Tänään on tyttäreni syntymäpäivä, hänen jonka annoin adoptoitavaksi 18 vuotta sitten.
Suoraan sanoen minua asia kaduttaa, vaikka uskon että hän on saanut hyvän kodin ja on ollut toivottu lapsi heille, joiden luo meni.
Kerran olen ottanut yhteyttä häneen sen järjestön kautta, joka järjesti asian. He olivat asiallisia ja kertoivat, että en saa missään olosuhteissa ottaa yhteyttä tyttäreeni.
Minun tapaus on vain niin poikkeuksellinen, että vastoin kaikkea minä tiedän lapseni nimen ja sijoituspaikan sekä sen, että että hänelle ei pienenä kerrottu että hän on adoptoitu. Epäilen että kertominen on jäänyt isonpanakin tekemättä.
Olen miettinyt, mitä teen jos hän ottaa yhteyttä, ja myös sitä, mitäpä jos minä ottaisin häneen yhteyttä? Kuinka laki voi kieltää täysi-ikäisten tapaamista? Ja jos hänet adoptoineet vanhemmat ovat asian jättäneet kertomatta, niin mikä on heidän vastuu jos lapsi sa asian muualta tietoonsa? Entä oikeus tietää sukujuuret ja tuntea täys veli ja sisarpuolet?
Suoraan sanoen minua asia kaduttaa, vaikka uskon että hän on saanut hyvän kodin ja on ollut toivottu lapsi heille, joiden luo meni.
Kerran olen ottanut yhteyttä häneen sen järjestön kautta, joka järjesti asian. He olivat asiallisia ja kertoivat, että en saa missään olosuhteissa ottaa yhteyttä tyttäreeni.
Minun tapaus on vain niin poikkeuksellinen, että vastoin kaikkea minä tiedän lapseni nimen ja sijoituspaikan sekä sen, että että hänelle ei pienenä kerrottu että hän on adoptoitu. Epäilen että kertominen on jäänyt isonpanakin tekemättä.
Olen miettinyt, mitä teen jos hän ottaa yhteyttä, ja myös sitä, mitäpä jos minä ottaisin häneen yhteyttä? Kuinka laki voi kieltää täysi-ikäisten tapaamista? Ja jos hänet adoptoineet vanhemmat ovat asian jättäneet kertomatta, niin mikä on heidän vastuu jos lapsi sa asian muualta tietoonsa? Entä oikeus tietää sukujuuret ja tuntea täys veli ja sisarpuolet?
Vastaukset 34
Vanhimmat
ei ole sellasita lakia joka kieltäisi tutustumasta omiin sukúlaisiin!
Ekaks hylkäät ja sitten lähdet itsekäästi pilamaan lapsen elämän?
Etkö ajattele nyt lastasi ollenkaan?
Mikset pidänyt sitä silloin 18 v sitten, silloin lapsi ei merkinnut mitään ja nyt yhtäkkiä oletkin vailla mennä itseä näyttämään?
Mitä jos lapsesi elää nyt hyvää elämää , rakasta omia uusia vanhempia ja Sinä menet ja pilat hänen elämän?
Kyllä minusta olisi nyt reiluu, että annat lapsesi olla. Miltä hänestä tuntuu tietä, että hänellä on sisarukset, jotka kaikki asuu sun luona. Hän oli ainoa, joka ei kelvannut Sinulle?
Mieti ja anna lapsen olla!
Jos jokainen rehellisesti ajattelee, niin jokaista kiinnostaa omat juuret. 18-vuotiaan maailma ei kaadu siihen jos hän saa tietää sisarpuolista ja velipuolista. Päinvastoin. Tiedän yhden vanhan rouvan jolta salattiin velipuolet, Kunnes heitä ei enää ollut. Jos on yksin ja ilman oikeita verisukulaisia niin niiden olemassaolon ilmoittaminen on kuin suuri joululahja. Ainoa joka kuvittelee kärsivänsä ovat adoptiovanhemmat. Adoptiovanhempia ei tarvitse suojella. Terveet ihmiset eivät tunne mustasukkaisuutta, eikä adoptiolautakunta hyväksy adoptiovanhemmiksi mieleltään sairaita vanhempia.
"Mitä jos lapsesi elää nyt hyvää elämää , rakasta omia uusia vanhempia ja Sinä menet ja pilat hänen elämän?"
Mitä jos adoptiovanhemmat ovat pilanneet lapsesi elämän, olisiko paha-asia yrittää vielä pelastaa mitä pelastettavissa on.
Nimim. Järjenkäyttö sallittu
tekemäsi, adoption tarkoituksen? Luovuttaessasi tyttäresi olet samalla luopunut kaikista oikeuksistasi häneen. Minusta tämä koskee myös yhteydenottoa lapsesi saavutettua täysi-ikäisyyden.
Unohtaa et voi, eikä se edes ole tarpeen. Ota yhteyttä palvelunantajaan ja pidä heidät siellä ajantasalla mm. yhteystidoistasi. Ja sitten odotat lapsesi yhteydenottoa, oikeus juurien etsintään on hänellä, ei sinulla.
kyllä sekä äidillä etä lapsella on lain mukaan oikeus toisiinsa, adoptiossa kyllä perintöoikeus muuttuu muttei biologinen sukulaisuus. Vain juridinen.
Sinä voit olla asioista eri mieltä ja saat ollakin, mutta sinulla ei ole mitään oikeutta määräillä ja vaatia mitä joku muu voi tai saa tehdä. Omistat vain itsekkään itsesi et ketään muita.
hetkellä ymmärrä, mitä todella on tekemässä ja miltä se jälkeenpäin tuntuu, kukaan ei näe tulevaisuuteen.
Voin kertoa että en aijo ottaa yhteyttä häneen, enkä kajota muutenkaan asiaan. Tyttö tuskin tietää edes olevansa adoptoitu.
Jos hän haluu tavata, ok. Ja siinä mielessä olen vahva, että adoptio oli hänen kannaltaan ehdottomasti paras ratkaisu, mutta ei välttämättä minun kannaltani.
..ottaisin rohkeasti yhteyttä lapseen.
Kyllä ne adoptiovanhemmat ovat varmasti asiasta kertoneet.
Parempi kun otat yhteyttä kun roikkua löysässä hirressä lopun elämääsi.
sinä olet lapsen biologinen äiti, sitä sinulta ei voi kukaan ottaa pois. Uskon että lapsesi odottaa yhteyden ottoasi, lähetä hänelle tekstiviesti, kirje, tai soita suoraan...
Hän on jo aikuinen ihminen...
Toinen vaihtoehto on että otat Pelaan yhteyttä ja pyydät välittämään viestin tyttärelle, mutta luulen ettei viesti sitäkautta mene koskaan perille..koska PeLahan suojelee adoptiovanhempia.
Mitä kautta muuten sait tietää lapsesi nimen?
Pitää myöskin muistaa noin yleisesti, että biologisten sukujuurien salaaminen on rikos ihmisyyttä vastaan.
Tiedon varmistat vain ottamalla yhteyttä, toimittamalla hänelle osoitteesi tai hänen veljensä osoite. Tietojen toimittaminen tulee suorittaa luotettavaa menetelmää käyttäen (siis ei Pelan kautta).
Harkitse asiaa, ettei tulisi lisää kaduttavaa.
Sain tietää lapseni nimen niin, että muutaessani pois silloisesta asunnostani, tuli henkikirjottajalta lappu, että miksi lapseni se js se ei muuta pois, vaikka on vasta muutaman kk vanha. Näin sain tietää nimen ja nimen perusteella sijoitus paikan.
Uskon että hän tietää olevansa adoptoitu, miksi ei tietäisi ? Ei sellaista asiaa enää nykyjään salata. Eikä pystytä salaamaan.
Ota yhteys PeLa:aan ja pyydä heitä välittämään tieto, näin lapsesi saa itse päättää ottaako ja milloin ottaa yhteyttä. Suurin osa adoptoiduista haluaa enemmin tai myöhemmin selvittää taustansa ja tavata biovanhemmat.
Minusta sinun kirjoituksestasi todellakin huomaat että toimit kuten äidin pitääkin: synnyttämänsä lapsen parasta ajatellen, hänen näkökulmaansa miettien, et vain itseäsi ajatellen. Onnea jatkoon !
mulle tuli tieto samoin, muuton yhteydessä adoptioon annettu lapsi muutti paperilla samaan asuntoon kanssani :)
Tiedän myös sellaisen tapauksen, missä adoptioperheen muuton yhteydessä meni muuttoilmoitus biologiselle äidille! Siis biologinen äiti sai tietää adoptioon antamansa lapsen uuden nimen ja osoitteen.
"jos hän ottaa yhteyttä"? En ole antanut lastani adoptioon, mutta sanoisin, että hän on lapseni ja että olen kaivannut häntä ja rakastan häntä lapsenani. Ei tulisi mieleenkään kieltää tai salata häneltä äitiyttäni. Muista ihmisistä viis veisaisin.
Miksi et voisi ottaa yhteyttä aikuiseen lapseesi? Ota ihmeessä jos tiedät missä hän on ja kerro asiat niin kuin ne on. Jos sun elämäs on nyt kunnossa ja olet valmis siihen että lapsi tulee osaksi loppu elämääsi. Siis elä tuota hänelle enää pettymystä kun kerran olet antanut pois, nyt tarvii sitten olla kokoaikainen tuki ja turva. Siitä voi sitten tulla riitaa niitten sijaisvanhempien kanssa jos eivät ole kertoneet tyttärelle että on ottolapsi, mutta sehän ei ole sinun murheesi. Ei muuta kuin puhelin käteen ja soittamaan tai tapaaminen jossain. Toivotan onnea jälleen tapaamiseen ja sen jatkumiseen!!!
Miksi et ota yhteyttä adoption järjestäneen tahon kautta tyttäreesi? Siis voisit ottaa yhteyttä adoptiojärjestöön ja pyytää heitä välittämään yhteydenottopyyntösi tai vaikka vain tietoja itsestäsi tyttärellesi kerrottavaksi. Heidän velvollisuus olisi tämä pyyntösi toteuttaa ja myös kertoa sinulle, mitä tyttäresi on asiasta todennut. Tällöin sinulle selviäisi myös se, onko tyttärelle kerrottu adoptiosta. Tämän jälkeenhän sinulle jää mahdollisuus ottaa itsenäisesti yhteyttä tyttäreen vaikka parin vuoden kuluttua, kun kerran sinulla on nimitieto.
Vain adoption järjestäneellä on motiivi estää tämäntapainen yhteydenotto, siitä yksinkertaisesta syystä, että ko. järjestöt ovat sitoutuneet siihen, että adoptiolapsi on adoptiovanhempien omaisuutta, ja biologisilla vanhemmilla ei ole (heidän mielestään) mitään tekemistä enää lapsen kanssa.
En suinkaan väitä, että ko. taho valehtelisi asioita, mutta joitakin hyvin oleellisia asioita saattaisi unohtua kertoa, tai tulla "väärinkäsitys".
Kaikki muut keinot ovat parempia.
olen käsittänyt, että laki kieltää yhteydenpidon rangaistuksen uhalla?
Hyvä vitsi.
Ja rangaistukseksi on säädetty, että yhteydenottaja joutuu jalkapuuhun lähimmän marketin ovenpileen viikoksi.
Siis minulle on kerrottu järjestön taholta, että en saa häiritä yhteyden otoilla perhettä, jokon lapseni on annettu. En kyllä meinanutkaan. Käsitin että olisin taakkana nuistuttanasta perheelle, että lapsi ei ole heidän omansa.
Ja jos oikein muistan, järjestö laittoi maksua vastaan minulle kirjatun kirjeen, jonka sisältöä en tiedä, koska en hakennut kirjettä.
Vai että adoptoitu lapsi ei olisi adoptiovanhempien oma lapsi ?
Kyllä adoptioperheen lapsi on oma vaikka lapsi ei geneettisesti olekaan sukua.
Minusta on aika mielenkiintoista tämä kahtiajakoisuus: adoptiovanhemmat eivät saisi pitää/ajatella lasta omanaan, mutta kuitenkin lasta pitäisi kohdella kuten omaa lasta.
Adoptiovanhemmat rakastavat lasta, lohduttavat lapsen surussa, pyyhkivät kyyneleet, puhaltavat polven pipit pois, valvovat sairaan lapsen vuoteen vieressä, suojelevat, kasvattavat, hoitavat, ovat läsnä, jakavat lapsen elämän.
Ja sitten pitäisi kai koko ajan muistuttaa itseään että hei, tämä lapsi ei ole minun oikea lapseni?
Kerta kerran jälkeen tuntuu siltä että adoptiovanhemmista kirjoittavat eniten ihmiset jotka eivät ole adoptiovanhempia. Ja nämä ihmiset tuntuvat tietävän tosi hyvin miten adoptiovanhemmat ajattelevat, paremmin kuin adoptiovanhemmat itse.
Ei adoptiovanhepian pelota ajatella että heidä lapsellaan on biologiset vanhemmat, uskokaa jo vihdoinkin.
Niin, ja adoptiovanhemmat kutsuvat esimerkiksi bioäitejä "synnyttäjiksi". Tuo ei ole yleistys, vaikka kirjoitinkin tuossa muodossa. Tiedän adoptiovanhempien joukossa olevan kohteliaitakin ihmisiä.
Adoptiolapsella on kahdet vanhemmat ja se tosiasia näytetään unohtavan sekä bio- että adopuolella. Molempia puolia ihan varmasti loukkaa se, että vain toista osapuolta pidetään oikeana äitinä/isänä. Loukkaantuminen puolestaan aiheuttaa ylilyöntejä.
Biojen puolella on kyse myös siitä, että ei ole vielä olemassa yhteisverkostoa, yhdistystä tai vertaisryhmää kuten adoptiovanhemmilla. Myös lehdet kertovat adoptiosta vain adoptiovanhempien tarinoita eivät vielä biojen tarinoita. Kun joutuu elämään täysin varjossa, alkaa helposti pyrkiä esiin loukkaantuneena ja kiukuissaan.
Ei mikään laki sinua estä eikä rankaise. Jos toistuvasti häiritset tyttäresi tai tämän läheisten elämää niin he voivat anoa lähestymiskiellon sinulle. Lähestymiskiellon saamiseen täytyy kuitenkin olla perusteet eikä se ole voimassa kuin määrä ajan (esim. 1v tai 3v), minkä jälkeen se pitää uusia. Jos otat esimerkiksi yhden kerran yhteyttä, niin sen perusteella ei vielä voi saada lähestymiskieltoa ellet sitten käyttäydy erittäin häiritsevästi tai vaarallisesti. Toinen on tietenkin se, että voit saada sakkoa kotirauhan rikkomisesta tai häiritsemisestä, mutta ei sitäkään pelkästä yhteydenotosta anneta. Myös viranomaiset käyttävät järkeään ja tässä tapauksessa lieventävä asia olisi todennäköisesti se, että sinä olet tyttäresi biologinen sukulainen ja sinulla on hyvä motiivi ottaa häneen yhteyttä. Voit pyytää apua joltain asianajajalta. Niitä löytää mm. netinkin kautta ja toisilla on maksullista puhelinneuvontaa eli ohjeita on helppo saada.
Lisäyksenä vielä, että lähestymiskielto annetaan tuomioistuimen päätöksellä ja lähestymiskieltoon pitää olla erittäin vahvat perusteet, esim. väkivaltaisuus.
Suomen laissa ei ole kohtaa, joka kieltää kahden ihmisen yhteyden pidon tai yhteyden oton.
Päinvastoin sellainen rajoitus olisi yksilönvapauden loukkaus.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä järjestö on kyseessä, toimenpiteistä päätellen ja lähes uhkailulta vaikuttava tiedotus vaikuttaa Pelalta.
Tässä asiassa on se ongelma, että useat adoptiovanhemmat ovat jostain ?? saaneet päähänsä, että he omistavat adoptiolapsensa.
Se ei tunne menevän joillekin avanhemmille perille, että toista ihmistä ei voi eikä saa omistaa. Vielä vähemmän jos kyseessä on aikuinen ihminen. On erittäin härskiä, että puolustuskyvytön lapsi omistetaan.
Orjuus on poistettu maailmasta ajat sitten.
Olisi aika erikoista, jos adopiovanhempi alkaisi kirjoitella, "Olen luonnevikainen ja alistan lapsiani, simputan, syyllistän ja rankaisen heitä vaikka ei olisi syytäkään", tai " Minulla on Mynhausenin syndrooma ja olen kiduttanut lapseni sairaaksi, koska en voitaa tervettä lasta".
Tämäkö sinusta tuntuisi luontevalta?
Nimim. Ei kaikki muut ole tyhmiä
Luopuessasi lapsestasi, luovuit kaikista oikeuksista häneen, myös oikeudestasi ottaa häneen yhteyttä. Sinä olet jo valintasi jo tehnyt (vaikka se kaduttaisikin) anna hänen myös tehdä omansa. Se on hänen oikeutensa valita ottaako hän sinuun yhteyttä vai ei, oikeutta jota sinä et häneltä riistää. Mitä ikinä tyttäresi päättääkin on sinun elettävä sen kanssa, niin kuin hänkin on elänyt sinun päätöksen kanssa jossa päätit antaa hänet pois.
Tämäpä oli 'kuin omasta suustani' oleva kommentti (ei tosin kaduta)... olen itse antanut lapseni adoptioon sen hetkisistä syistä johtuen ja hän on jo täysi-ikäinen, mutta ei ole ottanut yhteyttä. En sitä toisaalta sen kummemmin ole odottanutkaan, olen vain ajatellut, että hän ottaa, jos haluaa ja jos ei, niin se on hänen päätöksensä ja hyväksyn se täysin. Sydämestäni tietysti toivon, että kaikki on mennyt loistavasti ja hän on saanut sen rakastavan kodin & perheen, jonka hänen toivoin saavankin (eikä näinollen ehkä juuri siitä syystä edes tunne tarvetta välttämättä ottaa yhteyttä).
Ihmisellä on kuitenkin oikeus muuttua ja kasvaa elämänkokemuksen karttuessa ja sitä oikeutta ei mitkään adoptiohörhöt voi pois ottaa, vaikka niin vaahtoavatkin.
Aikuiselta ihmiseltä ei ole otettu pois mitään yhteydenotto-oikeuksia ei tarvitse valehdella.
eivät välttämättä kerro lapselle,että tämä adoptoitu,tiedän yhden sellaisen tapauksen..sai kuulla siitä,ihan muuta kautta,reilusti yli 20vuotiaana.kaikki lapset eivät myöskäään itse osaa hakea oikeasta paikasta tietoa,miten voisi löytää biologiset vanhemmat,tai eivät uskalla yrittää ottaa yhteyttä,jos heidän biologinen vanhempi ei haluakkaan nähdä heitä...että tulee pettymyksiä...
että hän haluaisi muttei uskalla...
Jos tilanne on vieläkin sama kuin silloin...
niin teki munkin kaverin biologiset sukulaiset,kun hänen biologinen isä kuoli,ja kaverini täysi ikäinen.nyt hän saanut tutustua biologiseen äitiin,joka muuttikin samalle paikkakunnalle,ja heillä hyvät välit,hänellä nyt kaks äitiä:).
samoin saanut tutustua sisko-ja velipuoleen,ja veljeen,ja ovat tekemisissä keskenään.kaverini kirjoittaa kirjaa adoptiosta.moni adoptoitu haluaa oppia tuntemaan myös biologiset vanhemmat,missä on juuret,jne...kaikki eivät itse pysty niitä ruveta selvittämään,joten hyvä,jos sinulla siihen mahdollisuus!voi olla,että tyttäresi monesti miettii,millaset hänen biologiset vanhemmat on,jne...ei voi lähestymiskieltoa ja muuta järjestää,jos tyttö täysi ikäinen,ja haluaa sinuun tutustua!silloin hän saa itse päättää omista asoista,ei adoptiovanhemmat!ja lähestymiskiellon voi saada vaan,jos häiriköi toista,vaikka toinen kieltää ottamaan yhteyttä,toistuvasti...
Ala ihmeessa ota yheytta tyttareesi,jos han ei tieda etta hanet on adoptoitu.pilaat hanen koko loppu elaman.Itse loysin vahingossa lapsuuden kodistani omat adoptiopaperini.multa nain tarkea tieto salattiin ja elamani ei koskaan palaudu ennalleen.olisin halunnut olla koskaan tietamatta.Yhtakkia en ollutkaan,se joka luulin olevani 26 vuotta.Siita alkoi itseni uudelleen etsiminen.Yhtakkia mulla oli 9 sisarusta ymparii suomea,aiti joka hylkasi mut sisarusparven valista,isa joka halusi mutja etsi mua synnarilta,mut 70 luvulla vaan aidilla oikeus lapseen.
Olin ja olen katkera edelleen,etta mulle ei kerrottu.mutta parempia adoptio vanhemmia en olisi voinut saada.Olen heidan rakastettu lapsi,mutta kuitenkin joku kalvaa sydammessa.
Anna lapsesi elaa omaa elamaa,varsinkin jos han ei tieda,etta hanet adoptoitu