Laatikkotalot - yök!

Yksinkertainen on kaunista. Kikkailu kikkailun vuoksi taas perseestä... Jos sille kaarellesi on joku käyttötarkoitus, niin kerro toki (erkkeri? Siinäkin suosisin itse kulmia).

Parasta kotimaista arkkitehtuuria edustavat vanhat rintamamiestalot... :)

Kaikki turha on turhaa

Makuasioista ei voida kiistellä, mutta... Arkkitehtuurikoulutuksen perusvaatimuksena kuuluisi olla jonkinasteinen 3-ulotteisen ajattelun ja toteutuksen taito. Arkkitehdit, jotka tuottavat laatikkotaloja ovat mielestäni jääneet rakennuspalikoilla leikkivien pikkulasten tasolle, jotka eivät luultavasti osaa käyttää mielikuvitustaan uusien muotojen ja tilojen luomiseen. Perheessäni on arkkitehti, joka vannoo mm. Jacobsenin, Van der Rohen ja Dudlerin nimeen ja pitää luovia arkkitehteja kuten Calatravaa, Fosteria ja Peitä "korurakentajina".

Tietenkin rakennusfirmat haluavat sijoitukselleen mahdollisimman suuren tuoton, josta johtuen arkkitehtuuritoimistojenkin on redusoitava kulunsa minimiin, jos aikovat saada toimeksiantoja. Tämä ei kuitenkaan pakota minimalismiin, sillä hyvät ideat eivät välttämättä ole kalliita, mutta vaativat ismeistä vapaan arkkitehdin, joka osaa luoda tarjolla olevista puitteista parhaan mahdollisen tuloksen!

Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että niin luovalle arkkitehtuurille kuin ns. (yksinkertaisiin) kaavoihin kangistuneelle arkkitehtuurillekin on oma tarpeeensa jatkuvassa, maailmanlaajuisessa rakennusprojektissa.

Hyvät arkkitehdit, tässä pyyntöni: ottakaa huomioon kadunmies/nainen, joka niitä rakennusten ulkosivuja katselee!!! Vai oletteko unohtaneet meidät ismeissänne ja tietokoneen näyttöpäätteellänne, jossa kaikki näyttää niin täydelliseltä?

Arkkitehtuurista kiinnostuneena minulle käy niin, että katson mielelläni estettisiä enkä simplistisiä rakennuksia (mielestäni yksinkertainen rakennus on yksinkertaisesti tylsä!). Niinpä esim. asuessani joitakin vuosia sitten Helsingin Puu-Vallilassa, oli tapanani jäädä yhtä pysäkkiä aiemmin ratikasta ja nauttia kauniista, vanhojen puutalojen yhtenäisestä rakennustyylistä. Sittemmin Vallilaan muuttaessani kyseinen estetiikan kaipuu oli haipunut ja tilalle oli astunut funktionaalisuus. Ratikan tarkoituksenahan on tuoda minut mahdollisimman lähelle kotia, vai kuinka...?

Ennen halusin juurikin tmeluurein tuollaisen pitsikrumeluurein höystetyn piparkakkutalon. Jossain vaiheessa tajusin, että on järjetöntä maksaa hirveä hinta talosta, joka yrittää olla vanhan näköinen. Ei noissa taloissa ole mitään aitoa. Kaikki mittasuhteet ovat päin persettä, huonejärjestelyt eivät yritä edes matkia vanhaa jne. Silti talot on pitänyt kuorruttaa typerillä tekoristikoilla ja koristelistoituksilla. Nyt suomi on pullollaan näitä perinnetaloja, jotka näyttävät hölmöiltä elementtikyhäelmiltä.

Jos haluaa oikeasti vanhan talon, niin silloin kannattaa etsiä sellainen - oikeasti vanha. "No kun meidän perhe haluaa asua vanhassa perinnetalossa, mutta kun ei löydy keskeltä kaupunkia järven rannalta, eikä talossa ollut edes hissiä". Jos mielii vanhaa, niin silloin on tingittävä jostain. Säälin oikeasti ihmisiä, jotka rakentavat rauhaloita, kastelleja jne. Minä huomasin sen ajoissa. Onneksi moni muukin joskus huomaa, että tuollainen rakentaminen on kitsiä. Ikään kuin laittaisi tekoristikot 70-luvun tasakattoiseen taloon, kun halutaan asua maalla.

En haluaisi myöskään asua missään pyöreässä lastuissa rakennetussa pallotalossa tai tasakattoisessa laatikossa. Meidän on opittava rakentamaan tämän ajan mukaan suomalaisiin oloihin soveltuen. Ei ole enää paluuta mihinkään vanhoihin jyhkeisiin kivikerrostaloihin tai pirtti ja kamari -yhdistelmiin. Kun näenkin jonkun Kannustalon pitsiväkerryksen tai Lapplin ylisuuret ikkunat, minua säälittää. Ihmiset maksavat itsensä kipeiksi taloista, jotka he kuvittelevat jotenkin hienoiksi tai vanhantyylisiksi. Todellisuudessa tuollaiset rakennukset eivät ole mitenkään ilo silmälle. Aidosti vanhat talot oikeine mittasuhteineen ovat sitä.

Veit sanat suustani.