hassua että tunnen syyllisyyttä siitä että sossu on määärännyt minut pysymään poissa lapseni luota tukemasta häntä... eihän se minun syyni ole etten voi olla hänen luonaan, vaan viranomaisen!
lapsen hylkääminen ja
syyllisyys?
5703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ränään pyrkii perheen uudelleen yhdistämiseen, osaa kyllä sen taidon. Koko pelkkä huostaanottoprosessihan syyllistää vanhemmat, tehtiin se minkä takia tahansa, vaikka sairaalapaikkojen puutteen vuoksi, mutta joka tapauksessa vanhemmat tulevat leimatuksi ja syyllistetyksi huostaanotossa.
Ja sitten viimeinen syyllistämisen loppusilaus annetaan näillä palstoilla. Ihme, että et ollut saanut jo jonkun rakkikoiran räksytystä tuohon viestiisi.
Minkä ikäinen lapsi on? Voitko lähettää hänelle postia? Kirjoita kirje, kortti tai kirjoita päiväkirjaa tunteistasi ja ajatuksistasi häntä kohtaan ja koko tilanteesta. Annat hänen lukea sen myöhemmin, sitten kun saatte tavata tai sitten kun hän osaa lukea. Lilli Autti antoi minulle tällaisia neuvoja silloin kun olin samassa tilanteessa. Ja ennen kaikkea: Hoida omaa terveyttäsi, lepää, tee olosi mahdollisimman mukavaksi tuntui mille tuntui. Tarvitset voimia vielä tulevaisuudessa ja tietysti tämän hetkenkin jaksamiseen. Tsemppiä!
Et ole ainoa joka syyllisyyttä tuntee. Jokainen lapsiaan rakastava äiti niin tekee, mutta sitä ei soskun piip ei tajua. Heille on niin helppoa sanoa: unohda lapsesi. Minulle on myös näin sanottu lisäyksenä vaan että keskity kotona oleviin...
Minä en ole koskaan luottanut siihen että posti menee perille, eli poika saa kirjeet, eikä niitä takavarikoida. Olen laittanut pelkkiä karvis tai simpsonkortteja ilman allekirjoitusta. Ne ovat ainakin menneet perille ja poika tietää keneltä on tullut. Kokeile samaa jos epäilet "sisäistä"postia. Kyllä lapsi tajuaa keneltä kortit tulee.
Yksi vinkki: tiedän että on vaikeaa olla tuntematta syyllisyyttä mutta yritä laittaa se energia vaikka tietojen hankkimiseen koneelta. Niin minä teen ja olen huomannut miten paljon siitä on ollut apua. Kunhan et liikaa murehdi etteivät soskun piip pääse sanomaan mitään. Lepää, lue kirja, katso elokuva... Suo itsellesi pieni lepoaika. Tulevaisuudessa tulet tarvitsemaan sitä.
Ja mikä tärkeintä: Älä koskaan luovuta vaikka kuinka pahalta näyttäisi, sinä olet lapsesi äiti, ei sosku tai sijarit.
että kierosti psykologian rumimpia puolia opetelleet sossut saavat ihan tarkoituksella käännettyä asiat asiakkaan kannalta myös niinkin, että asiakas kokee tuntevansa syyllisyyttä sosiaalityöntekijöiden "puolesta".
Eiväthän nämä "lastensuojelijat" mitään omassatunnossaan tunne kun ei sellaista taida kovin monella ollakaan?
Ja jos on, heidät vaiennetaan.
Vanhemmat joutuvat siis olemaan sijaiskärsijöitä sossun itsensä kotonaan suorittamien lastensa pahoinpitelyiden vuoksi?
Eli sossun omat hoitometodit omien lastensa kohdalla eivät välttämättä päivänvaloa kestä ja sitten sitä projisoidaan asiakkaisiin.
Lisäksi asiakkaita "psyykataan" tuntemaan syyllisyyttä sellaisistakin asioista, joihin tämä ei ole syyllinen.
Vastaavasti törkeä sossu psyykkaa itsensä syyttömäksi omiin tapoihinsa, mitä kotikäyttäytymiseensä tulee.
Oli aika provo, mutta totuuden siemen siitäkin löytyy.
Sen tietävät ne, joiden kohdalle on huono sossu osunut.
sillä hänen olisi koulutettuna ihmisenä tullut ymmärtää paremmin. Avohuollon toimet ovat sosiaalin keino, joita ei haluttu kuitenkaan käyttää. Tämä kostautuu kunnille ja valtiolle valtavina huostaanottokustannuksina, ja lapsen tasapaino horjui, sillä äidin onni on lapsen mieli.Ja tällä tarkoitan sit'ä jonkakaikki teitävät, lapsi seuraa äitiä ja kun äiti on järkyttynyt, lapsi oireilee. Näin sos.tt. saa todistettua että lapsi on poissa tolaltaan, ja huostaanotto on väistämätön, kukaan ei sen jälkeen välitä siitä että sos.tt itse ajoi äidin umpikujaan!
En tiedä teidän tilanteita, luin vain ohimennen kirjoituksia. Minulla on lähipiirissä yksi ongelma "perhe" jota sossut tukevat aivan liikaa tukitoimilla kun "perhettä" ja sen hyvinvointia voitaisiin korjata ihan muilla konsteilla ja kaikki osapuolet saisivat olla yhteydessä toisiinsa ilman mitään huostaan ottoja tai adoptioita. Eli ero perheessä annettaisiin myös sen isän auttaa sitä äitiä. Isällä ei tässä tapauksessa ole tarkoitus mitenkään kiusata äitiä vaan keventää taakkaa ottaa lapsia enempi luokseen ja lapset silti näkisivät äitiään aina kun haluavat. Äidillä on vain se tärkein asia raha jonka takia ei suostu jakamaan vastuuta yhteishuoltajuudessa. Isä ei ole viemässä lapsia minnekkään muualle kun asumaan osan luokseen ja asuvat kuitenkin lähekkäin. Onko se äidille vaikea jakaa niitä yhteisiä lapsia jos niitä ei viedä pois häneltä muutaman kilometrin päähän vain? Sossu on luvannut lapsille jopa bussi kortit jotta voivat kulkea vanhempien välit mutta äiti ei suostu. Lapset kyllä saavat olla isällä aina kun haluavat sitä vastaan äidillä ei ole mitään, vain ne elarit on se tärkein aisa. Meninkö kauas tän keskustelun aiheesta? Sori jos pursusnäin vierailijalta.