Runonurkka katosi
nyt ylös kapusi.
Runoja kesän hetkistä
illoista pitkistä.
Iloisist a jutuista
niistä niin tutuista.
Auringosta, ukkosesta
lämpöisestä satehesta.
Vierailusta suvun tään
lomailua, runoja oottaan jään.
nyt ylös kapusi.
Runoja kesän hetkistä
illoista pitkistä.
Iloisist a jutuista
niistä niin tutuista.
Auringosta, ukkosesta
lämpöisestä satehesta.
Vierailusta suvun tään
lomailua, runoja oottaan jään.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Aurinko hyväilee
ei ehdi nyt
kirjoittamaan.
Mut ihania
hetkiä ystäväin
ne mieleen jää.
Kesän tuoksusta
väreistä nauttien
talvella muistaen
hetkiä näitä.
hellettä hellin
tapasin Hellin
ystävän vuosien takaa
iloiten tavattiin
helteestä nautittiin.
Nyt ei tuo runosuoni oikein tällä hetkellä syki, joten muistan alakoulun toka luokalta runon:
"Voi sä toukka tollero,
kaunis karvarollero.
Vihreä on sulla paita,
siinä moni täplä raita.
Varo sinä varpusta,
tiaista ja tikkaa.
Toukka on makeampi tunkion rikkaa."
Aurinko paahtaa nukkuvan nahkaa.
Paarma se pörrää ja nukkujaa jahtaa.
Mies kettänsä hetkeksi ilmaan vääntää,
ärähtää, venyttää ja kylkeään kääntää.
Kuka nyt helteellä herätä jaksaa.
Illalla makuun saa seljällään maksaa.
Nyt
on ilta viilennyt.
Kai
jo ranta rauhan sai.
Ken
käy yksin kävellen
siellä
autiolla rantatiellä?
Mies.
On kulta missä, kuka ties?
Toisen
kanssako, retkun moisen?
Voi
kuinka haikeesti tango soi.
Mä muistan kesän kuuman
ja tummat silmäs sun.
Toit oudon huuman
sinuun niin rakastun.
Käyntisi kaunista niin
ihaillen katselin sua.
Yhdes rantapolkua kujettiin
vierelläin seurasit mua.
Syksy saapui taas
kesä hymysi kadoten.
Keltaiset lehdet maas
sen mulle kertoen.
Olit lainassa vain
suloinen ystäväin.
Kesän pentua pitää sain
mä ikävään jäin.
Jouko oli tuo ihana mies,
joka varmaan oitis ties,
että minä häntä katselen,
hänen soittoansa ihaillen.
Hän hanuria soitti vaan,
sai kaikki heti tanssimaan.
Kyllä siinä minäkin pyörähtelin,
mutta sivusta häntä vilkuilin.
Koittipa sitten lähdön hetki,
kotiinpäin alkoi jo retki.
Syömmeni oli onnesta haljeta,
hän tahtoi kanssani kotiin kulkea.
Oli mitä ihanin elokuun ilta,
veden pinnalla kultainen kuunsilta.
Olipa mukava kotiin taivaltaa
ja kaikesta, kaikesta jutustaa.
On täynnä uimaranta,
kuumana polttaa santa.
Pienokaiset polskii veessä,
vanhempain silmäin eessä.
Isommat supussa suut
opetellen uintiliikkeet muut.
Koiraa, kissaa, sukellusta.
hyvää uinti harjoitusta
Rannalla joku makaa
selän palamisen takaa.
Nukahtanut on auringossa
siihen kai vahingossa.
Nuoripari limsaa kittaa
hymyillen toisiaan mittaa.
Vanhapari termarista kahvin juo
ja rantaan katseen luo.
Kiljahduksia, naurua ilon
kera auringon kilon.
Alla pyyhkeen pikkuinen tärisee
suupielet sinisenä värisee.
Poika tyttöä roiskii
takaisin tyttö loiskii.
Äänet kesäisen uimarannan tää
mieltä aina lämmittää.
mutta lainaan minäkin Tabermannia, kuten Likka 321 tuolla ajatelmissa. ( Tulipa mieleeni kysyä tässä välissä; luitteko aikanaan kirjaa:-Lapsi 321 ? Oli silloin ja varmaan tänäänkin vaikuttavaa luettavaa. )
mutta nyt Tabermann:
Rakkauden näyttäminen
antaa toivoa tähän
lohduttomaan maisemaan
Kun puolet meistä aikuisista ei
kykene läheiseen
ihmissuhteeseen, kuinka
silloin voimme olla
esimerkkeinä lapsillemme.
Kiitos Tabermannista, Onkkelis! Tabermann on näistä elävistä runoilijoista ehdoton suosikkini, hän niin ymmärtää naista .Ilpo Tiihosen leikkisät runot ovat myös mieleeni.Mietelauseisiin laittamani katkelman olen saanut itse joskus sähköpostissa ilman tarkempia tietoja enkä googlestakaan löytänyt kokoelman nimeä.
Minäkin muistan lukeneeni tuon Lapsi 321:n, mutta en muista kirjailijan nimeä. On jäänyt vain mieleen, että sen kirjan jälkeen etsin muita hänen kirjoittamiaan ja muistaakseni tuotantoa ei ollut paljon.
Nikkini perässä nuo numerot ovat siksi, että viime kesänä aloitin kirjoittaa Likka 123:na.Pahoitin mieleni joistain ilkeämielisiksi tulkitsemistani vastauksista, hävitin nikin ja aloitin taas paksunahkaisempana numerot nurinperin (paremmin minulle sopiikin ).
vaikka 'nurinpäin'Likka.
Löysin muuten omista muistiinpanoistani koko
TT:n - Pieni laulu lapsista -
Löytyy kokonaan hänen hakusanallaan.
Tilasin samalla hänen perjaantairunonsa, joita saa omaan sähköpostiinsa.
On villeämpää nyt , jaksaa lukeakin paremmin, tai innostuu lukemaan eri tavalla kuin helteellä, niin , ja kirjoittelemaan myös.
Kurkkaan
joka päivä
runonurkkaan
onko tullut runoja
onko tullut tarinoita
harvoin taitaa käydä kukaan
siksipä mä tulin mukaan
lorujani lausumaan
mitä tänään juolahtaa
päähäni vain pälkähtää
harvoin mitään välähtää
lorujain vain loruan
hyvää päivää toivotan
Ei ollut mitä mä luulin
ei ollut rauhaa
hiljaisuutta ainoastaan
vaan kaipausta, odottelua
eikö kuulu kenenkään askelia
olenko olemassa kenellekään.
eikö kukaan soita
eikö kukaan kirjoita
en tiennyt näin kaipaavani
ennen kuin olin yksin.
Poika viisivuotias
on mummin sydämen valtias
pionin kukan katkaisee
suurimman minulle valitsee
talloo samalla orvokit
anteeksi saa kuitenkin
on silmänsä taivaansiniset
huulensa ruusunnuppuiset
kätensä vaikka multaiset
antavat mummille halaukset.
Kupla otsassa
kuin aamunkoittoa
istuin odottamassa
omalääkärin soittoa
Kävipäs huono tuuri:
soittoaika päättyi juuri!
Minä vessanpytylle istahdin.
Oi helpotusta tätä!
Silloin pirisi puhelin:
eihän lääkäri soittamatta jätä!
(Syntyi juuri käytännön kokemuksesta)
Jos minulla olisi tupia monta,
niin kaikkiin niihin tupiini
veisin kimppua lukematonta.
Joka kimpussa kukkisi lupiini.
On meillä ollut lapsosia,
mummin kullanmurusia.
On leikit täällä leikitty
ja laulelmia keksitty.
Pihalta kerätty bellikset,
maljakkoon pantu kukkaset.
Ruoat oli makoisat,
pöytäjutut hupaisat.
Lystiä on ollut mummilla,
nyt jo lepotauolla
elämästä nautiskelen,
hiljaisuutta kuuntelen.
Hän oli ystäväni kauan
vaikka emme usein tavanneet
tiesin että hän oli
tiesin että hänen
ajatuksensa seurasi
askeleitani - kaukanakin
nyt häntä ei enää ole
ja kuitenkin on.
Olen iloinen
ystävyydestämme joka oli
ja on - muistoissa.
Paistaa aurinko kirkkahasti
siniseltä taivaalta upeasti.
Järvi kutsuu soutamaan
saaren rantaan istumaan.
Auringossa lekotellen
kahvia nautiskellen.
Katsoo lentoa lokin hän
tuon pienen ystävän.
Nukahtaa viltin päälle
äkkiä ilma tuntuu jäälle.
Pilveen peittyy taivas
auringon ukkonen raivas.
Herätyksen kovan saa
on sade raivoisaa
Laineet rantaan lyö
tuli päivästä yö.
Saaresta muovia halaa
edes pientä palaa.
Puun alle mennä ei voi
kun ympärillä salamoi.
Istuu läpimärkänä nyt
kun muovia ei löytynyt.
Aurinko kuivaa vaatteet
kotiin kiirii aatteet.
Tuuli oksia taivuttaa
mun ajatukseni vie.
Kuin elämän tiellä
meitäkin tuuli heiluttaa.
Joskus tuulee hyvin
kun lämmintä tuo,
toisinaan kylmää saattaa.
Ajatukset tuulen lailla
rynnii aivoissa,
eletyssä tulevassa
siinä mielen työ.
Tuulen tietä kulkien
iloa surua muistaen.
Elämän myrskyssä
suvannossa tuulonen.
Lauloihan mustarastas silloin, lauloihan?
Olenhan ollut onnellinen, olenhan?
Enhän vain kuvitellut kaikkea , enhän?
Olethan sinä ollut olemassa ?
Niitylläpä tallustelin,
heinikossa astukelin.
Kukkaset moniväriset,
kesän kauniin kirjavaiset
kimpukseni keräelin,
kauniin nipun muovaelin.
Vieläpä heiniä niputin,
ison kasan sidoskelin.
Ovikranssin niistä laitoin,
paksun renkaan letitin.
Nyt on heinät ovessa
juhannusta vuottamassa.
Semmoinen tapa on meillä,
ollut aina näin keskikesällä.
Onpas täällä hiljaista
tähän aikaan aamusta
kaikki toiset nukkuu
tämä mummo kukkuu
viiden aikaan aamulla
silmä ihan kirkkaana
vaan jos totta puhutaan
ei juuri nukkunutkaan
mikä lie nyt valvotti
heti kun vähän nukahti
täälläkin
'pyhäaamun rauha
hiljaa huokuilee'
kirkonkellot ei tällä tuulella kuulu
joskus kuuluvat kutsuen
harvoin tulee mentyä
taivas vetäytynyt
ohueen pilveen
sadettako ennustaa
orava kiipeilee parvekkeen seinillä
ei sitä huimaa neljäs kerros
onhan puutkin korkeita
pää alaspäin se mennä vipeltelee
sivuilleen vilkuilee.
Aatoksein luokses kulkee
sydämeeni sulkee
muiston sinusta.
Pitkä oli se yhteinen retki
nyt muistolle hetki
kaipausta..
Iloitse ajasta kanssasi.
Miekin taasen vierittelen
runokerää kierittelen
kun on hyvä mieli mulla
koht on kevyt unen tulla
pitkän päivän kuljettuain
lepoon jalat viimein sain
kävin hiukan markkinoilla
naapurikaupungin museoilla
virkistystä mieleen hain
paljon sitä todella sain.
Kalakojuilla ihmiset häärii
on kalaa monenlaista.
Myyjä lohta pakettiin käärii,
konjakkikalaa maista.
Silakoita perunoita paistaa
nainen kojussansa.
Asikkaalle ruoka maistaa,
toinen juopi kahviansa.
Lokit, varpuset kyyhkyt nuo
ruuan muruja vahtii.
Joku haitarin mukanaan tuo
käy askeleet soiton tahtiin.
On kesäinen markkinapäivä
hetki aikaa kierrellen
Ei haittaa pilvenhäivä
torielämää katsellen.
Vapaaehtoistyöstä joudin,
poikkesin sukkelaan torille, rapuille nousin.
Siel vahvamies kisaa käytiin,
varren päissä rautaa ylös ähistiin.
Voi sentään, nosti mies pari sataa, ylikin,
kiloja, käsvarret ylös nostain
kohti taivasti, hän käsvartensa suoristi,
oman ennätyksensä ylitti.
Toinen se sanoiksi punoi
että nyt mekin rustataan runoi.
Kumpikin mietti ja mietti
mutta se runoilijan vietti
taitaa meiltä puuttua.
Ei siis pidä suuttua
kun ei tämän kummempaa
meikäläiset aikaan saa.
Runoratsu on rampa
ja hukassa järki ja kampa.
Eipä nyt ajatus yhtään lennä.
Täytyy vissiin kampaamaan mennä.
Jos nyt kuitenkin lopuksi saa
hyvää juhannusta toivottaa.
Kulkijan tie
Aavasaksalle vie
Näen yöttömän yön
Herajuustoa syön
näy,
ihan katteeksi käy
kun kesäyön aurinko täällä ei näy.
Ompas runosuonet pulpunnu täällä
Joka ainoo on ollu runollisella päällä
Remanterska kotona kamppeita pakkaa
Pitää mennä kattomaan jokos se pian lakkaa
Runoilkaa kovasti lissää vaan
Luetaan kur reissulta palataan
Ehkä vähän ontuu mun runopolvi
Mutta syynä ei o ainaskaan olvi
Mää nääs muutaman tunnin rattia väännän
Ku kohta pohjosta kohti autoni käännän
Ni ei sitte mittään väkeviä sen tähren
Että ku ruuhka on ohi nim mä lähren
Juhannusta nyt viettää samme
kaikille sen ilon suomme,
keskikesää näin juhlitaan
liput salkoon nostetaan,
aurinkokin säteillään
mieltämme näin piristää,
pian illat hämyn saa
hetkeks saamme tunnelmaa,
syksyyn lähtee elo tää
talvi pian yllättää,
jälleen uusi kevät saa
kaikki alkaa uudestaan.
juhannusta
tuoksu koivupuusta
valo kesäyön auringosta
lämpö kokosta
ilo lasten riemusta
ja rakkaudesta