Eli ongelmana on se, että olen koulunkäyntiavustajana toiminut ja nyt kun määräaikainen työsuhde loppui, jäin tietenkin työttömäksi. Työkkäristä kertoivat, että hoitoalalla on pula työntekijöistä, joten työtarjoukset tulevat osoituksina, joita on pakko hakea.
Sinänsä minulla ei ole mitään työtä vastaan, ja mielellään tekisinkin, jos siitä a) olisi rahallista hyötyä ja b) jos tietäisin mitä teen lapsilleni sinä aikana.
Lapsia on neljä (12,10,8 ja 4 vuotiaat), pienimmälle on hoitopaikka olemassa, mutta entäs nämä isommat? Ihanko oikeasti pitäisi jättää nämä keskenään kotiin, jos "joudun" töihin? Hirvittää koko ajatuskin. Isoin on tyttö, joka osaa huolehtia itsestään, mutta joka ei todella halua katsoa pienempien (poikien) perään. Pojat taas keskenään riitelevät jatkuvasti, ja riidat menevät usein ihan tavaroilla heittelemiseksi ja tuntuu että järki katoaa molemmilta, ja yritetään lyödä kättä pidemmällä toistaan... Eli tälläisetkö voi siis jättää keskenään päiväksi? Pari päivää vasta työttömänä ollut tässä ja koko ajan on paha olla, kun ajattelen, että mitä jos ne mut aikoo töihin laittaa.
Vaihtoehtona tietenkin on, että ottaisin hoitajan kotiin vahtimaan lapsia, paitsi että siihen en saa mitään tukea, kun lapset on jo kouluikäisiä. Ja kolmelle lapselle hoitajan palkkaaminen tulisi sen verran kalliiksi, että oma palkkani mitä saisin, menisi lähes kokonaisuudessaan hoitajalle... Mitä siis tässä tilanteessa pitää tehdä? Saada hirvee burnout, jos joku tarjoaa työtä ja hakea sairaslomaa?
Sinänsä minulla ei ole mitään työtä vastaan, ja mielellään tekisinkin, jos siitä a) olisi rahallista hyötyä ja b) jos tietäisin mitä teen lapsilleni sinä aikana.
Lapsia on neljä (12,10,8 ja 4 vuotiaat), pienimmälle on hoitopaikka olemassa, mutta entäs nämä isommat? Ihanko oikeasti pitäisi jättää nämä keskenään kotiin, jos "joudun" töihin? Hirvittää koko ajatuskin. Isoin on tyttö, joka osaa huolehtia itsestään, mutta joka ei todella halua katsoa pienempien (poikien) perään. Pojat taas keskenään riitelevät jatkuvasti, ja riidat menevät usein ihan tavaroilla heittelemiseksi ja tuntuu että järki katoaa molemmilta, ja yritetään lyödä kättä pidemmällä toistaan... Eli tälläisetkö voi siis jättää keskenään päiväksi? Pari päivää vasta työttömänä ollut tässä ja koko ajan on paha olla, kun ajattelen, että mitä jos ne mut aikoo töihin laittaa.
Vaihtoehtona tietenkin on, että ottaisin hoitajan kotiin vahtimaan lapsia, paitsi että siihen en saa mitään tukea, kun lapset on jo kouluikäisiä. Ja kolmelle lapselle hoitajan palkkaaminen tulisi sen verran kalliiksi, että oma palkkani mitä saisin, menisi lähes kokonaisuudessaan hoitajalle... Mitä siis tässä tilanteessa pitää tehdä? Saada hirvee burnout, jos joku tarjoaa työtä ja hakea sairaslomaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voi, että joku voikin olla samassa tilanteessa ja tunnelmissa kuin itse olin jokin aika sitten...Kerkisin olla työttömänä vuoden ja neljä kuukautta ja minun tuurillani pääsin takaisin työhön tietenkin kesän alusta! Toukokuu vielä sujui suuremmitta murheitta, kun pari muksuani olivat päivät koulussa, mutta nyt on kesäloma alkanut. Vaikka minulla on puolet vähemmän lapsia ja ovat jo suht isojakin (14 ja kohta 9), niin kannan silti jatkuvaa huolta heidän pärjäämisestään, syömisistä ynnä muusta. Kohta on viikko mennyt niin että ovat olleet keskenään kotona. Kännykällä ja netin mesellä pidetään yhteyttä.
Minusta sinun kannattaa painokkaasti sanoa työvoimatoimistossa mikä on tilanteesi! Oletko vielä yksin lastesi kanssa? Jos toista vanhempaa ei ole lähimailla (ja vaikka olisikin, kai hänkin käy työssä), eikä lapsia voi jättää heitteille, niin työvoimaviranomaiset eivät järjellä ajatellen voi pakottaa sinua ottamaan vastaan työtehtäviä.
Tai voithan sinä työtä hakea, mutta kun mainitset jo siinä vaiheessa, että lasten kanssa tulee hankaluuksia (esim. paljon poissaoloa) niin tokkopa sinua kovin pian minnekään palkataan ;)
Jatkuvatko kouluavustajan työsi syksyllä? Toivottavasti! Toivotan sinulle ja perheellesi hyvää ja lämmintä kesää, älä ota burnoutia ainakaan ihan vielä, mutta jos muu ei auta - hae sairauslomaa! Tsemppiä.
lähettää kaikille keskustan ja kokoomuksen vastavalituille äitikansanedustajille, kun niillä on nyt niin sitä valtaa (ja niinj vähän ymmärrystä äitien asialle!!!!9
nyt kun ovat terveyskeskusmasutkin nostaneet entisestään ja jos malttavat miettiä tavallisten ihmisten asioita sen sijaan että miettivät miten 20 suomen rikkainta perhettä vois välttää perintöverot!
Ihan samaa olen miettinyt. Kyllä minun mielestäni pitäisi olla jokin rajaus että ei vanhempia voi velvoittaa jättää pieniä koululaisia yksin koko kesäksi. Kesälomahan on 10 viikkoa! Minulla on 8-vuotias lapsi ja toinen 5-vuotias joka kyllä on päiväkoti-ikäinen eli hoitopaikka löytyy mutta ajattelinkin että entäs jos nyt ilmoittavat että työ löytyy niin mitäs sitten? Yksinkö on tuon 8-vuotiaan oltava koko 10 viikkoa? Ei kukaan voi mielestäni vaatia että tuon ikäisen olisi pärjättävä yksin 10 viikkoa!
Tuskin kenelläkään on varaa leiripaikkoihin jotka maksavat noin. 100€ viikko ja nekin on varattava luonnollisesti ennen kesää.
En kyllä jätä yksin se on vissi se. Otan sitten vaikka karenssin ja sossu maksakoon elämiset. Eiköhän sinne töihin voisi ensin pakoittaa ne joilla ei ole pieniä lapsia jotka joutuvat sitten yksin kotona olemaan.
Jos yhtäkkiä saisit työpaikan ja nuoremman lapsen päiväkotiin, niin vanhempihan voisi viettää paivänsä leikkipuistossa valvotussa ympäristössä ja saisi vielä lämmintä ruokaakin - siis periaatteessa! Nythän on jo monta vuotta käynyt niin, että osa leikkipuistoista menee kiinni juhannukselta koko kesäksi, kun tässäkin kohtaa pitää säästää. Olet ihan oikeassa, kun sanot ottavasi mieluummin karenssin kuin että jättäisit lapsesi yksin. Vastuunsa tuntevia vanhempia ei koskaan ole liikaa!
Missä päin Suomea näitä valvottuja leikkipuistoja on??
Ei täällä ole, mukilat on, mutta sekin on vaan muutaman tunnin päivässä, eikä koko kesää.
Eivätkä ne ota alle 4-v.
Meillä on kotimme lähellä leikkipuistoja avoinna koko kesän ja kyllähän se lapsi siellä muutaman viikon pärjää päivisin mutta jotenkin tuntuu kyllä turhan karulta että jos nyt pitäisi aloittaa työt ilman mitään lomaa niin sitten lapsi todellakin joutuisi siellä olemaan melkein 10 viikkoa joka arkipäivä. Kyllä sielläkin voi aika yksin olla jos kaveripiiristä siellä ei ole ketään. Jos olisi edes neljän viikon loma niinkuin nyt normaalisti ihmisillä on jos on pidemmässä työsuhteessa niin kyllähän se siinä jotenkin menisi sitten ne muut viikot töissä ja lapsi ehkä puistossa päivisin mutta että koko kesä... Itse pitäisin rajana noin. 10 vuoden ikää, sitä nuoremmilta ei paljon pitkiä yksinoloja voi odottaa. Ja jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus lomaan oman vanhemman kanssa. Säälittää jos joku lapsi joutuu esim. olemaan päiväkodissa koko kesän ilman lomaa.
Jo ensimmäiseen pointtiin loppui lukeminen. A jos siitä olisi jotain rahallista hyötyä. Liian iso sosiaaliturva on tässä maassa jos kerran ei töitä kannata tehdä!
Siis todellakaan ei ole "liian suuri" sosiaaliturva Suomessa! Kirjoittaja varmaan tarkoittaa rahallisella hyödyllä yksinkertaisesti sitä, että jos työstä maksettaisiin kunnolla yli sen mitä hän nyt saa, niin työnteko voisi kannattaakin. Kituuttamista pienellä palkalla (vrt. pienet sos.etuudet) ei hyövää aloittaa. Mutta sehän ei ollut se pointti tässä, vaan se, että kuka hoitaa lapset, jos kirjoittaja työllistyy!!!
Kirjoittiko tämä ketjun aloittaja että saa kaikenmaailman tukia sossusta?
Sossusta käy hakemassa kaiken maalilman juopot ja narkkarit, samaten pakolaiset ym työtä vieroksuvat!! Siellä ei todellakaan edes normaaleille ihmisille anneta mitään vaikka olisit pers´auki ja kuin monta lasta. Tiedän vaikka kuin monta jotka on sieltä avustusta hakeneet mm siksi kun on työsoppari päättynyt ja pitänyt liiton rahoja odotellessa OSTAA RUOKAA jollakin. Sekö on pummaamista? Sanon että haista sinä paska!
eikö ole ketään sukulaista, mummoa, siskoa tai tätiä? Tai olisiko pihapiirissä joku kotihoidontuella oleva äiti, joka voisi vaikka vähän jeesailla?
Tosin tämä ongelma ei ole yksin yksinhuoltajien. Saman tilanteen edessä on pariskunta jossa molemmat ovat töissä ja lapset ovat liian pieniä selviytymään yksin mutta liian isoja päivähoitoon.
Meillä on ollut mummi aina auttamassa. Ilman ei oltaisi selvitty. Yhteiskunta ei ole ottanut tätä ongelmaa ilmeisesti kovin hyvin huomioon. Pääkaupunkiseudulla on kyllä valvottuja puistoja, mutta todella eivät kovin pieniä huoli.
12 ja 10 vuotiaat voisivat selviytyä yksin, mutta kyllä 8 ja 4 vuotiaat ovat ihan liian pieniä olemaan yksin. 4 vuotiasta kun ei oikein voisi jättää ylipäätään yksin kotiin.
Ota yhteys sossuun ja kysy löytyykö heiltä ratkaisua. Äläkä välitä noista sosiaalipumminimittelyistä. Jos jätät 4 vuotiaan työpäiväksi yksin kotiin on lastensuojelu pian kolkuttelemassa ovelle niin, että jotenkin muuten asia on pakko ratkaista.
Tsemppiä. lapset kasvavat ja sitten helpottaa nuopkin ongelmat.
Haluatko töihin? Minun ystäväni rehellisesti vastasi ettei edes huvita.. Kyllä se sinunkin jutustasi huokuu... Sorry mutta näin on..
Kyllä kaikissa perheissä ollaan koululaisten kanssa samoissa ongelmissa. Ei kenelläkään jollet ole opettaja ole lomaa 10 viikkoa ja harva perhe omaa lähellä mummeja yms. Loma on perheen yhteistä aikaa joten ei voi myöskään olettaa että vanhemmat pitää ne eri aikaan ja uusperheissä varsinkaan se ei aina onnistu..
Meillä on ratkaistu asia kerholla kesä ja elokuussa ja heinäkuu pidetään itse lomaa. Seurakunta pitää reppukerhoa johon pääsee 3 -luokkaliseksi asti ja siitä eteenpäin pärjää jo ihan hyvin itsekin..
Ann
Se on ihan totta. Tämä koululaisten kesäloma on ihan kaikkien perheiden ongelma ja parhaiten selviävät ne joilla on mummit tai papat apuna. Hyvä jos tuollaisia reppukerhoja on. Itse olen nähnyt esitteissä vain tosi kalliita leirejä yö- tai päiväleirejä jotka maksamat n. 100€ viikko. Aivan liian tyyristä useammalle perheelle.
Olen kuullut että Ruotsissa kuntien on tarjottava kaikille alle 10-vuotiaille iltapäivähoito koulun jälkeen. (muistaakseni siellä pidetään heitteellejättönä alle 10-vuotiaan jättämistä yksin) Suomessahan tämäkin hieman tökkii. Kesästä en tiedä miten siellä asiat hoidetaan mutta minun mielestäni yksinkertaisesti alle 10-vuotiaille pitää olla järjestettynä jonkunlainen iltapäivähoito koulun jälkeen JA kesälomanajaksi kunnan puolelta kohtuullista maksua vastaan. Näihin järjestelyihin ei vaan tahdo löytyä rahaa.
Ihmettelen, että etkö luota lapsiisi, vai oletko kasvattanut niistä nöösiä.
Meillä poika sanoi ekaluokan joululomalla, ettei aio mennä enää kummeille, kun herää. Järjestely oli sellainen, että kun poika heräsi aamulla, soitti kummille parin kilometrin päähän ja hän haki kotiinsa omien lastensa seuraksi. Homma oli toiminut aikaisemmin mm. syyslomalla. Joululomalla hän sitten ilmoitti, että on mieluummin kotona ja pelaa jotain tai katselee telkkaria, isä käväisi jos töiltään pääsi katsomassa tilannetta keskellä päivää. Ei joka päivä. Itse olin klo 16 jälkeen kotona. Asumme omakotitalossa pienessä kaupungissa.
Kesälomalla ei enää edes kyselty kummin mahdollisuutta. Poika ei tykännyt ajatuksesta, että pitäisi lähteä kotoa mihinkään, kun siellä sai olla rauhassa.
Sen jälkeen on mennyt useampi vuosi, poika on pärjännyt loistavasti yksikseen, kun jääkaapissa/pakastimessa on ollut valmiina lämmitettävää ruokaa, on ruuan saanti turvattu, poika osaa käyttää mikroa.
Jos ongelmia tulee, soittaa minulle töihin, olemme nimittäin nyt kaksin, kun isä päätti, että hänen elämässään on viina ja ryyppykaverit tärkeämpiä kuin perhe. Joten hän poisti itsensä kuviostamme. Tarvittaessa voin hälyyttää pojan isän paikalle, jos on autoilukunnossa, varsinkin näin kesällä tai kohtuu lähellä asuvista kummeista jomman kumman. Myös muita hätäavuksi mahdollisia ihmisiä asuu siten, että voin tarvittaessa pyytää apua. Onneksi ei vielä ole tarvittu. Isovanhempia ei ole ollut liki 10 vuoteen.
Joten 12, 10 ja 8 -vuotiaat selviävät kotona päikseen oivallisesti. Sen 4 -vuotiaan luonnollisesti viet hoitoon, parempi niin, jos ei 12 v suostu yhteistyöhön edes lahjomalla tai palkkaamalla. Hänenkin kokoisensa kyllä osaa, jos vain haluaa. Oiskohan jonkin sortin laiskuusvikaa, kun ei halua osallistua. Olisihan perheellä enemmän tuloja, jos äiti pääsisi oikeisiin töihin. Kunnollinen keskustelu on kyllä tässä tilanteessa perheen kesken paikallaan. Lapset tajuavat yllättävän paljon, kun niiden kanssa kunnolla keskustelee...
Kyllä tekee hyvää lapsillesi tulla toimeen keskenään jo tossa iässä. Kaikenlaisella tekosyyllä tässä maassa loisitaankin.
Niin tuliva meilläkin toimeen, jopa pienempinä. Ja niin tulevat teilläkin. Töihin vaan.
Kiitos asiallisista vastauksista, no, en siis ole ainoa, joka painii tämän ongelman kanssa.
Ja pakkohan on vastata jotain, kun osa palautteesta mielestäni sitä kaipaa.
Normaalisti saan palkan, joka on tilille saapuessa noin 970,- (bruttona taitaapi olla noin 1100-1200,-)
sen lisäksi saan asumistukea, jolloin itselle jää vuokraa maksettavaksi vielä noin 450,-. Exä maksaa elatusmaksuja 600,- ja sitten vielä ne lapsilisät.
Eli olisikohan kuukausitulot jotakuinkin 2000,- josta sitten makselen niin ruuat, vaatteet, hotiomaksut kuin bensatkin autoon (että pääsen sinne työpaikalle, ja saan kuljetettua ruuat sieltä kaupasta).
En koe eläväni sossun rahoilla, tai toisten kustannuksella. Nyt kun kesä koitti, on tilanne tietenkin toinen. JA pointtini olilkin se, että jos nyt menen töihin, ja saan palkkaa esim 1000,-/kk ja maksan lastenhoitajalle (jos sellaisen jostain saisin)normaalikorvausta kolmen lapsen katsomisesta, niin lopputulos olisi, että maksaisin melkein enempi kuin saisin itse!! eli tätä tarkoitin, ettei työnteosta olisi rahallista hyötyä minulle mitenkään... Ellei hoitoalalle tulisi satumaista palkankorotusta, ja palkka kaksinkertaistuisi.
Toinen kommentti on pakko antaa tälle, joka kertoi poikansa olleen ekaluokkalaisesta asti kotosalla päivisin. Mielestäni lapsen kehitykselle ei ole edullista viettää ilman aikuista joka päivä pitkiä aikoja tuon ikäisenä, vaikka siihen pystyisikin, ja lapset on yksilöllisiä tuossa itsenäistymisessä. Toinen juttu on se, että kun lapsia on monta, ja luonteeltaan kovin erilaisia, niin konflikteilta ei voi arjessa välttyä. Pojat laitoin eri leireillekin tänä kesänä, kun eivät haluneet samalle leirille. Vanhempi poika ilmoitti, että ei mene ollenkaan leirille, jos joutuu samalle leirille pikkuveljensä kanssa!
En ole kasvattanut lapsistani nössöjä, mutta kerrottakoon nyt taustatietona, että vanhimmalla lapsellani, tytöllä, on murkkuikä puskemassa päälle, ja mielialat heilahtaa välillä rajustikin. Vanhemmalla pojalla on lievä dysfasia, motorisia vaikeuksia ja tunteiden hallinnan vaikeuksia. Nuoremmalla pojalla on virtaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jonka lisäksi myös tunteiden hallinnan vaikeuksia.
Edistystä on tapahtunut molemmilla pojilla paljon tuolla tunnepuolen hallinnassa, mutta vieläkin välillä kun tunteet lämpenee niin tuntuu että eivät ole tässä maailmassa lainkaan (lapseen ei saa yhteyttä, ja ainoa keino, on erottaa lapsi siitä tilanteesta esim pesuhuoneeseen, jossa on vähän tilaa, eikä mahdollisuutta tuhota mitään).
Kasvatusneuvolassa olen juossut molempien takia ihan pienestä asti ja saanut vain taputuksia olkapäälle, että kyllä se siitä...
Tämän takia tuntuu pahalle jättää heitä kotiin ilman valvontaa.
Lapsilla on sama isä, joka kyllä pitää lapsia säänöllisesti, mutta on päivisin töissä klo 7-16. Äitini kyllä katsoo joskus lapsia, mutta ei suostu siihen, että joka päivä hoitaisi lapsia. JA ymmärrän sen kyllä, ei se ole hänen velvollisuutensa. Siskoni on töissä ja ex-mieheni sukulaiset eivät koskaan ole lapsiamme hoitaneet.
Naapureille en voi sälyttää kolmea lasta katsottavaksi (jos siis pienimmän veisin hoitoon), koska heillä on oma työnsä. Seinänaapurillani on taas neljä lasta, joista vanhin on 5v ja nuorin 8kk, hänenkö niskoille laittaisin nämä omat "riiviöni"?
Aurinkoista kesää kuitenkin kaikille, ja toivottavasti jokainen saa lastenhoitonsa järjestymään kesälläkin...
olla huolissaan lastensa pärjäämisestä. En minäkään vielä jätä 11v ja 8v lapsiani keskenään yksikseen pitkäksi aikaa. Murrosikä painamassa toisella päälle ja muutenkin sitä "sisarusrakkautta" tappeluineen, niin kyllä valvontaa tarvitaan.
Vielä tästä keskustelusta sen verran että jättäisin ehkä helpommin lapset jos heitä olisi enemmän kuin yksi ja toinen ainakin yli 10 mutta mitä mieltä olette että esim. 8-vuotias olisi yksin ilman vanhempia siskoja tai veljiä?
Tietysti ongelmana on aina sisarusten ja veljesten kesken ne tappelut mutta yksinkin tuntuu aika kolkolta jäädä?
olet kohdallasi vaihtoehdot punninnut ja todennut ainoaksi mahdollisuudeksi itse jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Se sopii siis sinun tilanteeseen.
Ei kuitenkaan ollut kovin kiva, että teilasit muiden ehdotukset niin tylysti. Emmehän tiedä sinun tilanteesi erityisyyksiä. Useimamt ovat kuitenkin kertoneet omista ratkaisuistaan, jotka ovat toimineet.Jollakin todella on joku vapaa lähisukulainen jonka kanssa voi tehdä diilin, ei se ole typerä ajatus, vaikka sinun sukulaisesi ovatkin töissä. Jollakin on naapuri jonka kanssa voi sopia peränkatsomisesta, sekään ei ole typerä ajatus, vaikka teidän naapurilla onkin neljä lasta, jne.Viesti ei ehkä ollut se, että tee näin vaan, että on olemassa kaikenlaisia ratkaisuja hankaliin tilanteisiin.Eli että katsoisit omaa tilannettasi uudelleen arvioiden jos sittenkin löytyy joku muu ratkaisu kuin työn hylkääminen.. jos ei löydy jäät kotiin, se on ehkä se ratkaisu, jonka tosin näytät jo löytäneenkin. Nyt näin ja joku toinen kerta jotenkin toisin.
en tarkoittanut mitenkään typeräksi leimata toisten ratkaisuja. Mistä ihmeestä sait sellaisen kuvan. Osa viesteistä on ollut hieman provosoivia, joihin halusin vastata ja kertoa oman näkemykseni asioista, ja kertoa samalla tarkemmin lasteni tilanteen, jolloin ehkä myös näiden, jotka aika ehdottomaan sävyyn kertoivat, että "teeppä näin" - ymmärtäisivät miksi ja mistä syistä olen kotosalla lasteni kanssa. Ehkei syyt kuulu muille, eikä niitä pitäisi täällä alkaa ruotimaankaan, kun tuntuu että kuitenkin joku ymmärtää väärin ajatukseni tai sitten en osaa ilmaista ajatuksiani kovin selkeästi.
No, mutta tämä mamma lähtee nyt ulos ja aurinkoon ja lopettaa tänne kommentoinnin.
Ihanan lämmintä ja kaunista kesänjatkoa kaikille toivottelen.