Mitä tehdä kun ahdistaa? Miksi tämän epilepsian kanssa pitää vielä masentuakin?
Miten sitä jaksaisi taas yhden päivän ja viikon eteenpäin?
Kun edes voisi vaan "antaa periksi" ja jäädä johonkin nurkkaan (huomaisikohan edes kukaan?)masentelemaan, mutta kun valmistuminen on parista tentistä ja harjottelusta kiinni enkä jaksa ajatella opintojen pitkittymistä -taas. Millä ihmeellä jaksan kun ei ole enää mistä ottaa?
Ja kyllä, syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa, ja yritän tehdä muutakin kuin ajatella omaa mustaa todellisuuttani. Tuntuu ettei tämä ikinä muutu paremmaksi, vaikka loogisesti eihän näin voi olla, eihän?
Mä en jaksa.
Tulipas synkkä ja sekava sepustus, samanlainen kuin tämänhetkinen olotilani.
Miten olette masennuksistanne selvinneet? Pliis antakaa vähän toivoa ja valoa tunnelin päähän!
Miten sitä jaksaisi taas yhden päivän ja viikon eteenpäin?
Kun edes voisi vaan "antaa periksi" ja jäädä johonkin nurkkaan (huomaisikohan edes kukaan?)masentelemaan, mutta kun valmistuminen on parista tentistä ja harjottelusta kiinni enkä jaksa ajatella opintojen pitkittymistä -taas. Millä ihmeellä jaksan kun ei ole enää mistä ottaa?
Ja kyllä, syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa, ja yritän tehdä muutakin kuin ajatella omaa mustaa todellisuuttani. Tuntuu ettei tämä ikinä muutu paremmaksi, vaikka loogisesti eihän näin voi olla, eihän?
Mä en jaksa.
Tulipas synkkä ja sekava sepustus, samanlainen kuin tämänhetkinen olotilani.
Miten olette masennuksistanne selvinneet? Pliis antakaa vähän toivoa ja valoa tunnelin päähän!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jokaisella sitä sairastavalla ajatuksissa eikä sitä saa sieltä pois mahd masentuu varsinkin jos ei ole kohtaukset pois jne.Nurkassa voi masennella hyvin kauan ettei kukaan varsinaisesti sitä huomaa, jos on siihen on taipumusta säännöllisesti.Kyllä loogisesti voi olla ettei tilanteesi muutu paremmaksi.Minulla on perusmasennus aina epilepsiastani johtuen vaikka en masennuslääkkeitä syö.kohtaus tasapaino on hyvä minulla poissaolo ehkä 2 krt v lääkkeitten sivuvaikutukset tietenkin on.En ole masennuksestani selvinnyt ja siitä syystä vaikea neuvoja minun antaa.Olen toivonut et mielenterveyteni kestäisi tilanteeni, sillä olen ollut koko "työikäni" eläkkeellä epilepsiasta johtuen 20v.
terapia vasta alussa, samoin masennuslääkkeet. Käsitykseni mukaan myös epiä edeltävät ja/tai rinnan vaikuttavat tekijät saattavat vaikeuttaa masennusta. Oma masennukseni puhkesi vaikeaksi epin myötä; takana se oli väijynyt jo vuosikausia muun elämäni takia.
Voimia ja sitkeyttä varmasti vaatii masentuneena viedä opintonsa loppuun! Itse olen sairauslomalla ja seuraavaksi haen kuntoutustukea (=työkyvyttömyyseläke ennen muinoin).
Sisareni selvisi masennuksestaan (en muista kauanko sitä kesti, ehkä vuoden?), ja monet monet muut ovat tehneet saman. Itse olen tosi masentunut, mutta olen ottanut itselleni "mantran": minä selviän tästä! Tiedä sitten auttaako se, ainakin saan siitä voimia mennä eteenpäin päivä kerrallaan...
Tsemppiä sinulle Peppi! Varmaankin tylsä klisee, mutta kyllä se aurinko aina välillä paistaa risukasaankin...
Omia kokemuksia..depressio ja sen ilmenemismuodot on tietty kovin yksilöllisiä vaikka yhteisiä tekijöitäkin on paljon. Kun itse sairastuin masennukseen joitakin vuosia sitten, en ollut vielä epileptikko, laukaisijana ihmissuhdeongelmat ja siitä jatkunut kierre. Ikävuodet 24-25 jäivät ikuisesti hämärän peittoon kun vain koetti keskittyä jaksamaan seuraavaan päivään. Dg. oli silloin keskivaikea masennus eli se, jossa vielä jaksaa aiheuttaa itselleen harmia. Tein kaikki klassiset virheet siitä eteenpäin kun hakeuduin hoitoon ja sain lääkkeet (yleislääkäriltä). YTHS:llä kun on ylikuormitusta tässä asiassa, joten "varaa uusi aika parin kuukauden päähän" ei oikein toimi itsetuhoisen ihmisen maailmassa. Lääkkeet oli karmea moka mun kohdallani ja syöksykierre oli nopea.
Lopulta paranin(?) keinolla, joka ei valitettavasti ole monen ihmisen kohdalla mahdollista: karkasin (päättötyötä tekemään) toiselle puolelle maailmaa täysin vieraaseen kulttuuriin tajuttuani että ympäristönvaihdos on välttämätön. Takaisin palasi aivan uusi ihminen. Prosessi oli pitkä, sairastumisesta parantumiseen kolme vuotta.
Luulen, että sen parin vuoden sekoilun jälkeen mulla on nyt hiukan enemmän selviytymismetodeja käytettävissäni ja puskuri osaa ottaa vastaan. Paha alakulo on taustalla koko ajan ja päivä kerrallaan itkin "pois" kaikki ne tulevat muutokset, jotka sen vaati. Ruokahalu on edelleen aika olematon. Tällä hetkellä mulla on meneillään itseni hemmottelu -jakso. Jos syön, se on aina jotain herkkuruokaa enkä pakota itseäni tekemään mitään, mikä ei huvita. Illat oon täyttänyt kuollutta aikaa välttääkseni leffojen katselulla. Nollaa aivot ja voi jessus että tekee terää itkeä jotain Ruandan tai DDR:n kauhuja ainaisen epin sijaan. Naiivia ja kliseistä mutta toimii silti. Parempina päivinä luen tai kirjoitan päiväkirjaa. Toisaalta elämä on aikamoisessa paussissa tällä hetkellä mutta saa ollakin. Päivisin hukutan itseni työhön mutta sitäkään ei kaikki voi tehdä.
Kesä on perinteisesti ollut mulla "hengenpelastaja". Vaikkei varsinaista sisäistä paranemista tapahtuisikaan niin hengittäminen on helpompaa. Toivottavasti sullakin. Äläkä odota ihmeparantumista, se tulee sisältä päin sitten kun olet valmis. Ihan varmasti.
Lähdehän rannalle?
Itselläni tuo masennus tuppaa helpottumaan yhdeksi-illaksi juomalla olutta. Tietys aina on vähintää mäyräkoira kun hinta halpaa. Juotuani sen tulee myöhemmin taas masennus ja terve saada lisää. Lääkäri tosin on kieltäny sen käytön lääkkeitten kanssa. ja sekös sitten helpottaa... Taas saa masentuu ja taas voi juoda... Auta armias jos selviäis toisenkin päivän peräkkäin ilman tätä ja paskantuntusta krapulaa.
Hei minulla on myös epilepsia ja ajattelen jos löytäisi oman kumppanin se voisi helpottaa masennusta joten kysyn mahtaako sinulla olla ilmoitus suomi24:sa jos on olen mahdollisesti kysynyt sinua.
Lohduttavaa, vaikkei aina ehkä piristävää, lukea teistä muista "kanssataistelijoista". Jos jaksaisi uskoa, että tämä on tilapäistä... en luonteeltani ole todellakaan mitään vetistelevää ja nurkassaistuja-tyyppiä, siksikin tämä tuntuu niin turhauttavalta.
Itselläni masennuksen laukaisi ilmeisesti viime vuoden rankat kokemukset epin kanssa, kun ilman diagnoosia olin systeemin pyöriteltävänä siellä täällä ilman hoitoa (ja väärässä hoidossa). Diagnoosin saatua sitä kai jotenkin kaikki rupesi vähitellen kaatumaan päälle, vaikka kohtaukset sinänsä on melkein saatu kuriin.
Mäkin kirjoitan päiväkirjaa, aina silloin kun jaksan. Maailman ongelmille on myös kieltämättä hyvä itkeä, kun niitä ei suoraan tarvitse itse olla ratkomassa -toisin kuin omia ongelmiaan.
Parempia olotiloja odotellessa...
(-rantaa ei valitettavasti ole lähellä, mutta ehkä auringosta voisi yrittää muuten nauttia...)
jooooo
Eiköhän kaikki keinot jo kokeiltu ja kyllä se viina on paras lääke ja voide. Kun ahdistaa ja massentaa, ei ole enää mies ja ei sitä ole enää kiinnostunut mistään, vaan kaikki on samantekevää ja vitut sitä jaksaa. Nauraa, jaksaa, jos naurattaa, mutta naurukin on vääntynyt sarkastiseksi nauruksi elämän typeryydelle ja terveiden lääkereiden "avunannolle" ja neuvoille.
Live sucks, mutta onneksi aurinko paistaa ja luottoa saa. Eli eikun terassille ja syömään ja läskejä kerryttämään.
Täällä on muuten hyviä tyyppejä, mutta joo... lähen kaljalle.
turhat huolet kurkusta alas unholaan
Näinhän sitä pitää, Timantti,tuota ei tähän vaivaan ole vielä kokeiltukaan.
Kiitos ja aurinkoa kaikille asiallisesti vastanneille! Tänään oli vaihteeksi vähän parempi päivä.
monia sairauksia ihmiselle
Mutta ei kai se ryhmäseksi ole sama kuin seksi tai rakkaus tai kumppanuus tai yhdessäolo ja terveet elämäntavat. Ryhmäseksi on lähinnä tautien levittämistä kännipäissä ja sehän ei ole terveellistä.
Sinänsä kyllä kannatan seksiseteliä ainakin miehille, että voisi ostaa seksiä. ÖÖh, niih... mutta sehän on laitonta ja väärin.
Kehittele tuota ideaa ja vie hallitukselle lakiehdotus ja ehkä jonain päivänä ei ole kenelläkään sairauksia, kun rakkauttaa riittää.
Seksi ja ihmisen kaipaama läheisyys todella tekee sairaaksi, mutta onko sen puute syy epilepsiaan? Ei mielestäni.
Puutteessakn on kiva olla, kun ei kiinnosta.
kanki vielä vääntöä kestää
että sinua masentaa. Itselläni on opinnot siirtynyt mm. epilepsialeikkauksen takia vuodella. Tutulta kuulostaa harjoittelupaikan saamisen vaikeus. Itellä oli tilanne harjoittelupaikan kanssa pari viikkoa sitten sama ja ajattelin koko harjoittelun siirtyvän, kunnes sain puhelun tilitoimistosta josta olin jo kerran saanut kieltävän vastauksen. Tänään ensimmäisenä päivänä sitten tein erinäisiä tilitoimiston tehtäviä.
Jokainen varmasti vuorollaan kamppailee masennusta vastaan epilepsian takia. Enkä ihmettele, että sinua ahdistaa kun on tapahtunut kuitenkin niin paljon lyhyessä ajassa. Peppi kyllä ne asiat järjestyy vaikka siltä ei nyt tunnukaan. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin.
Virkistäisikö sinua vaikka jokin matka näin kesällä? Itse lähdin usein "hermolomalle", kun tuntui siltä. Matkasta tuli nyt mieleeni vasta tekemäni Venäjän matka. Ihmettelin palatessa miten rajan takana voi ollakin niin erilaista. Ainakin se Venäjän reissu avarsi taas.
Hei Tammetar,
kiitos kirjoituksestasi! Ja onneksi olkoon harjoittelupaikan saannista.
Paljon on elämässäni ollut meneillään ja aika pitkäänkin, niin että ei kai ole ihme, että jossain vaiheessa "piuhat" ei kestä. Kun jotenkin osaisi ajatella tätä väliaikaisena olotilana... taidamme miehen kanssa toimia vinkkisi mukaan ja lähteä johonkin minireissulle viikonloppuna.
Kaikkea hyvää!
Lisäksi panikoin, vituttaa ja ihmispakoilen. Kaikki käy voimille ja rasittaa ja ärsyttää. Ehkä kuuluu vain elämään, mutta ehkä masennut vain aiheesta ja sanoisin, että terapiasta ei ole hyötyä, ainakin kokemuksesta. Itselläni terapeutti on ainakin sama kuin puhuisi seinälle ja sellaisessa ei ole kuin rahankulua. Lääkkeistä en tiedä... oletko kokeillut?
Pelkään ja pakenen! Kettu vie, pitäis jaksaa! Jahas, taisin nähdä sut tässä yks päivä :(
No varmaan kettu vei, kun mut näit. En soisi sellaista tuskaan vihamiehellekään. Luulen kyllä, että et nähnyt, koska et edes tiedä, että miltä näytän.
kuvassa ennen muinoin Gugo Grotiuksena. Huono kuva tosin, mutta kyllä siitä selvän sai.
Jahka jaksan, otan puheeksi ;)
Eikö sitä saa kulkea tuntemattomana kaduilla ilman kyttääjiä. Nyt kyllä ahistaa!;). Älä tollasia kerro täällä, minulla on todellakin syyni ottaa kuva pois ja nyt kuulutat sitä täällä, joten ehkä otat tuon edellisen viestisi pois?
En toki minä kuvaasi ole missään julkaissut. Ja ne, jotka eivät sitä ehtineet nähdä, eivät sitä nähneet. Nuku rauhassa.
Tai kerro edes nimesi. En kyllä oikeasti sellaista suosittele, sillä roska ja paskapostinviesti lisääntyy automaattisesti ainakin sähköpostiin sen jälkeen.
Jos tässä joku on seonnut, niin kyllä mielestäni on alhaista julistaa, että mistä toisen tietoja löytää, jos vielä tietää, että hän tarkoituksella on ottanut ne pois.
Tosin täytyy sanoa, että ei niitä tietoja ainakaan minun taidoillani löytynyt netistä, joten tyydyn siihen, että tiedän tietosi.
"Alhaista julistaa, mistä toisen tiedot löytyy". Katsos Baby, itse olet hommaan ryhtynyt. En minä sinulle pahaa tahdo, enkä myöskään ymmärrä kuinka verbaalisesti voi toisen kuvan piirtää niin tarkasti, että siitä voit vaikka sinä loukkaantua.
Johan minä olen nimeni kertonut. Huono muisti sinulla.