Minulla on lähes koko ikäni ollut pitkät hiukset siis oikein heviletti välillä.Tuntuu käsittämättömältä että juuri minulta on ruvennut nuorena n.20-21 vuotiaana lähtemään hiukset päästä.Minusta tuntuu että kukaan ystävistäni ei olisi voinut kuvitella,että juuri minä rupean nuorena kaljuuntumaan.Tavaramerkkini on ollut pitkät hiukset ja ne ovat osa persoonallisuuttani.
Tietyllä tapaa minusta on häpeällistä että kaljuunnun näin nuorena.Minusta näin ei olisi ikipäivänä pitänyt tapahtua juuri minulle.En todellakaan uskalla enkä vaan voi puhua hiustenlähdöstä ystävilleni koska asia on aivan liian kipeä juttu minulle ja pelkään heidän reaktiotaan.
Tietyllä tapaa minusta on häpeällistä että kaljuunnun näin nuorena.Minusta näin ei olisi ikipäivänä pitänyt tapahtua juuri minulle.En todellakaan uskalla enkä vaan voi puhua hiustenlähdöstä ystävilleni koska asia on aivan liian kipeä juttu minulle ja pelkään heidän reaktiotaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Rogainea ja finasteridia vaan peliin jos kaljuuntuminen vaivaa.
Ja ei ihmisten kanssa kannata kaljuuntumisesta jutella, ei se mitään auta, ellet sitten yritä vain aivopestä itseäsi uskomaan että asia ei vaivaa sinua, vaikka itse tiedätkin että se harmittaa. Ottamalla kaljuuntumisen puheeksi annat vain ilmi heikkoutesi asian suhteen ja avaat sen "sallituksi" keskustelunaiheeksi niillekin hetkille kun et itse haluaisi kuulla asiasta sanaakaan. Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa, sillä sitä hiustenlähtöä hoidetaan.
Onko kaljuuntumisessa mitään hävettävää? Onko missään mitään hävettävää? Jos erehdyt avautumaan jostain "häpeän" aiheesta, kuten kaljuuntumisesta, väärälle ihmiselle, niin parhaassa tapauksessa joudut kahta kauheampaan tilanteeseen - häpeät hiustenlähtöäsi ja toiset ihmiset saavat sinut häpeämään häpeääsi.
Sama homma minulla, mulla on aina ollut ns. pitemmät hiukset ja oli pari vuotta jopa niin pitkät että pidin niitä ponnarilla. Vuosi sitten leikkautin ja huomasin että lähdössä on. Voi olla hyvinkin että kukaan ei kuvittelisi minun olevan kaljuuntumassa nuorena ja vaikea imagonmuutoshan tämä on. Olen kyllä vähän sinua vanhempi eli 24, mutta paskalta se silti tuntuu. Ei siinä pari vuotta mitään auta.
Mielestäni sinulla ei ole mitään hävettävää.
Kaljuuntuminen nuorella ijällä on maskuliininen piirre ja on perinnöllinen. Jos tietoni ovat oikeat, niin tämä on perintötekijä äidin puolelta. Esim äidin isä on todennäköisesti kalju päälaelta.
Kaljuuntuminen on miehinen ominaisuus. Tukka ja järki ei pysy samassa päässä on vanhan kansan sanonta.
Jos kaljuuntuminen on ainoa ongelmasi niin kyllä olet todella turhamainen kuin naapurin pikku-neiti.
Hyväksy vain tämä ominaisuus.Ole vain oma itsesi.
Jos kaveria hävettää, niin minkä sille mahtaa?
Loppujen lopuksi kaikki murehtiminen on turhamaista, koska lopussa sitten maan matosille kyllä kelpaa minkänäköinen tomumaja tahansa -kaikkein turhinta on kuitenkin valehdella itselleen ja teeskennellä että jokin asia ei vaivaa, jos siitä mielipahaa kuitenkin itselle koituu.
Huomattavasti rakentavampaa on tunnustaa itselleen että "OK, en halua menettää hiuksiani" ja tehdä sen jälkeen asialle jotain. Silloin tietää että toimii omasta tahdostaan ja asia on ihan oma - eikä tarvitse tulla nettipalstoille itsetuntoa pönkittämään haukkumalla muita ihmisiä "turhamaisiksi" tai "neideiksi".
Mitä tulee ihmisten ominaisuuksiin, ja "omana itsenä" olemiseen, niin sanonpahan vaan että joillekin ihmisille on kirjoitettu kaljuuntuminen geeneihin, ja toisille taas vaikkapa paha akne, sydäntaudit, syöpä, mielisairaus tai vaikka taipumus ylipainoon. Jos yhden näistä täytyy "hyväksyä ominaisuutensa", niin silloin samoilla perusteilla täytyy muidenkin.
Voi sinua reppanaa, nyt meni puurot ja vellit sekaisin. Mainitsemasi sairaudet ei voi verrata kaljuuntumiseen Parasta on olla mies joka on ylpeä päästään oli se sitten katettu hiuksilla tai ei, pikku juttu. Jos tapaan kivan ja elämänmyönteisen kaverin niin hälläväliä jos hiukset ovat "menneen talven lumia"kunhan vain on luonnollinen ja rehti.
Jep jep, tästä on väännetty peistä NIIN monta kertaa tälläkin palstalla, että huhhuh. Jotkut ovat sitä mieltä että kaljuuntuminen ei ole sairaus, koska "blaa blaa". Entäs akne sitten? Ei siitäkään sen kummempaa fyysistä kipua taikka kuolemanvaaraa aiheudu, mutta naama saattaa silti olla kuin moottorisahalla raiskattu sianvittu. Joku saattaa sanoa että sekään mikään sairaus ole, turhamaisuutta vaan, kosmeettinen vaiva.
Joillekin ottaa näköjään koville tajuta että hiustenlähtö voi oikeasti olla ihmiselle kova paikka.
Menkää ihmiset itseenne älkääkä tulko kisailemaan toisten kärsimyksillä tai määräilkö että koska voi sattua. Joo, kaljuuntuva ei saa valittaa kun jollakulla muulla on akne, mutta sitten se aknesta kärsivä ei taas saa valittaa kun jollain kolmannella tyypillä on syöpä, ja se syöpäpotilas ei sitten saa valittaa kun jollakin muulla on syövän lisäksi jalka amputoitu ja sekään kaveri ei saa valittaa kun jollakin toisella taas on syöpä ja neliraajahalvaus ja senkin kaverin täytyy pitää suunsa tukossa kun jollakin on vielä huonommin...
Sinä voit ihan rauhassa tapailla niitä kivoja ja elämänmyönteisiä kavereita, ja voit sitten testata tuolla mahtavalla empatiakyvylläsi heidän elämänmyönteisyyttään.
ETTÄS KEHTAAT TUOLLAISTA PASKAA KIRJOITTAA!
MENE JOLLEKIN NAISTEN FOORUMEILLE VITTUILEMAAN SENKIN PASKAPÄÄ. SUOMI24:LLÄ ON MONTA FOORUMIA JOILLA NAISET KESKUSTELEVAT ULKONÄKÖÖN LIITTYVISTÄ ONGELMISTA!
Tavallinen nuortenmiesten akne alkaa tavallisesti hävitä armejan jälkeen tai 25-30 elinvuoteen mennessä. Useilla on tosi runsaat aknevaivat.(Myös tytöillä) Vaiva on hormonaalinen. Liiallinen kasvojen pesu ei tuo helpotusta, mutta lisää ihon ärsytystä. Käynti terveyskeskuksessa saat korkeintaan hoitoohjeen joka mahdollisesti voi lievittää ihon tulehdusta.Pitäisi välttää rasvaisen ruuan.Suklaa,viinat sekä olut nämä nyt ainakin lisäsi minun akneturpaani .Kun hormoonit tasapainottuu vaivakin pikkuhiljaa häviää.
Mutta muista että, senkin jälkeen jos napostelet suklaata tai otat muutaman kaljan tai ryypyn niin seuraavina päivinä naama on kuin raiskattu sianvittu.
Kaljuuntumiseen voi jos oikein nyppii alkaa käyttää tupeeta tai lääkkeitä, mutta on huomioitava että sivuvaikutukset voivat olla haitallisia.
Muuten terve ihminen saattaisi aiheuttaa itselleen ongelmia lääkkeiden kanssa kun kaljuuntuminen ei ole sairaus. Kyllä tämänkin kanssa oppi elämään koska muille kuin itselleen se ei ole huomionarvoinen asia.
>Hyväksy vain tämä ominaisuus.Ole vain oma itsesi
Um..kaverihan juuri kertoi olevansa heviletti.
Miten voit sanoa että hän voi olla oma itsensä jos hiukset, jotka ovat osa hänen personaansa, katoavat?
"Muuten terve ihminen saattaisi aiheuttaa itselleen ongelmia lääkkeiden kanssa kun kaljuuntuminen ei ole sairaus."
Jos kaljuuntuminen on aiheuttanut pienempiä tai suurempia ongelmia mielenterveydelle, niin lääkkeitä kannattaa harkita. Ei riskit ole kuitenkaan niin suuret.
"Kyllä tämänkin kanssa oppi elämään koska muille kuin itselleen se ei ole huomionarvoinen asia."
Kyllähän kaljuuntuminen huomionarvoinen niin itsellekin kuin muillekin, sillä hiukset määrittävät suurta roolia ulkonäössä. Jopa hyvin pienikin kaljuuntuminen muuttaa ulkonäköä. (huonompaan suuntaan)
"Muuten terve ihminen saattaisi aiheuttaa itselleen ongelmia lääkkeiden kanssa kun kaljuuntuminen ei ole sairaus."
No sori vaan, mutta minullapa on sellainen lääkärin kirjoittama resepti jossa Proscaria määrätään "estämään hiustenlähtöä ja lisäämään hiusten kasvua", ja siinä reseptissä on ruksitettu kohta "sairauden hoitoon". Että haista sinä pitkä vittu tuon ylimaallisen "minä määrään mikä on sairaus ja mikä ei" -tietosi kanssa.
Joo, jos hiukset muotoilee jonkun persoonallisuutta niin ilman muuta on paikallaan syödä lääkkeitä.Jospa tulisi samoja kykyjä kun Simsonille, jonka yliluonnolliset voimat oli hiuksissa Kun hiukset leikattiin hänestä tuli voimaton. Yskoo ken tahtoo!!!
ettei sitä kyllä sairaudeksi voi sanoa. Enemmänkin ominaisuudeksi. Eipä sitä ulkopuolinen ainakaan sairautena ajattele, koska miehistähän kaljuutuu tosi moni (30-50%). Mutta jos ominaisuus haittaa, voi kokeilla hoitoja, vaikka suurin osa varmasti päättää sopeutua tilanteeseen.
kuolee syöpään - eli syöpäkään ei ole sairaus, koska se on niin yleistä.
Melkeinpä jokaisella suomalaisella on perinnöllisen kaljuuntumisen aiheuttavia geenejä, joista ei siis tunneta vasta kuin yksi. Suomalaisista miehistä n. 40 % on perinnöllisesti kaljuja. Mitä enemmän suvussa on kaljuja miehiä, sitä todennäköisempää on, että itse kaljuuntuu. Tiedän naisia, joiden mies ja poika ovat kaljuja, naisen isä on tuuheahiuksinen myös vanhana, samoin miehen veljet.
Akne voi kyllä olla hyvin kivulias vaiva. Normaaliin murrosikään ei kuulu akne, vaan muutamat yksittäiset finnit. Akne ei ole niin yleinen vaiva kuin edellisestä voisi luulla, mutta useimmilla ihmisillä on joskus elämässään finnejä. Terveyskeskuksesta saa monia hyviä lääkkeitä akneen, kuten Differin tai Skinoren. Pahaan akneen käytetään Roaccutan-kuuria. Akne-ihoa tulee pestä akneeseen tarkoitetulla pesunesteellä, kuivata ja levittää hoitovoidetta sekä päälle kosteusvoidetta. Pesemättä jättäminen pahentaa aknea, koska ihon pinnalla oleva tali bakterisoituu. Pesemisen jälkeen on tärkeää käyttää kevyttä kosteusvoidetta päällä, jolloin ihosta pursuava tali ei sarveistu ihohuokosen päälle ja tuki sitä.
Hyvin harvoilla ihmisillä on akne, joka ei reagoi mihinkään hoitoihin. Siksi ei pidäkään päästää ihoaan huonoon kuntoon.
Kyllähän se alussa harmitti mutta ei enää kun ensimmäisistä kaljuuntumisen merkeistä on kulunu aikaa noin 5 vuotta. Nyt 25 vuotiaana olen asian kanssa sinut....pidän melko lyhyttä sänkeä tai kokokaljua mutta ei mulle oo mikään maailmanloppu jos hiukset joskus kasvaa vähän pidemmäksikin! Kukaan ei vittuile ja parin kaljuuntuvan kaverin kanssa vaan heitetään läppää aiheesta!
"Kaljuuntuvista kavereista" puheenollen, mä olen pannut merkille, että nykypäivänä näkyy katukuvassa kaljuuntuvia nuoria miehiä aika vähän... Lieneekö sitten finasteridit ja rogainet tehneet kauppansa, tiedä häntä. Mutta välillä oikein ihmetyttää vaikka yöelämässä liikkuessa, kun kaljuuntumiskuvioita ei miesten päälaeilla paista silmään montaakaan.
Myös keski-ikäisten miesten päälaet näyttävät mielestäni tuuheammilta kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.
Olen iloinen, että uudet lääkkeet, ennenkaikkea finasteridi auttavat monia miehiä. Sairaus nimeltä perinnöllinen hiustenlähtö on raskas kestää, varsinkin nuorille miehille.
Setäni, joka on 72-vuotias ja lähes täysin kalju, sanoi, että vaikka häntä hiusten lähtö ei ole pitkään aikaan vaivannut, hän muistaa hyvin minkälaista ahdistusta kajuuntuminen aiheutti alle 30-vuotiaana!
Toisaalta koska lääkkeet ovat tulleet saataville ja moni niitä käyttää, erottuvat sellaiset miehet sitten taas paljon helpommin, jotka eivät lääkkeitä käytä tai saa niistä apua.
No, muistat ensin ettet todella ole yksin.
Julius Caesar, maailmanhistorian mahtavin mies, piti laakerinseppelettä päässään juuri peittääkseen kaljuuntuvat ohimot.
Ongelman ydin ymmärretään kun huomataan, että edes noin suuri mies ei pystynyt suhtautumaan asiaan välinpitämättömästi. Eli ei todella voida kohtuudella vaatia että sinun pitäisi.
Itseltäni alkoi hiuksia lähtemään jo ollessani 17-v vuotias ja kipeä asiahan se on noin nuorelle eikä vähiten siksi, että kyseessä on asia jonka varsinkin naiset mieltävät vanhenemiseen ja vanhuuteen.
Hiustenlähdön vanhentava vaikutus on julma eikä mielestäni kuulu 20-vuotiaalle yhtään sen enempää kuin vanhuusiän rypytkään.
Onneksi asialle VOI nykyään tehdä jotain ja luettuani kirjoituksesi niin on mielestäni päivänselvää, että aloitat taistelun näitä oireita vastaan.
Sinä olet nuori ja kaljuuntuminen jatkunut sen verran vähän aikaa että ehdit hyvin vielä reagoimaan asiaan.
Suosittelen lääkkeeksi Propeciaa/Gefinaa.
Sinun iässäsi sen luulisi pysäyttävän kaljuuntumisen pitkäksi toviksi.
Varauksella voit ottaa lisäavuksi vaikka Revovogenin tai Roaginen, vaikka voikin olla, että pitkälettiselle noitten aineitten kanssa läträäminen ei ole mielekästä.
Lopuksi vielä muistutan että on ihmisiä (tälläkin palstalla) jotka haukkuvat pystyyn jokaisen joka aloittaa taistelun kaljuuntumista vastaan. Anna piutpaut heidän mielipiteilleen!!
Kyse on nimittäin sinun omasta elämästäsi etkä ole velkaa näille muille yhtään mitään!
Eipä siihen ole paljoa lisäämistä.
Sen verran voisin aiheesta jatkaa, että myös nykyajan Italian johtajilla on vaikeuksia hyväksyä kaljuuntumista.
paras esimerkki on Silvio Berlusconi.
Hän sanoo tuntevansa itsensä 25 vuotta nuoremmaksi hiustensiirtoleikkauksen jälkeen!
http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4135591.stm
Siinäpä on Mona-lisalle ja muille irvailijoille hyvä kohde mihin iskeä. Menkääpä jollekin Italian nettifoorumille ja sanokaa Berlusconille "suorat sanat". :)
Laakeriseppele oli vallansymbooli ei todella kaljun piilottamiseen. Laakeriseppele oli kruununalkumuoto jonka käytti mm. Apollonin papit, sekä Rooman Caesar ylipäällikkönä. Että silleen siitä kaljun piilottamisesta.
On yleisesti hyväksytty että Caesar käytti laakerinseppelettä paitsi vallansymbolina myös
mitä suurimmassa määrin kaljuuntumisen peittelyyn.
Asian merkitys on tosin tässä yhteydessä pieni sillä pointtini oli lähinnä se, että kaljuuntuminen OLI Caesarille arka asia eikä niinkään se, miten hän viimekätisesti pyrki kaljuuntumistaan peittelemään.
Caesar hoiti kaljuuntumistaan usealla eri menetelmällä eikä ohimoitten piilottaminen seppeleellä ollut edes niistä se konkreettisin.
Seuraava kuvaus löytyy sivustolta www.polikliniikka.fi
http://www.poliklinikka.fi/?page=9163613&id=1749744
"Lääketieteen isä Hippokrates hieroi kaljuuntuvaan päälakeensa oopiumia, piparjuurta ja kyyhkysen jätöksiä. Caesar puolestaan käytti Kleopatralta saamaansa seosta, joka oli tehty kotihiirestä, hevosen hampaasta, karhunrasvasta ja hirvensarven luuytimestä. Lisäksi hän käytti laakeriseppelettä, ei ainoastaan vallan merkkinä vaan kätkeäkseen harvenevia ohimoitaan. Näistä keinoista ei ollut apua, kuten ei ole monista nykyisinkään käytössä olevista hiustenhoitoaineista ja luontaistuotteista. "
Sen ainakin tiedän että JOS/KUN tilanne hiuksistossa rupeaa näyttämään todella huonolta niin se on sitten kaikki höylällä pois.Sitten pitänee vaan opetella höylänkäyttö ja tekniikka tähän operaatioon.Tämä on aivan selvä survival-menetelmä.Siis että kun tilanteelle et voi mitään niin sinun pitää toimia näin.Ainiin no onhan tietty vielä hiustensiirto (ehkä) joku vaihtoehto(?)Peruukkia en voi ikipäivänä kuvitella käyttäväni.
Ajattelen itsekin samoin, pakko se vaan on ottaa sitten kaikki pois. Mulla se tilanne on vain jo nyt käsillä, ja olen sen pari kertaa talven aikana tehnytkin. Itse en pidä siitä miltä näytän ilman hiuksia, mutta ei siitä kukaan muu ole vittuillut. Mitä nyt Freddie Ljungbergiksi haukuttu, mutta enköhän minä sen kestä ;). Peruukki ei tule mullakaan kysymykseen, jotenkin se vaan pelottaa että joku sen kuitenkin huomaa ja kohta sitä on tunnettu peruukkia pitävänä luuserina. Ennemmin olen vaikka kalju luuseri, jos pitää valita. Jos tulevaisuudessa keksitään joku tapa, millä hiukset saa pysyvästi takaisin niin olen varmasti ensimmäisenä jonossa. Sitä ennen vaan pitää pystyä jotenkin elämään ja tienaamaan, jotta tuohon uuteen hoitoon on sitten varmasti varaa.
Entä jos löydät naisen joka rakastaa ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet?Helpottaisiko se yhtään oloasi?Tällaisessa tilanteessahan sinun ulkonäköön liittyvät paineet voisivat ehkä helpottua eikö?
No varmasti helpottaisivat, mutta olisin silti tyytyväisempi itseeni jos mulla olisi hiukset, joten jos siihen tosiaan joku varma hoito keksitään niin sehän on pakko hyödyntää.
Joo, mulla hyvä vaimo jne, mutta silti jurppii ja pahasti toi hiusten lähtö. Ei se vaimoa haittaa. Itteäni sitäki enemmän. Tähän astisen (36v) elämän suurin kriisi. En ikinä olisi uskonu, että tällanen asia voi nousta näin isoksi. Finaa vedetään, mutta lakki rupee vaan paistamaan.
Keskustelin tuossa taannoin erään tuttuni kanssa hiustenlähdöstä,ja hän vain sanoi että jos hiukset lähtee niin sitten lähtee.Kyseinen henkilö ei kyllä kärsi hiustenlähdöstä.Ihmettelin vain sitä kuinka tyynesti hän ajattelee tällaisesta asiasta.Toisaalta kun hänellä ei ole kokemusta hiustenlähdöstä niin hänen on varmaan helpompi sanoa noin.
Minä kerroin hänelle kuinka olisin valmis maksamaan paljonkin rahaa siitä että minulla vielä kolmikymppisenä olisi tuuhea tukka.Minulla nimittäin hiustenlähtö on jo alkanut päälle parikymppisenä.
Pointtini on että pystyvätkö jotkut vain suhtautumaan noin rauhallisesti hiustenlähtöön?
Siis ettei ole moksiskaan siitä,minua henkilökohtaisesti hiustenlähtö vaivaa aivan helvetisti nimittäin.
Itse olen vasta 19 ja kaljuunnun jo nyt..kaljuuntumiseni alkoi kun täytin 18.. on se ikävä homma mutta olen päättänyt elää sen kanssa vaikka päivittäin sitä mietinkin että voi kun olisi hiuksia taas joka puolella eikä olisi noita länttejä.. :( Minun kaverini ovat tukeneet minua heti kun aloin kaljuuntumaan.. jos kaverit yhtään välittävät niin he ovat yksi parhaimmista lääkkeistä mikä auttaa...
Kyllähän se vituttaa nuo hiusten lähteminen.
Mullakin alkoi 18 vuotiaana harventumaan ohimoilta tukka, mutta nyt 20 vuotiaana oheneminen ohimoilta on suurentunut radikaalisti. Mä aloin about kuukausi sitten käyttämään gefinaa. Helpottavaa on ollut edes se, että ns. "kaikkensa aion antaa" ennen lopullista tulosta. Sit kun taistelu on ohi, niin eipä ainakaa voi päivitellä siitä, että jos kumminkin olisi pitänyt yrittää tehdä jotain.
Kyllä välillä tulee masennus kausia, jolloin miettii sitä aikaa ku tukka oli tiukasti nupissa kiinni ja tytöt tykkäili enemmän. Sitä vaan oli itsevarmempi siihen aikaan. Kyllä mä aion tukan kokonaan päästä höylällä vetää sit kun sen aika koittaa,mut en vielä. Mullakin on muutamia kavereita jotka ovat jo kaljuja tai kaljuuntumassa. Niiden kanssa on hyvä heittää läppää siitä esim. et sen jälkeen kun tukka on päästä lähtenyt niin voit vaikka astianpesuaineella itses pestä. Huumori auttaa moneen paikkaan. Mulla on helpottanut omaa itsetuntoa se, että oon voinut juuri kavereiden kanssa heittää kaljuuntumisestani huumoria. Kyllä ne tietää, että mä antaisin vaikka pikkusormen jos tukka olis vielä kunnolla päässä (eikä vois vähempää kiinnostaa kenenkään paskanjauhajan mielipide narsistisesta luonteestani). Mutta kyllä ne pitää vielä sinä samana kaverina, vaikka tukkaa ei enää olekaan.
Välillä vaan tulee sellaisia fiiliksiä, että tekis mieli koko maailmalle kostaa- miksi just minä?! Mutta kyllä mä tän vaivan kanssa pystyn elämään. Välillä vituttaa, välillä ei. Kyllä mä mielummin kaljuunnun kuin sairastun vakavasti tai menetän lähiomaisen.
Toivottavasti hoidot auttaa tähän vaivaan. Odotukset on korkealle, mutta toisaalta tässä on vain kaksi ääripäätä: huonoin mahdollinen vaihtoehto tai sitten se paras. Toivottavasti se paras!!!
ps. Toivottavasti kukaan paskapää ei tule kertomaan minulle narsistisesta luonteestani, koska ei voisi vittua vähempää kiinnostaa teidän rationaaliset järkeilyt elämää suuremmista kysymyksistä.
Kiitän