Siis onko tämä mahdollista? Voiko siis ihan todella hakea luokanopettajaksi opiskelemaan vaikka ei ole yo-tutkintoa takana?
Kaverini nimittäin kuulemma haki tänä keväänä ammatillisella perustutkinnolla ja on nyt menossa tällä viikolla soveltuvuuskokeisiin (pääsi siis kakkosvaiheeseen). En tiennyt tämän olevan mahdollista, mutta lueskeltuani kasvatustieteiden tiedekunnan sivuja, siellä ihan selvästi sanottiin että pohjakoulutukseksi riittää vähintään kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto. Itsekin hieman innostuin nyt tästä mahdollisuudesta josko ensi vuonna hakisin. Lukio jäi aikoinaan kesken ja sen sijaan opiskelin ammattitukinnon. Lasten kanssa työskentelemisestä on kokemusta.
Mietityttää siltikin, että miten tämä ihan oikeasti voi olla edes totta. Että siis yliopistoon ilman lakkia? Ja mitenkä ne opiskelut siellä sitten sujuisivat, olisiko mitään mahdollisuuksia "selvitä"?
Kiitän jo etukäteen jos jollain on asiasta tietoa tai kokemuksia! Tarvisin hieman vahvistusta tälle asialle, etten ihan turhaan nolaa itseäni lähettämällä hakupapereita ensi keväänä.
Kaverini nimittäin kuulemma haki tänä keväänä ammatillisella perustutkinnolla ja on nyt menossa tällä viikolla soveltuvuuskokeisiin (pääsi siis kakkosvaiheeseen). En tiennyt tämän olevan mahdollista, mutta lueskeltuani kasvatustieteiden tiedekunnan sivuja, siellä ihan selvästi sanottiin että pohjakoulutukseksi riittää vähintään kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto. Itsekin hieman innostuin nyt tästä mahdollisuudesta josko ensi vuonna hakisin. Lukio jäi aikoinaan kesken ja sen sijaan opiskelin ammattitukinnon. Lasten kanssa työskentelemisestä on kokemusta.
Mietityttää siltikin, että miten tämä ihan oikeasti voi olla edes totta. Että siis yliopistoon ilman lakkia? Ja mitenkä ne opiskelut siellä sitten sujuisivat, olisiko mitään mahdollisuuksia "selvitä"?
Kiitän jo etukäteen jos jollain on asiasta tietoa tai kokemuksia! Tarvisin hieman vahvistusta tälle asialle, etten ihan turhaan nolaa itseäni lähettämällä hakupapereita ensi keväänä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä tuo on ollut jo pitkään mahdollista. Ei se yliopisto ole mikään "vain valkolakkisten" opinahjo, joskin lukiosta saa luultavasti paremmat valmiudet yliopisto-opiskeluun kuin ammattikoulun puolelta. Toisaalta yhtälailla lukiossa huonosti menestyneet, mutta kirjoituksista läpi päässeet voivat ihan yhtälailla hakea OKL:een.
Ei se lukion suorittaminen ja lakin saaminen mikään tae ole siitä että yliopistossa pärjäisi. Niin kuin ei lakittomuuskaan tarkoita etteikö yliopistossa voisi pärjätä erittäin mainiosti.
Ei-ylioppilaille on aiempina vuosina ollut oma kiintiönsä, jossa he hakevat tavallaan eri haussa kuin lukion suorittaneet. Pääsykokeet toki ovat täsmälleen samat. Siihen en ole perehtynyt miten tänä vuonna huomioidaan ei-ylioppilaat vai ovatko täsmälleen "samalla viivalla" kuin kaikki muutkin hakijat. Ainakin hakea voi ihan yhtälailla kuin aiemminkin.
Eli tiivistetysti: hae toki ensi keväänä jos ala kiinnostaa! Tässähän voit vuoden aikana vaikka opiskella avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot niin pääset heti sisälle siihen mitä se opiskelu okl:ssa on. Alan sanasto tulee tutuksi eikä ole niin suuri shokki sitten kun pääset yliopistoon opiskelemaan.
Jos tarvetta on, niin englantia ja ruotsia kannattaa kertailla, niiden opiskelu kuuluu myös yliopistossa ohjelmaan ja tietysti osa kirjallisuudesta voi olla jommalla kummalla kielellä.
Jos asenne on oikea eli jaksat panostaa ja opiskella ihan tosissaan, en usko, että sinulla on mitään hätää yliopistossa. Sekaan vaan!
ja vaikka et pääsisikään. Eivät valitsijat ota sinun tapaustasi tai kenenkään muunkaan tapausta henkilökohtaisesti. Ja se on ainakin varmaa, että et pääse opiskelemaan, ellet pyri. Sinulla ei siis ole mitään menetettävää.
Valmistautuminen kannattaa aloittaa välittömästi. Katso, mitä tarjontaa kesäyliopistossa on. Kannattaa myös kirjoittautua ensi lukuvuodeksi aikuislukioon opiskelemaan esim. kieliä. Ja kuten edellinen jo neuvoikin, avoimessa yliopistossa voi ja kannattaa suorittaa kasvatustieteen perusopinnot.
Et siis tarvitse välttämättä ylioppilastutkintoa. Mutta jos sen haluat, se onnistuu aikuislukiossa. Olin juuri viikko sitten aikuislukion lakkiaisissa, ja näin upeita saavutuksia! Kun kerran olet aikoinasi aloittanut lukion, voisit ehkä nopeastikin saada sen suoritetuksi loppuun.
Suomessa ei ole enää nykyään koulutuksellisia umpikujia. Periaatteessa kaikki on mahdollista. Onnea!
ja tosi hyvä hän työssään onkin!
Yhdyn täysin edellisten kirjoittajien näkemyksiin. Kielten merkitystä voisin korostaa vielä lisää, sillä tämä kaverini on niiden kohdalla joutunut kovemmille kuin kollegansa opiskeluvuosina. Sekin riippuu tietysti siitä, kuinka hyvä pohja opiskelijalla on niissä valmiiksi, oppiihan niitäkin muuallakin kuin lukiossa.
Tsemiä!
Oli kyseessä OKL tai mikä muu tahansa, niin amiksen jälkeen voi pyrkiä!
Jos taitonsa tuossa VAKAVA-kokeessa todistaa pääsemällä 2.vaiheeseen, niin mikäs siinä sitten.
Ennen OKL:iin piti olla todella hyvät yo-paperit, joten heillä luonnolisesti on helpompaa sanaston, oikeinkirjoituksen, kielten yms kanssa kuin amiksen käyneellä, mutta sitten pitää vain tehdä enemmän töitä.
Mutta yliopistoissa on amiksen käyneitä ihan joku 1-2%, joten harvinaista se on, että pääsee sisään ilman lakkia. Mutta tämä väylä on kuitenkin auki!
naurettavalta, että ykskaks innostuit lähtemään okllään opiskelemaan. Uskon, että parhaat valmiudet saa lukiosta, JOS ala todella kiinnostaa. Kuten hakijamääristä voi todeta, on joku kummallinen muoti-ilmiö hakea opettajaksi vaikka ei mitään ominaisuuksia siihen olisi.
Mistä sinä tiedät kenenkään ominaisuuksista!!!!
Tutki vain omiasi-liekö niitä!
tähtää, niin eiköhän silloin olisi lukion pohjaksi valinnut... okl on ilmeisesti jokin muotiasia tällähetkellä. kaikkien täytyy sinne pyrkiä vaikka ala ei kiinnostaisikaan.
ryhtyä luokanopettajaksi vaikka valkolakkia ei olekaan. Aloitan kuitenkin aikuislukiossa, koska haluan suorittaa YO-tutkinnon ennen yliopistoa. Itselläni on kyllä ammattitutkinto pohjalla, mutta olen sitä mieltä, ettei se riitä.
niin mäki haluun opeks!!! :) Mä olisin tosi hyvä siinä, jee jee!!!
Elämässä voi kuule tapahtua kaikenlaista, eikä suunnitelmat menekään ihan niin kuin on alunperin suunnitellut. Minäkin aloitin lukion silloin aikoinaan. Se tie jäi kuitenkin käyttämättä ja opiskelin itselleni kaksikin ammatillista tutkintoa. Opettajan ammatti on jollain tavalla aina ollut unelmani, jonka tosin hautasin jo jossain vaiheessa kun ajattelin sen olevan mahdotonta. Nyt olen työskennellyt lasten kanssa useita vuosia. Pitkän aikaa on ollut myös halu lähteä opiskelemaan lisää, mutta en ole löytänyt vielä sitä mitä haluan oikeasti. Tämä voisi sitä olla.
Onkohan vaan jollain juuri 19v täyttäneellä ylioppilaalla paremmat motiivit? Minä ainakin olin vielä siinä vaiheessa aikalailla hukassa, jos näin voi sanoa. En halua yleistää, mutta kyllä minulla mielestäni olisi jo elämänkokemukseni myötä aika paljon annettavaa opettajana.
Sinulla on vuosi aikaa seuraaviin pääsykokeisiin. Mieti kuinka sen käyttäisit parhaiten opettajanopintojasi ajatellen.
Suosittelen aikuislukioon menemistä. Voisit hyvinkin työn ohessa opiskellen saada jo ensi keväänä valkolakin, riippuen siitä, paljonko olet aikoinasi lukiota suorittanut. Lukio-opinnoista ja ylioppilastutkinnosta olisi hyötyä sekä pääsykokeissa että opinnoissa menestymiselle.
Mutta päätit mitä tahansa, onnea!