Onko tämän oireiluni nimi vain ja yksinkertaisesti AHDISTUS vai onko tälle jokin lääketieteellinen nimitys?
Ensinnäkin, kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta (mikä varmaan liitetään noihin kumpaankin?), joka tapauksessa, on tullu huomattua että ahdistun nykyään entistä helpommin. Esim kun joskus olisi tarkoitus valmistua erääseen ammattiin johon oon jo kauaa halunnut ja aina kun ajattelen sitä, alkaa ahdistamaan, tuntuu etten koskaan pääse tavoitteeseeni. Monesti saatan käpertyä sänkyyn itkemään kun ahdistaa niin helvetisi, sydän lyö ja tärisen.
Aina kun suunnittelen jotain, pelkään ettei mikään suunnitelmistani koskaan tule toteutumaan ja se ajatus ahdistaa ja saa itkemään. Pelkään että joku estää ne.
Miten jumalauta tästä pääsee eroon?? Tuntuu että kohta sekoaa ihan totaalisesti, mua niin vituttaa elää tämmösenä sairaana. Ja kyllä, psykiatrille ois tarkotus joskus päästä mutta sinne on niin hemmetinmoiset jonot että taitaa mennä syksyyn vähintään. Ja en oikein luota muutenkaan psykiatreihin, nehän heittää heti jonneki mielisairaalaan jos meen tämmösiä selittää!
Ensinnäkin, kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta (mikä varmaan liitetään noihin kumpaankin?), joka tapauksessa, on tullu huomattua että ahdistun nykyään entistä helpommin. Esim kun joskus olisi tarkoitus valmistua erääseen ammattiin johon oon jo kauaa halunnut ja aina kun ajattelen sitä, alkaa ahdistamaan, tuntuu etten koskaan pääse tavoitteeseeni. Monesti saatan käpertyä sänkyyn itkemään kun ahdistaa niin helvetisi, sydän lyö ja tärisen.
Aina kun suunnittelen jotain, pelkään ettei mikään suunnitelmistani koskaan tule toteutumaan ja se ajatus ahdistaa ja saa itkemään. Pelkään että joku estää ne.
Miten jumalauta tästä pääsee eroon?? Tuntuu että kohta sekoaa ihan totaalisesti, mua niin vituttaa elää tämmösenä sairaana. Ja kyllä, psykiatrille ois tarkotus joskus päästä mutta sinne on niin hemmetinmoiset jonot että taitaa mennä syksyyn vähintään. Ja en oikein luota muutenkaan psykiatreihin, nehän heittää heti jonneki mielisairaalaan jos meen tämmösiä selittää!
Vastaukset 10
Vanhimmat
muista että matkustaessa varausnumero on tärkeä.
Huomaa että tämä viesti on palstalla
Suomi24 > Keskustelu > Terveys > Henkinen hyvinvointi & mielenterveys > Pelot ja jännitys
eli kuuluu täysin palstan aiheeseen. Kysymyksen ei siis tarvitse koskea MILLÄÄN TAVALLA matkailua!
Se että sinä luulet tämän olevan matkailupalsta, ei ole kysyjän ongelma. Joten pidäpä se leipäläpesi kiinni ettet paljasta tyhmyyttäsi lisää.
itseluottamusta!
Sekä itsetunnon kohennusta.
Hae vaikka kirjastosta näiden aiheiden pohjalta tehtyjä kirjoja ja aloita matka kohti itsevarmempaa ja laadukkaampaa elämää. Selviät kyllä.
Jos kävisit mielenterveystoimistossa , niin sieltä saa akuutiseen ahdistukseen ainakin jonkun juttelemaan aluksi. Itse ainakin sain apua nopeasti kun menein.
Kerro psykiatrille ihan avoimesti ongelmistasi. Valitettavasti psykiatreista osa on huonoja tai ainakin ammattitaidottomia, mutta kyllä niitä hyviä ja empaattisiakin löytyy.
Ja tuota mielisairaalaan passittamista ei todellakaan kannata pelätä. Tilanne Suomessa on se, että sairaalaan eivät pääse edes kaikki he, jotka olisivat sen tarpeessa.
myös, että hakeudut mahdollisimman pian hakemaan apua itsellesi ja olethan jo ensiaskeleen ottanutkin kirjoittamalla tänne, hienoa ! Omalta terveysasemalta saat varmasti ajan ihan peruslääkärille, joka kertoo sinulle miten toimia jatkossa. Suosittelen, että ensiapuna voisit myös pyytää jotain oireisiisi sopivaa lääkitystä. Sitä ei tarvitse pelätä, sillä pikkuhiljaa siitä myös jatkossa pyritään eroon. Jos ahdistuksesi menee liian pitkälle, et voi enää itse toimia ja ajatella järkevästi, silloin myös hoito on vaikeampaa ja kestää pidempään. Nyt olisi varmasti sopiva hetki varata aika lääkärille, tee se heti maanantaina. Kerro, että sinulla on ollut myös fyysisiä oireita. Onnea jatkossa, selviät varmasti :)
siis :)
Mielenterveysneuvoloissa on ihan kivoja ihmisiä, ihan varmasti saat keskusteluapua ja muutakin, tarpeen mukaan. Keskustelukin auttaa.
Itse olen vähän samanlainen. Mietipäs mitä vaadit itseltäsi, oletko joissakin asioissa perfektionisti, sinun pitää suoriutua. Nuorempana en käsittänyt sitä, nyt käsitän myöhemmin. Jostain syystä olin luonut tai ehkä ympäristö oli tietämättään asettanut niitä minulle, siis paineita, odotuksia, minun oli onnistuttava, minun oli selvittävä, minun on oltava sellainen ja sellainen. Sitä ei itsekään tiedä, millainen on, mitä oikeasti haluaa ja mistä pitää.
Kannattaa miettiä omaa asennetta ja ympäristön asennetta. Itselleen on hyvä antaa anteeksi, elämästä voi etsiä kivoja ja rauhoittavia asioita.
Tämä on suoriutumisyhteiskunta ja täällä me yritetään tulla toimeen, olla täydellisiä, menestyviä, juostaan ajan kanssa kilpaa. Siinä häviää aina. Silloin voi vain seisahtua ja antaa asioiden vähän aikaa olla. Ottaa aikalisä :)
Lääkkeitäkin voi syödä, mutta näissä asioissa usein kuitenkin on jokin perimmäinen syy, elämästä pitäisi tehdä mieleisempi, itselle.
Olet oikealla tiellä jo..
Nauti kesästä !
Kopioin tämän tohtori.fi sivulta. "Masennustilojen kanssa yhdessä esiintyy usein myös niin sanottua yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä eli GAD:ia. Siinä on kysymys tasaisesti vallitsevasta, melko pitkäaikaisesta ahdistuneisuuden tilasta, jota leimaa korostunut huolestuneisuus melko tavanomaisista, arkisista asioista ja murehtiminen niiden vaikutuksista. Huolestuneisuus saattaa liittyä työtä tai koulua koskeviin toimintoihin tai tapahtumiin ja siihen liittyy monia fyysisiä oireita, kuten levottomuutta, jännittyneisyyttä, ärtyvyyttä tai väsyvyyttä.
Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä esiintyy väestössä jossain vaiheessa elämän aikana ilmeisesti usealla prosentilla ja se voi alkaa jo ennen 20 ikävuotta. Se on tyypillisesti pitkäaikainen vaiva ja suurella osalla siitä kärsivistä esiintyy myös muita mielenterveyden häiriöitä, kuten juuri masennustiloja. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan tavallisimmin lääkehoidoilla ja erilaisilla psykoterapioilla, joista kognitiiviset ja rentoutustekniikoihin pohjaavat terapiat ovat tuoneet monille merkittävää apua." Itsellä oli/on sama vaiva jonkin verran lievempänä. Terapiasta oli vähän hyötyä. Elämänasenteen muuttumisella myös. Mielialalääke (Seroxat) auttoi selvästi, jota käytin lähes kaksi vuotta. Nykyään menee jo melko hyvin. Useinhan se paranee selvästi iän myötä.
itsellä on kyllä kans erittäin pahoja muistoja ahdistuksesta.mikä pahinta, tämä alkoi kun olin 12v.nyt olen 17 ja ahdistus on jatkunut jonkinlaisena kaikki vuodet.kuitenkin helpotus on tullut sillä opin hallitsemaan ahdistusta ja tällä hetkellä elämä onkin kohtuu helppoa.tietysti apua voi hakea totta kait mutta opit kyllä ajan mittaan hallitsemaan pelkotiloja.hyvät jatkot! :)