Moi
Mun oireet on: suun kuivuminen ja pahaolo. Ei muuta... oksettaa, mut en oksenna. Yökin vaan ja se on tosi epämiellyttävää. Ei tota oo joka päivä, mut sillon tällön. Oli ainaki kuukauden tauko, mut eilen tuli taas tommonen. Siis onko toi ihan vaan psyykkistä? Voiko esim hankala tilanne yhen pojan kanssa (mietityttää kyllä tosi paljon se!) niin saada aikaan tämmösen? Oon tykänny siitä pojasta ihan hulluna 2vuotta ja tää tilanne ei vaan ratkee mitenkään... tää oikeesti vaivaa mua. En aina uskalla lähtee esim. ulos semmosten puolituttujen kanssa, ku pelkään, et jos taas tulee tommonen olo. parhaille kavereille oon kyllä ihan kertonu tästä. Tässä on muutot edessä jne niin voiko kaikki tommosetki vaikuttaa? Vai mitä helvettiä tää on? Kiitos kaikille, jotka kehtaa vastata :)
Mun oireet on: suun kuivuminen ja pahaolo. Ei muuta... oksettaa, mut en oksenna. Yökin vaan ja se on tosi epämiellyttävää. Ei tota oo joka päivä, mut sillon tällön. Oli ainaki kuukauden tauko, mut eilen tuli taas tommonen. Siis onko toi ihan vaan psyykkistä? Voiko esim hankala tilanne yhen pojan kanssa (mietityttää kyllä tosi paljon se!) niin saada aikaan tämmösen? Oon tykänny siitä pojasta ihan hulluna 2vuotta ja tää tilanne ei vaan ratkee mitenkään... tää oikeesti vaivaa mua. En aina uskalla lähtee esim. ulos semmosten puolituttujen kanssa, ku pelkään, et jos taas tulee tommonen olo. parhaille kavereille oon kyllä ihan kertonu tästä. Tässä on muutot edessä jne niin voiko kaikki tommosetki vaikuttaa? Vai mitä helvettiä tää on? Kiitos kaikille, jotka kehtaa vastata :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
kurkkusyöpä mene heti lääkärille ni antaavat hoitoa
Miten niin kurkku syöpä?? Onko sulla itellä vai koitatko vaan pelotella? :D En haluu mitään kusetusta... ku tää oikeesti vaivaa. Oon käyny kyllä lääkärillä, mut ei ne mitään sanonu. Sanovat vaan, et kaikki johtuu kipeistä hartijoista..
Ei todellakaan ole kurkkusyöpä, joku vitun idiootti on vaan eksynyt pelleilemään tänne palstalle.
luultavasti olet stressaantunut. se saattaa laukaista tuontyyppisiä oireita.. isot elämänmuutokset (esim. kohdallasi muutto) ja juurikin ihmissuhteisiin liittyvät asiat saattavat aiheuttaa sinulle stressiä joka sitten ilmenee noina oireina. se saattaa olla ohimenevää, mutta voithan halutessasi käväistä lääkärillä juttelemassa ettei tarvitse koko kesää kärsiä tuolla asialla joka vaivaa kuitenkin mieltäsi. yritä ensinnäkin saada se ihmissuhdesotku selvitettyä, jotta tunteesi eivät kokoajan pyörisi samassa epävarmuudessa. asioiden ratkettua yleensä stressikin häviää. mistään paniikkihäiriöstä tuskin sinun kohdallasi on kyse, ennemminkin stressiperäistä ahdistusta luulisin... hyvää kesän jatkoa joka tapauksessa.
Kiitos sinulle tyttönen 1985!
Tuli niin helpottava olo, ku luin ton sun viestin.. aattelinki, että vois ihan vaan stressistä johtua. Mut jotenki en uskaltas jutella sille pojalle suoraan tästä asiasta.. vaikka varmaan kannattas. Ei asiat varmaan muuten ala ratketa. Niin ja ehkä tosta muutosta ei pitäs stressata... välivuosi tulossa niin voin oikeestaan tehä sit ihan mitä haluun :)
Toi sun pahoinvointis saattaa johtua hyvinkin stressistä, mutta itselläni paniikkihäiriö alkoi siitä että minulla oli huono olo ja pelkäsin mennä joka paikkaa... (pelkäsin että oksennan) Sit oon puhunu siitä monelle terapeutille, jotka on sanonu että monen ihmisen paniikkihäiriö alkaa juuri pahoinvointina! :( En halua todellakaan aiheuttaa pahaa mieltä enkä pelotelle, mutta pisti vaan silmään kun kerroin tosta pelosta mennä vieraiden kanssa... se viittais mun mielestä paniikkihäiriöön... Voi toki olla että olen väärässä ja se on vain stressiä... Joten älä huolestu, mutta kokeneena sanon että mene niihin pelottaviin tilanteisiin vaikka tuntuis ihan kauheelta! Se on paras apu! :) Hyvää jatkoa ja kertoile joskus kuulumisia... :)
Hei!
Oon huomannu, et toi pahaolo tulee tosi helposti just sillon, ku mietin sitä sotkua sen yhen pojan kanssa. on niin vaikee se tilanne ja se ahistaa yllättävän paljon :/ oon kyllä ollu menossa tässä joka päivä vaikka missä ja ei mulla aina oo pahaolo. pitää vaan rohkeesti lähtee, vaikka pelkäis just sitä, et tulee taas kauheen pahaolo. syötkö mitään lääkkeitä nimim. tähti? en haluis ite mitään semmosia (siis jos kyse ois paniikkihäiriöstä) eikä tää nyt ehkä niin paha toisaalta ole... mut tietysti terapeutilla käynti saattas auttaa. vaikka tää oliski pelkkää stressiä. en vaan jotenki kehtaa mennä. oon ruvennu kirjottaa nyt päiväkirjaan ja huomaan, et siitä on apua. paljonki. voi purkaa omaa oloaan niin paljo ku jaksaapi vaan. en tiiä.. tässä on kaikenlaista.... tällä viikolla pitäs selvitä onko äitillä syöpä vai ei ja toki sekin stressaa. tällä hetkellä on taas vähän pahaolo... hitto, ku kaikki ihmissudheasiat on aina niin vaikeita :/
Mä oon aina ollu vähän herkästi reagoiva, oon reagoinu just nimenomaan pahalla (yökkimisolo, mut en oo silti oksentanu..) ololla. On mulla paniikkioireitakin ja masennusta ollu ja siihen on lääkitys, se lääkitys kyllä vähän lievensi huonoa oloakin. Mulle on kaikenmaailman psykologit yrittäny selittää että mä vaan reagoin vähän herkemmin.. Esim. just se että ku mulla on ollu jonkun aikaa tunteita semmosta ihmistä kohtaan jota kohtaan ei pitäs tuntee mitään, mutta eihän sitä tunteistaan noin vain pääse eroon, koska ne on syviä ja valtaansa ottavia, niin sitten ku ei voi unohtaa ajatuksiaan ni sitte mulle tulee aina huono olo ja ei aina maistu ruokakaan tai yököttää;) Tällästä tää laiffi välillä on.. oon kyl jo melkein tottunut tähän. Kyllä sitä silti välillä miettii, että oisko elämä helpompaa jos ei reagois ihan niin herkästi. Ja että jos ihmissuhdeasiat olis vähän helpompia;) Tsemppiä sulle!
Kiitos viestistäsi!
Hmm, ei kait tässä auta, ku koittaa selvittää se tilanne sen pojan kanssa niin alkas ehkä tää tilanne rauhottuu. Ei vaan jotenki uskaltas puhua sille suoraan, mut pakko kai se olis. ei tässä nyt kauheesti oo vaihtoehtoja.... !
Mulla on ollu sama kauhea kyöläysjuttu joka johtuu luultavimmin siitä kun on kova elämänkoulu takana ja kaikki on pysynyt sisällä nyt pelkkä psykiatrille jutteleminen on saanut loppumaan:)