Ajattelin vielä kirjoittaa tänne että jos täältä sais jotain apua.
Annoin tunti sitten itelleni vielä yhden mahdollisuuden elämälle.
Voin arvata kuitenkin jo lopputuloksen. Nyt on kuitenkin vaikee
kirjoittaa sen tarkemmin mitään, kun en saa päästäni sitä
että voisin ollu kuollut jo tunti sitten. Se oli niin lähellä. Historiani
kertominenkaan ei auta mitään. Mulla ei ole toivoa, eihän?
Annoin tunti sitten itelleni vielä yhden mahdollisuuden elämälle.
Voin arvata kuitenkin jo lopputuloksen. Nyt on kuitenkin vaikee
kirjoittaa sen tarkemmin mitään, kun en saa päästäni sitä
että voisin ollu kuollut jo tunti sitten. Se oli niin lähellä. Historiani
kertominenkaan ei auta mitään. Mulla ei ole toivoa, eihän?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aina on toivoa. Muista se.
>>Mulla ei ole toivoa, eihän?>>
Miksi ei olisi...?
Niin kauan on toivoa, kun on elämää, sanoo vanha sanontakin. Vasta siinä vaiheessa kun elämä päättyy, toivo on mennyt. Sen jälkeen ei enää voi vaikuttaa siihen, mitä itselle käy.
Toivoa ei siis kannata heittää. Tämän vaikeuden yli kun selviät, olet entistä vahvempi ihminen. Jos jaksat riippua kiinni elämässä, tulevaisuudessa sinua ei enää voi niin helpolla horjuttaa. Älä heitä mahdollisuuksiasi hukkaan. Koskaan et tiedä, mitä elämä tuo eteesi.
Niiden ihmisten takia, jotka ovat lähelläsi... Kannattaa vielä yrittää.
katsoppa :
http://www.youtube.com/watch?v=FYRE5JtqRdU&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=ka-fN6qQcqs&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=0FOPKkQmJog&mode=related&search=
olet mielettömän rakas, muista.
Mä vaan mietin kuinka monen vaikeuden yli mun pitää vielä
mennä, että olisin niin henkisesti kuollut ettei mikään enää
hetkauta? Oon kuitenkin jo niin monen vaikeuden kanssa
elänyt etten ole mikään heikko, vaikka herkkä kylläkin.
Niin paljon olen jo itseäni venyttänyt. Kuminauhahakin
katkeaa kun se tarpeeksi venyy. Jokaisella ihmisellä on
se murtumispisteensä.
Sen olen jo saavuttanut etten pelkää enää kuolemaa yhtään.
Vuosi sitten sain aina kylmiä väreitä ja oksetuksen/puistatuksen
tunnetta kun ajattelin itsemurhaa vähänkin yksityiskohtaisesti.
Se on totta et mitä enemmän kuolemaa ajattelee niin kynnys
alenee. Eilen painoin veistä kurkullani eikä mieleeni tullut kuin
lämmin ajatus, että tässä se on.
Jos itselläsi onkin toisin niin älä oleta, että kaikilla on ihmisiä lähellä.
Rauhoitu. Mikään ei ole tärkeämpää kuin rauhallisuus. Saisimpa vain kaikki tajuaman sen.
Mikäli kuminauha katkeaa on otettava uusi tai sidottava vanha yhteen. Katso itseäsi peilistä ja yritä muistella miltä hymy näyttää. Vaikeudet ovat sitä varten että ne kohdataan. On tärkeää löytää voima niiden kohtamiseen. Mieti mikä tai kuka sinulle on tärkeä, Vaikeudet on hyvä kohdata yksi kerrallaan koska ei ole olemassa sellaista keinoa joka ratkaisisi kaikki ongelmat. Päivä päivältä. Uusi päivä on aina lupaus uudesta toivosta. Toiset löytävät voimaa uskosta,toiset toisista ihmisistä,toiset harrastuksista. Toisinaan voi olla myös hyvä vapautua murheistä. Ongelmien murehtiminen on turhaa koska murehtimalla ne eivät ratkea. Niille täytyy tehdä jotain. Asiat eivät selviä pakenemalla. Itsensä tappaminen olisi pakenemista. Se ei poistaisi ongelmia. Heitä veitsi nurkkaan ja käy lepäämään. Mikään ongelma ei voi olla niin suuri ettet voisi pyytää apua. Suomessa on paljon sellaisia elimiä jotka voivat auttaa. Ammattitaitoisia henkilöitä jotka tietävät asioista enemmänkuin me tavikset. Apua saa. Sen pyytäminen riippuu sinusta. Onnea mitä elämä ikinä tuokaan.
nääh... mä olin tos 5 kk osastolla ku meinasin tappaa itteni... Se paikka oikeesti autto(vaik välillä oliki vittumaista). Nykyjään kaikki menee suht koht ok. Tai no aina o pieniä ongelmia mut sairaala kasvatti mua... Ennen olin hermoromahduksen partaalla koko ajan ja saatoin käydä päälle... Mulle sanottii et mulla o ollu masennus monta vuotta... Puhu vaik kotiväelles ja yritä saada apua... Mieti ny et onko mukavaa olla madon ruokana ja et mikä suru siitä aiheutuu lähimmäisille.. Mä toivon et saat asias kuntoon
Ei taida olla keinoa jota en olisi jo kokeillut. Kotiväelle?
Asun yksin. Keille läheisille aiheutuu surua?
Mulle on aika sama olenko madon ruokana tai mitä. Kunhan se
on jotain muuta kuin tätä. Tosin minulla on kirje jossa pyydän
tuhkausta eli se on ainoa toivomus.
Älä tee sitä! Ajattele, sulla on paljo vielä kokematta ja tuottaisit vaa omaisille tuskaa!
Tiedän että mulla on vielä paljon kokematta, mutta sehän on itsemurhan
tarkoituskin ettei enää tarvitse kokea tätä. Omaisten tuskaan en usko.
Jos pidettäisiin hautajaiset niin siellä olisi kai korkeintaan 4 ihmistä
ja nekin tulisivat osittain sen takia, kun se olisi vain tapana. Ja ne ihmiset
ovat minulle sellaisia etten niitä sinne kaipaisikaan.