Olen harrastanut molempia koko pienen ikäni
(18vee), puhun unissani joka yö ja kävelen
silloin tällöin, jos olen esim. stressaantunut
tai muuten poissa tolaltani.
Miten muut siihen suhtautuvat? Omat ystäväni ovat
ensin säikähtäneet, vaikka olenkin kertonut
yöllisistä juttutuokioistani. Parhaat ja
pitkäaikaisimmat ystäväni (joiden kanssa yleensä
tulee öitä vietettyä) ovat jo tottuneet ja
kertovat huvittuneina aina aamulla, mitä on
tullut sanottua ( jos ovat saaneet selvää).
Olen kuullut vain oman pikkuveljeni puhuvan
unissaan, kenenkään en ole nähnyt kävelevän,
joten tekisi mieli tieää, onko se tosiaan
pelottavaa, jos toinen kävelee tai puhuu unissaan?
Miltä se tuntuu ja näyttää? Onko mielestänne
noloa puhua yöllä unissaan?
(18vee), puhun unissani joka yö ja kävelen
silloin tällöin, jos olen esim. stressaantunut
tai muuten poissa tolaltani.
Miten muut siihen suhtautuvat? Omat ystäväni ovat
ensin säikähtäneet, vaikka olenkin kertonut
yöllisistä juttutuokioistani. Parhaat ja
pitkäaikaisimmat ystäväni (joiden kanssa yleensä
tulee öitä vietettyä) ovat jo tottuneet ja
kertovat huvittuneina aina aamulla, mitä on
tullut sanottua ( jos ovat saaneet selvää).
Olen kuullut vain oman pikkuveljeni puhuvan
unissaan, kenenkään en ole nähnyt kävelevän,
joten tekisi mieli tieää, onko se tosiaan
pelottavaa, jos toinen kävelee tai puhuu unissaan?
Miltä se tuntuu ja näyttää? Onko mielestänne
noloa puhua yöllä unissaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen aikanaan ollut vähän levoton nukkuja. Kerran
heräsin niin, että olin unessa (josta en
paljonkaan muistanut) muka kävellyt 'keittiön
nurkkaan siivouskomeron eteen'. Heräsin siihen,
että totesin:'Ai, eikös tässä enää olekaan
komeroa?' ja tajusin samalla, että komero, jota
olin etsinyt oli lapsuuteni keittiön komero, se
johon veljet kerran minut telkesivät, ne rontit!
Huvitti ja nolotti hiukan, hämmentynyt olo, mies
ihmetteli mitä mä oikein selitän jostakin
komerosta kello viisi aamulla.. Olen ollut
varsinainen papupata, mutta tietääkseni en ole
kuitenkaan mitään 'salaisuuksia' kenestäkään
unissani paljastanut.. Nuorena sitä itkikin usein
unissaan, eikä herättyä muistanut mille edes
itki, ilosta vai surusta. Nuorilla ihmisillä on
kai enemmän juttua mielessään, ei malttaisi aina
nukkua ollenkaan ja vaikka nukkuukin niin asiat
ja tapahtumat 'mellastavat' mielessä..kuin
itsekseen.
Toi on tuttua myös mulle, herätä kesken
selittämisen. Yhesti heräsin kun olin
selittämässä jostain seinästä, että miten kaunis
se on ja kaverit vaan virnuili vieressä. Olin
vastaillu ihan loogisesti niitten kysymyksiin ja
sit kun väitin olevani hereillä (olin ihan
oikeasti) he eivät uskoneet minua. Siinä yritin
sitten selittää, että nyt olen ihan oikeasti
hereillä ja tajuan kaiken...=)
Meillä on jonkun kerran käynyt niinkin, että
molemmat höpisevät unissaan yhtäaikaa. Olen
herännyt siihen, että selitän jotakin ja toinen
vastaa! Ja sitten se onkin syvässä unessa.. En
herätä toista, paitsi jos se on jotenkin oikein
levoton, niin sitten vähän tönäisen ja sanon
hiljaa, hei se on vaan unta..nuku vaan. Joskus
mun on ollut pakko herättää toinen kun olen
nähnyt jotakin todella karmeaa painajaista. Tästä
syystä, että näen joskus pahoja (joskus hyviäkin)
valveunia, en usko, että koskaan haluaisin asua
esim yksin..
Tuttavapiirissäni on myös unessa touhuilijoita.
Touhuja on hauska seurata.
Kerran vähän säikähdin. Yks sukulaispikkutyttö
alkoi kesken leikkien silmät säikähtäneenä
sanoa : HUI HUI! ja samalla huitoi käsillään...
-Mikä sulla on?kysyin, kun en heti hoksannu, että
se oli nukahtanu ja näki painajaista. Annoin
asian olla, kun tajusin että se näki unta. Olen
kuullut, että unissapuhujaa ei saa herättää.
Kuitenki tuntu vähän pahalta antaa pikkuisen vaan
nähdä painajaista. Olisko kumminkin pitäny
herättää?
Mäkin olen kuullut, että unissakävelijää/puhujaa
ei sais herättää, koska se on niin siinä unessa,
että se voi säikähtää sitä herätystä. Voi
kuulemma herätettynä käyttäytyä
aggressiivisestikin. Ei kai sitä heti herättyään
tajua tilannetta. Mäkin heräsin yhesti kesken
unen ja meni vähän aikaa, ennekun tajusin, että
missä oon. Vaikka ympärillä oli tuttuja ihmisiä.
Uni oli vielä niin voimakkaana päällä.
Meillä poika juuri "heräsi". Tuli olohuoneeseen vaikka oli jo muutama tunti sitten mennyt nukkamaan. Unissaanhan se tietysti taas käveli. Ohjasin hänet omaa sänkyä kohti.
Onhan se hieman pelottavan näköistä, toinen näyttää ihan erilaiselta. Sen näkee heti silmistä että onko toinen tajuissaan vai taju kankaalla.
Poika on niin kuin se näkisi jotain pelottavaa jossain. Kyllä minä sille puhun ja rauhoittelen, vaikka ei se sitä aamulla muistakaan, mutta tuntuu että se auttaa.
Pienenä puhuin paljon unissani. Yöllä heräsin itse kun kiljuin niin pahasti. Myöskin joka aamu löysin itseni jalat tyynyllä ja pää jalkopäässä : DD
Heips! Mulla on ongelma ton unissapuhumisen kanssa kun komennan mun koiraa unissani ja raasu juoksee ympäri kämpää tehden temppuja. Koira rupee oleen aika stessaantunut öistä kun on muutenkin herkkä koira mikä ei juurikaan kestä komentelua. Mitä voisin tehdä että unissa huutaminen loppuis?