syöpähoidot ohi

Työelämä on vain yksi osa-alue, yleensä ihmisellä on harrastuksia, oma perhe ym.
Surkea vastaus ja surkea kirjoitusasu!
Henkinen toipuminen ei ole sama asia, kuin selvityminen syövästä, vie huomattavasti pidemmän ajan!

Mielipiteitä laajemmin kirjoitti:

Työelämä on vain yksi osa-alue, yleensä ihmisellä on harrastuksia, oma perhe ym.
Surkea vastaus ja surkea kirjoitusasu!
Henkinen toipuminen ei ole sama asia, kuin selvityminen syövästä, vie huomattavasti pidemmän ajan!

hei
lueskelen tätä(kin) ketjua. Haluan sanoa sinulle, että kiva kun kirjoitat ja vastaat. Mutta mitäs jos jättäisit tuollaiset heitot väliin, niinkuin tässä viestissäsi "Surkea kirjoitusasu" ja mitäs muuta surkeaa siinä olikaan vielä mainittu.

ikävää lukea tuollaisia kieliasuun jne puuttumista. Varmaan sinustakin jos joku sinun tekstiäsi noin kommentoisi. Tekstihän tuli ihan ymmärretyksi, eikö totta, joten ei se 'kieliasu' haitannut oikeasti.

lue vaikka pari kertaa oma vastauksesi ja harkitse sävyäsikin, niin paremmalta kuulostaa!Rakentavaa kirjoittelua,
hyvää jatkoa.

kolmas kommentti aloittajalta? Ei ihan samalta tuntunut. Meitä on täällä muutamia,joiden hoidot on ohi.jos olet kirjoituksiamme seuraillut talven ja kevään mittaan,tiedätkin aika paljon,miten me olemme alkaneet selviytyä.Ja tämäkin on yksilöllistä,jotkut siitä vaan aloittavat työt hoidon jälkeen,eivätkä sen enempää ajattele koko asiaa.minulla on kaksi syöpäsiskoa,ainakin toinen heistä ohitti nopeasti nämä asiat,ja elelee kuin ennen syöpää.Heti hoitojen jälkeen minäkin palailin normaaliin työhön,meinasin että nyt eteenpäin,eikä menneitä mietitä.Mutta,kuten olen moneen kertaan selittänyt,myös mieheni syöpä ja oma oli kuitenkin liian iso pala mun purtavaksi,ja masennuin täysi alkuvuodesta.Ehdin olla työelämäss noin 4kk. Minun mielestä on hyvä aloittaa työtkin rauhallisesti hoitojen loputtua,ja pyytää vaikka jatko sairauslomaa,jos tuntuu,ettei vielä jaksa.Ja toisekseen,on hyvä myös palailla entisiin harrastuksiin,mikäli ne on joutunut jättämään hoitojen aikana vähemmälle.Yrittää ainakin palata entiseen elämään,mutta jos ei heti onnistu,pitää antaa aikaa itselleen,käydä rauhassa läpi,mitä on kokenut.Paljon onnea sinulle hoitojen loppumisesta,pidetään lippu korkealla,pitää hakea joka päivälle jotain positiivista,niin kuin ystäväni IhmeS. on minua yrittänyt opettaa.

bienbas kirjoitti:

kolmas kommentti aloittajalta? Ei ihan samalta tuntunut. Meitä on täällä muutamia,joiden hoidot on ohi.jos olet kirjoituksiamme seuraillut talven ja kevään mittaan,tiedätkin aika paljon,miten me olemme alkaneet selviytyä.Ja tämäkin on yksilöllistä,jotkut siitä vaan aloittavat työt hoidon jälkeen,eivätkä sen enempää ajattele koko asiaa.minulla on kaksi syöpäsiskoa,ainakin toinen heistä ohitti nopeasti nämä asiat,ja elelee kuin ennen syöpää.Heti hoitojen jälkeen minäkin palailin normaaliin työhön,meinasin että nyt eteenpäin,eikä menneitä mietitä.Mutta,kuten olen moneen kertaan selittänyt,myös mieheni syöpä ja oma oli kuitenkin liian iso pala mun purtavaksi,ja masennuin täysi alkuvuodesta.Ehdin olla työelämäss noin 4kk. Minun mielestä on hyvä aloittaa työtkin rauhallisesti hoitojen loputtua,ja pyytää vaikka jatko sairauslomaa,jos tuntuu,ettei vielä jaksa.Ja toisekseen,on hyvä myös palailla entisiin harrastuksiin,mikäli ne on joutunut jättämään hoitojen aikana vähemmälle.Yrittää ainakin palata entiseen elämään,mutta jos ei heti onnistu,pitää antaa aikaa itselleen,käydä rauhassa läpi,mitä on kokenut.Paljon onnea sinulle hoitojen loppumisesta,pidetään lippu korkealla,pitää hakea joka päivälle jotain positiivista,niin kuin ystäväni IhmeS. on minua yrittänyt opettaa.

Näin se on päivä kerrallaan,tässä ja nyt. Minä sain sairaslomaa lisää,kun on vielä herceptini-tiputusta ja voimat on ollut kankkulan kaivossa ja terapiasssa käyn ja sitten tulee kirjoiteltua tänne,kun täältä saa vertaistukea. Sitten sain tukihenkilön syöpäjärjestöstä. Nyt tässä alkaa toipuminen pikku hiljaa. Askel kerrallaan. Minäkin ensin lepuutin pari viikkoa aivojani masennuksesta ja nyt olen alkanut pikku hiljaa kuntoilemaan ja jaksan tehdä arkisia askareita. Työntekoa ja opiskelua aloittelen syksyllä.

I.Sopa kirjoitti:

Näin se on päivä kerrallaan,tässä ja nyt. Minä sain sairaslomaa lisää,kun on vielä herceptini-tiputusta ja voimat on ollut kankkulan kaivossa ja terapiasssa käyn ja sitten tulee kirjoiteltua tänne,kun täältä saa vertaistukea. Sitten sain tukihenkilön syöpäjärjestöstä. Nyt tässä alkaa toipuminen pikku hiljaa. Askel kerrallaan. Minäkin ensin lepuutin pari viikkoa aivojani masennuksesta ja nyt olen alkanut pikku hiljaa kuntoilemaan ja jaksan tehdä arkisia askareita. Työntekoa ja opiskelua aloittelen syksyllä.

vastauksista. en kirjoittanut kommenttia välille.

aloittaja kirjoitti:

vastauksista. en kirjoittanut kommenttia välille.

Onnittelut sinulle! Nyt kuuntele itseäsi ja tee tuntemustesi mukaan, jos ei vielä tunnu töihin lähtö ajankohtaiselta, elä lähde. Iloitse ja nauti parantumisesta ja tästä elämästä, sen pienistä iloista ja suruista. Tsemppiä eteenpäin!