Toisinaan paljon itsemurhasta puhuva ja/tai sillä uhkaileva näyttää paranevan: Suisidi-puheita ei enää ole, ja henkilö on rauhallisen ja tasapainoisen tuntuinen. Ympäristö huoahtaa helpotuksesta: "Nyt se on parantunut!"
Tämä voi kuitenkin olla harhaa: Rauhallisuuden ja seesteisyyden alla voi olla pitävä päätös itsemurhasta. Ratkaisu - ei vielä tekoa - on tehty. Siksi kaikki ristiriidat tuntuvat jo olevan takana päin. Psykoanalyyttisin termein: Henkilö on vetänyt libidonsa pois ulkomaailmasta, joka on "tyhjä". - "Parantuneen" itsemurha saattaa sitten tulla lähipiirillekin täytenä yllätyksenä.
Täten se että ihminen rakastaa, on suunnattomasti tärkeämpää kuin että hän on rakastettu. On monia depressiivisiä, joiden ympärillä on massa rakastavia. Hän ei siitä kovin paljon hyödy, ellei hän itse rakasta (ihmisiä, eläimiä, kirjoja, laivoja ym).
Tämä voi kuitenkin olla harhaa: Rauhallisuuden ja seesteisyyden alla voi olla pitävä päätös itsemurhasta. Ratkaisu - ei vielä tekoa - on tehty. Siksi kaikki ristiriidat tuntuvat jo olevan takana päin. Psykoanalyyttisin termein: Henkilö on vetänyt libidonsa pois ulkomaailmasta, joka on "tyhjä". - "Parantuneen" itsemurha saattaa sitten tulla lähipiirillekin täytenä yllätyksenä.
Täten se että ihminen rakastaa, on suunnattomasti tärkeämpää kuin että hän on rakastettu. On monia depressiivisiä, joiden ympärillä on massa rakastavia. Hän ei siitä kovin paljon hyödy, ellei hän itse rakasta (ihmisiä, eläimiä, kirjoja, laivoja ym).
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun menee hyvin, se on paras fiilis, mutta kun hiljaisuus, tyhjyys, yksinäisyys ja pimeys laskeutuu niin alkaa itsemurha-ajatukset hyökätä päälle. Tiedän että itsemurhan päättänyt on teeskentelevästi voitonriemuinen: kohta pääsee pois. Minä taas en halua tehdä itsemurhaa, mutta joku hulluus ja pahuus sisälläni aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia. Nyt voin sanoa tuon kirkkain mielin mutta kun menen nukkumaan, asiat voivat olla toisin. Olen jo miettinyt keinoja: itsensä polttaminen, hirttäminen, ampuminen ja viiltäminen hengiltä. Haluan parantua koska pidän elämästäni, mutta joku alakuloisuus sisälläni sanoo toisin. Minun pitää kertoa terapeutilleni tästä asiasta, toivottavasti hän ei siirrä minua vakavasti sairaiden osastoon, sillä pidän terapeutistani paljon.
Olen usein iloinen ja vilkaskin, mutta yksin ollessa tulee synkkiä ajatuksia ja elämäni tuntuu turhalta. Silloin tekisi mieli mennä ja juoda pesuainetta. Saa nähdä mitä terapeutti sanoo.
Niitä ajatuksia!
Käskekää sellaisten ajatusten painua *******:n.
Tuntekaa vihaa masennusta kohti,älkää suostuko epätoivoon.
Te olette ohjaaja,te käskette itseänne.
Minulta vei pitkään tajuta näin yksinkertainen asia ja aina
sitä ei meinaa muistaa..mutta muuta ei tarvita kuin uskoa itseen..
Mikähän siinä on, mutta MINÄ koen muiden ihmisten seuran HUOMATTAVASTI AHDISTAVAMPANA kuin OMAN SEURANI eli yksinolon...?!?!
"Käskekää sellaisten ajatusten painua *******:n."
On ihmisiä, jotka taistelevat otsa hiessä itsemurhaa vastaan.
Ja etsivät pelastusta kaikkialta muualta paitsi itsestään.
Ihmisessä on olemassa sellainen voima ettei rajoja sille ole olemassa.
Se on joka ihmisellä,tarvitsee vain löytää sieltä.
Uskoa.
Tarvitsee vain tajuta se.
Tosin mitä enemmän on antanut masennukselle periksi sitä vaikeampaa siihen on uskoa,
silloin sitä uskoo vain sen mitä masennus sanoo.
Hei, TOSI hyvin sanottu! Tuo on totta, mitä sanoit!
Vastauksista tulee väistämättä mieleen aggressioiden osuus, mikä vaikeammissa depressioissa on ilmeinen: sadismi kohdistuu itseen!
>sadismi kohdistuu itseen! >
Hyvä sanavalinta tuo sadismi.
Se on totta ja sitä kun ei välttämättä edes tajua itse.
Ei voisi toista ihmistä kohdella niin huonosti kuin itseään..
Mutta jos vihaa löytyy niin sen voi myös käyttää hyödyksi taistelussa masennusta vastaan.
Lokakuussa 1929 oli Wall Streetin suuri pörssiromahdus, mistä lähti liikkeelle maailman talouslama, "Great Depression" 1929 - n.1939. Tuolloin lokakuussa liikemiehiä hyppi pilvenpiirtäjistä alas "kunnian" tähden; eivät he miksikään keppikerjäläisiksi olleet muuttuneet. - Muistelen että Suomen talouslaman aikana 1991- itsemurhat eivät olisi lisääntyneet?
Sotien aikana itsemurhat vähenevät. On ajateltu, että sisäinen paha olo kanavoituu yhteiseen viholliseen ja että myös tunne omasta henkilökohtaisesta arvosta voimistuu, samoin yhteenkuuluvuuden tunne. Muistelen että englantilaistutkimuksen mukaan itsemurhat Britanniassa olisivat vähentyneet kaksoistornien sortuman (2001) jälkeisinä päivinä. (Tietysti akuutit ja post-traumaattiset responssit lisääntyivät rajusti varsinkin NY:ssä.)
Alan klassikko on ranskalaisen sosiologin David É m i l e .D u r k h e i m'in (1858 - 1917)
La Suicide, 1897 (Itsemurha 1985).
mielenkiintoista.
ja hyvä, että edes sodan aikana vähenee,
sillä silloin kuolee ihmisiä muutenkin niin paljon ;(
niinhän se vain on että täytyy saada rakastaa. olen itse korviani myöten rakastunut varattuun mieheen, juuri sen takia että saan rakastaa mutta minun ei tarvitse ottaa tunteistani vastuuta. läheisyydenpelkoni, vaikeuteni luottaa toisiin ihmisiin ja huono itseluottamukseni estää minua rakenatmasta tervettä parisuhdetta. sitä on kokeiltu mutta ahdistus ja harhaluulot valtaavat mielen. näin on hyvä. saan rakastaa ja se pitää minut hengissä. mitäköhän mies ajattelisi jos tietäisi miten tärkeä hän minulle on?
Kun on tehnyt päätöksen itsemurhasta ja tietää pääsevänsä pois tulee hyvä olo. Itse olen tämän päätöksen tehnyt ja huomenna teen sen hukuttautumalla juhannuksen kunniaksi 21-vuotiaana.