa huusi ja hakkasi päätään seinään. Kohta kuitenkin joku koputti ikkunaan.
Liisa juoksi ikkunalle eikä ollut uskoa silmiään: Koko hänen pihansa oli täynnä punaisia ruusuja ja ruusuissa oli kaikissa kortti jossa luki: salaiselta ihailijalta
Liisa nousi sängystä ja meni jääkaapille. Jääkaapissa ei ollut enää kuin puolikas mangariinipurkki ja kolme banaania. Liisa otti banaanin ja alkoi syödä sitä miettiessään samalla mitä olisi tehtävissä. Hän päätti etsiä itselleen töitä.
Pian hän seisoi erään juhlavaate liikkeen ovella.
- Oletko sinä se harjoittelija? Ovelle saapunut nainen kysyi.
- Olen, Liisa vastasi ja yritti kurkkia naisen selän taakse nähdäkseen mitä tuleman piti. Kauppa oli täynnä toinen toistaan hienompia vaatteita. Paljon hienompia kun hänen viime työpaikassaan.
- No tehtäväsi on olla kassalla, Nainen selitti.
- Okei olen käyttänyt ennenkin kassakonetta, Liisa selitti.
- No hyvä ala sitten töihin, Nainen sanoi ja lähti takahuoneeseen. Liisa käveli kassakoneen viereen ja avasi sen. Sisällä oli kattava määrä rahaa. Liisa mietti jo hetken, että ottaisiko vain rahaa kassasta ja juoksisisi äkkiä pois, mutta päätyi että hänestä ei olisi rikolliseksi.
Pian kauppaan saapuikin ensimmäinen asiakas. Hyvin pukeutunut mies jolla oli itsevarma katse.
- Voinko auttaa, Liisa kysyi vaikka tajusi samalla, että ei tiennyt mitään asuista.
- Kyllä, etsin sopivaa pukua häihin, Mies sanoi kepeällä äänellä. Liisaan teki vaikutuksen miehen kalliit vaatteet ja itsevarma puhumistapa ja hän ei voinut olla kysymättä mieheltä:
- Omiin häihisikö?
- Voi, en toki, vaan yhden ystäväni, Mies sanoi ja naurahti. Liisa käveli miehen luokse ja sanoi huvittuneena:
- Oikeasti en tiedä mitään näistä asuista. Mies hymyili ja katsoi Liisaa suoraan silmiin.
- Sinulla on kauniit silmät, mies virkkoi. Liisa punastui oitis ja yritti peittää veitikkamaista hymyään.
- No, taidan tulla uudestaan sitten, kun on joku ketä jotain näistä puvuista ymmärtää, Mies naurahti. Liisa katsoi, kun mies lähti saamatta sanaa suustaan. Liisa ei tiennyt mikä häneen oli mennyt. Hän oli flirttaillut tuiki tuntemattomalle miehelle ilman mitään syytä.
- Eihän mies edes ollut sen arvoinen, pelkkä rikas, koppava, mammanpoika, Liisa sanoi ja katsoi itseään peilistä, mies oli kehunut hänen silmiään. No, ne olivat kyllä aika kauniit, Liisa mietti. Eihän miehessä oikeastaan ollutkaan mitään vikaa hänhän on varakaskin ja..
- Voi ei! mitä minä ajattelen, enhän minä hänen rahoihinsa voi olla rakastunut, Liisa mietti ja näki sielunsa silmin itsensä joka torstai tulevassa draama sarjassa jossa mentiin naimisiin pelkästään rahan takia, ilman mitään tunnetta.
Kotona Liisa mietti vain kaupassa tapaamaansa miestä, mieshän oli kyllä aika hyvännäköinen.
- Nyt tämä loppuu, lakkaan ajattelemasta häntä, Liisa huusi ja hakkasi päätään seinään. Kohta kuitenkin joku koputti ikkunaan.
Liisa juoksi ikkunalle eikä ollut uskoa silmiään: Koko hänen pihansa oli täynnä punaisia ruusuja ja ruusuissa oli kaikissa kortti jossa luki: salaiselta ihailijalta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä vi**Tua...tällaista on aika tylsää lukea..
Joo onhan se aika tylsä myönnetään, mutta tuli nyt jo kirjoitettua joten ei voi mitään.
Ehkäpä ei kannata jatkaa, koska tuo on aika tylsä tarina ilman kuvia
oukei ei kelpaa nii ei sitten olis jo kolmas jakso valmiina, mutta jos ei kelpaa niin ei sitten goodbye:)
poltettu koiran kakka! Fantti on tosi hyvä kirjoittaja, ja näitä on kaivattu vuodesta nakki ja keppi! Jatka vaan Fanni!!! Tykkään Liisasta, kuin Jounista yms. :D
*otsikko kertoo kaiken*
Tuohan on hyvää suomenkielen käyttöä! Ei mitään syytä lopetaa ja jos ei tykkää niin voi olla lukematta:)!