Haluaisin avata keskustelun selkävaivojen syntymisestä ja etenemisestä. Kokemuksia ja mielipiteitä kuulisin siis mielelläni.
Itselläni kipuilee alaselkä jatkuvasti. Aikaajoin enemmän ja välillä taas vähemmän. Noin kaksi vuotta sitten yhdessä välissä todettiin "rappeumaa", eli jonkun sortin madaltumista. Kuitenkin kommenteilla, että ei vakavaa ja tätä on 90% suomalaisista miehistä. Tosin yleensä se alkaa noin 50-v. vanhana, itse olin tuolloin 26-v. ja jos kivut ovat siitä lähtöisin olin jo tuolloin 5 vuotta helposti siitä kärsinyt.
Nyt sitten kevättalvella rikoin selkäni jumpatessa. Hieman ilkeä liikerata tankoa nostaessa maasta suorille käsille. Painoa ei ollut kuin noin 40kg, mutta sehän piisaa kun väärin vääntää. Tämä vei minut ensikerran oikeasti sänkyyn selän takia. 2 viikkoa kävelystä ei tullut mitään.
Lääkärit (4 eri lääkäriä) eivät luonnollisesti halunneet lähettää kuvauksiin vaikka pullistumasta kovasti mainostivatkin. Noh kipu on kadonnut lähes siedettävälle tasolle nyt noin 3 kuukauden aikana, muttei missään nimessä hävinnyt kokonaan. Lääkäreiden ohjeet ovat mielestäni aika ristiriitaisia. Käsketään käyttämään selkää mahdollisimman paljon, minkä kipu antaa periksi, mutta toisaalta käsketään varomaan kiertoliikkeitä jne. Harrastan aktiivisesti liikuntaa (ehkä 5 kertaa viikossa) ja olen kohtuullisen hyvässä kunnossa lihaksiltani. Joinakin lepojaksoina olen havainnut, että ihan niinkuin ei koskisi niin kovasti selkään, mutta ei kai tässä auta tuleenkaan jäädä makaamaan.
Kysynkin nyt:
Mikä on yleinen käsitys, mitä liikunta oikeasti tekee selälle? Jos rasitan sitä, saanko aina vain varmemmin paikat pullistelemaan? => rikon sen lopullisesti?
Jos ja kun kivut edelleen kasvavat, olenko tuomittu jumppaamaan ainoastaan fysioterapeutin tiukassa valvonnassa, jotta selkä kuormittuu ainoastaan oikealla tavalla ja ei liikaa?
Itselläni kipuilee alaselkä jatkuvasti. Aikaajoin enemmän ja välillä taas vähemmän. Noin kaksi vuotta sitten yhdessä välissä todettiin "rappeumaa", eli jonkun sortin madaltumista. Kuitenkin kommenteilla, että ei vakavaa ja tätä on 90% suomalaisista miehistä. Tosin yleensä se alkaa noin 50-v. vanhana, itse olin tuolloin 26-v. ja jos kivut ovat siitä lähtöisin olin jo tuolloin 5 vuotta helposti siitä kärsinyt.
Nyt sitten kevättalvella rikoin selkäni jumpatessa. Hieman ilkeä liikerata tankoa nostaessa maasta suorille käsille. Painoa ei ollut kuin noin 40kg, mutta sehän piisaa kun väärin vääntää. Tämä vei minut ensikerran oikeasti sänkyyn selän takia. 2 viikkoa kävelystä ei tullut mitään.
Lääkärit (4 eri lääkäriä) eivät luonnollisesti halunneet lähettää kuvauksiin vaikka pullistumasta kovasti mainostivatkin. Noh kipu on kadonnut lähes siedettävälle tasolle nyt noin 3 kuukauden aikana, muttei missään nimessä hävinnyt kokonaan. Lääkäreiden ohjeet ovat mielestäni aika ristiriitaisia. Käsketään käyttämään selkää mahdollisimman paljon, minkä kipu antaa periksi, mutta toisaalta käsketään varomaan kiertoliikkeitä jne. Harrastan aktiivisesti liikuntaa (ehkä 5 kertaa viikossa) ja olen kohtuullisen hyvässä kunnossa lihaksiltani. Joinakin lepojaksoina olen havainnut, että ihan niinkuin ei koskisi niin kovasti selkään, mutta ei kai tässä auta tuleenkaan jäädä makaamaan.
Kysynkin nyt:
Mikä on yleinen käsitys, mitä liikunta oikeasti tekee selälle? Jos rasitan sitä, saanko aina vain varmemmin paikat pullistelemaan? => rikon sen lopullisesti?
Jos ja kun kivut edelleen kasvavat, olenko tuomittu jumppaamaan ainoastaan fysioterapeutin tiukassa valvonnassa, jotta selkä kuormittuu ainoastaan oikealla tavalla ja ei liikaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä nuorillakin on aika yleisesti tuota rappeumaa. Monilta alta 2-kymppisiltä on sitä todettu. Itsellä n. 26-vuotiaana yli viiden vuoden kipujen jälkeen.
Rappeumalla ja välilevyn pullistumilla on tietenkin syynsä! Lantiossa toiminnallista vikaa, väärä ravinto, jne. Kun lantion viat korjataan, niin ei rappeumakivut enää vaivaa. Mulla korjattiin kivut pois 35-vuotiaana 15 vuoden kipuilun jälkeen:
www.selkasivut.fi
Liikunta ja jumppa voi ehkäistä kipuja, mutta pahentaa kulumista, jos lantiossa on mekaanista vikaa. Ei ne selkävaivat tyhjästä synny. Yleisin syy: SI-nivel vinksallaan.
Rikoin selkäni jo 18v;nä ekan kerran. Tällähetkellä sieltä löytyy 3 pullistumaa 3väliä on lyhistynyt ja loppu on rappeuman kyllästämä. Eli mun selkä on ihan sökö. Olen 44v. ja ainoa mikä pitää minut kävelevänä selkäni osalta on jumppa ja säännöllinen liikunta muutenkin. Vatsalihakset on hyvä pitää kunnossa ne tukevat selkää. Kaikkia kiertoliikkeitä kannattaa varoa en tarkota, että pitää seistä tikkusuorana ja ei voi mitään tehdä, mutta kuulostelee itseään kyllä niitä oppii varomaan mitkä ei hyvälle tunnu.
Sitten on vielä hyvä huolehtia monipuolisesta ravinnosta jotta ne rustot ja nivelet saa rakennus palikoita.
Kannattaisi kyllä kysyä jostain fysioterapeutilta ohjeet niihin jumppa hommiin ei siitä varmasti haittaakaan olisi.
Juu ja sit sille hoidetulle mun si-nivelet on ihan ok ei parantunu rappeuma selästä eikä ms-tauti.
"mun si-nivelet on ihan ok ei parantunu rappeuma selästä eikä ms-tauti."
Ei se rappeuma parannukaan, mutta se rappeuman aiheuttaja korjaantui ja rappeuman eteneminen mahdollisesti pysähtyi, kuten muidenkin vaurioiden eteneminen.
Kenellä kävit SI:t korjauttamassa?
reilusti alle kolmekymppisenä.Välilevynrappeuma syynä..Nyt olen 43 ja edelleen poden hyvinkin kivuliasta selkää.
Välillä voi tehdä paljonkin kaikkea ja välillä taas 50 metrin kävelykin on yhtä tuskaa.Kiertoliikkeet tekee häijyä.
Sain aikanaan hyvän neuvon että tekee sen mikä tuntuu hyvältä ja huonoina kausina voi laskea kuntoiluksi jo pienen pihalla käpsehtimisen.
Geenivirheen kautta saatu rappeumatauti etenee,teki sitten mitä hyvänsä tai jätti tekemättä..
"Geenivirheen kautta saatu rappeumatauti etenee,teki sitten mitä hyvänsä tai jätti tekemättä.. "
Samoja valheita mullekin tarjottiin.
mutta mutta..., niinkuin mullakin nuorenpana (25v) liikuntaharrastuksessa se venähti ja niksahti jotenkin ja pidin monen vuoden paussia...
nyt vanhempana (yli50v) aloitin jälleen vauhtiliikunnan ja sen lisäksi rullaluistelun, selkälihakset on vahvistuneet ja ennen lähes jokapäiväinen selkäkipu hellittänyt. Myös muutaman kilon painonpudotus on ollut hyväksi, vaikken lihava varsinaisesti ole ollutkaan.
Siis jalkalihasten voimistaminen ei pitäisi kuormittaa selkärankaa niinkuin nostot, onkohan niin...
tulee joku juuri tämmöinen kommentti.
Sen verran monta vuotta on tullut selän kanssa tahkottua,että luultavasti tiedän mitä siellä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan.Ja tasan tarkkaan tiedän myös,mitä se sietää ja mitä ei.
Jos sinulle on tarjottu selästäsi valheita,niin se on hyvin valitettavaa.
Minulle nimittäin ei tarjottu valheita,vaan asiantuntevaa tietoa asiantuntevassa paikassa.
Ja selkä tutkittiin ihan kunnolla.Jo pelkästään sen takia,että se voi myös periytyä lapsilleni.
Kiitoksia mielenkiintoisista kommenteista.
Tuo on mielestäni aika huolestuttava merkki kaikissa yleisissä keskusteluissa että puhutaan taudista ja sen syystä, tarkoitan tässä kohtaa näitä pullistumia ja että ne johtuvat madaltumisesta. Sitten ei kuitenkaan tiedetä sitä madaltujan aiheuttajaa kunnolla, niinkuin näistäkin kommenteista voi päätellä.
Jos tosiaan on näin, että kysymys on jostakin lantiossa vinksallaan olevasta nivelestä niin hieman oudoksuttaa lääkärien asenteet. Mitään ei kuvata ennen kuin on tehty leikkauspäätös. Pullistumaa ja madaltumaa on, sen tietää kaikki, mutta eikö sitä perskules voisi kuvailla hieman hanakammin lantioita ja muita paikkoja sen sijaan että pumpataan väsymiseen asti potilas täyteen lääkkeitä ja aletaan sohimaan puukolla sinne missä se todellinen aiheuttaja ei edes ole.
Minkä sortin maksuja yksityiset lääkärit ottaa kunnon magneettikuvaussessioista jos pyytäisi rahatukun kanssa niitä tutkimaan tilanteen?
Vielä siitä liikunnan merkityksestä. Ilmeisesti siis kaikki puolustavat tätä kantaa, että jumppa, jossa ranka liikkuu ns. väärällä tavalla kuluttavat entisestään rapistuvia paikkoja?
Tässä tapauksessa lääkäreitten tulisi laittaa täysi piste sille liikunnalle, eikä suinkaan kehottaa tekemään sitä minkä kipu antaa myöten. Minä esimerkiksi pidän muutamista läjeista siihen malliin, että kipua siedetään ja paljon.
Se on minullakin, ja kun on muitakin sairauksia, niin ainoa liikunta jota saan neurokirurgin luvalla tehdä on uinti ja jonkin asteinen vesijumppa. Uinti varsinkin pitää selkä lihakset kunnossa ja vatsalihaksetkin saavat osansa. Aluksi oli terapeutti hallissa opettamassa oikeat tekniikat ja valvoi että tosiaan uin juuri niin kuin selälle on parasta.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
niin kaupunkilaisjärkeä käyttäen painon nostot "painavat" myös rankaa kasaan eli tee koivillasi jotain, mikä vahvistaa rangan ympärillä olevia lihaksia...
eli: kävelyä, juoksua, hölkkää,
kuuntele samalla kehoasi mitä voit siis tehdä!
Jalat kantaa myös selkää!
En ole saanut ajatustani ilmeisesti riittävän hyvin läpi.
Lihakset on todella hyvässä kunnossa. Jalat kantaa ja kaikki on sen puoleen ok. Lihakset eivät kuitenkaan koskaan pysty kokonaan suojaamaan rankaani liikkeeltä, joka kuluttaa sitä. Niinpä voimme todeta että liikunta hajottaa sitä entisestään. Tähän ei liene kenelläkään mitään sanomista. Ja tarkoitan nyt liikunnalla urheilua (sählyä, jääkiekkoa, sulkapalloa, reilua punttitreeniä jne.) joissa oikeasti liikutaan "sen mitä kipu antaa myöten", ei mitään jumppaa selkää suojellen. Siis summa summarum, lääkäreiden ohjeet liikkumisesta "sen minkä kipu antaa myöden" ovat mielestäni väärin. Pitäisi sanoa, varo sitä tohjona olevaa selkääsi ja liiku vain näitä lajeja, joissa selkäsi on turvassa.
Väitän että lihakseni vahvistuvat eniten juuri rankoissa lajeissa, joissa oikeasti ne venyvät ja paukkuvat äärimmilleen selän mukana. Siis hajoitanko selkäni tällä toiminnalla, kuluttaako jokainen kerta kun urheilen kipuun asti rankaani lyhentäen sen elinikää?
Ja semmoinen huomio vielä, että niitä harvoja lajeja joita on käsketty välttämään on juoksu, johtuen tärinästä... tosin lenkkeilen myös aika-ajoin ihan lahjakkaasti. =)
ja johon lääkäri ei yksiselitteistä vastausta ole antanut...
selän virhe-asennnot, (esim. skolioosi - todetaan usein jo lapsuudessa, tai madaltumisesta johtuva virhe-asento ym.) jolloin jalkojen ja lantion - koko kehon painoindeksi jakautuu vaikka liikaa toiselle puolelle voi myös aiheuttaa oireita. Kelpaako tämä?