...

Sinulla on vielä koko elämä edessä. En nyt oikeastaan tähän hätään keksi muutakaan, sillä itsellänikin(heh!) on vähän hakusessa noi paikat joista tarvitsisin kaveria...mutta jospa menisit vapaaehtoisena armeijaan ? Mukavia leirihetkiä, kaveriporukoita yms. kivaa, ja jos keskeytät pitkän ajan päästä( tahvo ei muista määrää :))niin joudut/pääset sivariin josta saat työ ja elämän kokemusta. Itse menen sivariin koska minulla on vakaumus ja aion hankkia sivarikeskuksesta kavereita.

Et vain todennäköisesti ole törmännyt tarpeeksi samanlaisiin ihmisiin, joiden kanssa voisit ystävystyä. Suosittelisin oma-aloitteellisuutta, jätät tänne tai ystävähaku palstalle mailiosoitteesi, kerrot mistäpäin haet ystäviä ja millaisia. Varmasti saat edes yhden vastauksen, kunhan et asustele missään ihan pikkukylässä.

Olen ikäloppu kommentoimaan viestiäsi, mutta samanlaista minullakin oli kouluaikoina. En vain enää muista kuinka paljon kärsin siitä, koska näin vanhemmiten katosen sekin aika kasvatti minusta melko itsenäisen ihmisen ja elämään aika lailla niin kuin itse haluan. Jälkikäteen olen käsittänyt yksinäisyyteni johtuneen siitä, että olin "erilainen nuori" ja pidin oman tyylini, olin rehellinen ja halusin kunnollisia ystäviä enkä pinnallista kälätystä. Varmasti se piti ihmisiä loitolla etenkin kun olin kiinnostunut vähän kaikesta ja sanoin oman mielipiteeni joskus turahankin vahvasti.Sen varmempi itsestäni en ollut kuin muutkaan ikäiseni.

Mikä hassua nyt kun törmään joskus koulukavereihin he muistavat minut, vaan minä harvaa heistä. Miksi muistaisin, koska kukaan ei ollut erityisesti ystäväni? Tottakai vaihdan kuulumiset, mutta vaikea siinä on palata menneisiin jos en ole varma mitähän tuokin sai silloin aikaiseksi....

Ei minulla vieläkään ystävälaumaa ole, vaan muutama läheinen. Se riittää, koska parempi yksi todella hyvä ystävä kuin monta melkein ystävää.

Ja vaikken mikään ennustaja olekaan, niin uskon että sinunkin kohdalla asiat selkiintyvät. Sinä myös tiedät vastauksen miten selviät, mutta sitä saa vähän odotella ennen kuin alat näkemään tilanteessasi myös myönteisiä puolia.Lisäksi kannattaa aina pohtia mikä se ystävä on? Jos asettaa liian tiukat rajat tarjonta voi olla vähäistä, mutta jos antaa asioiden vain tulla eteensä voi yllättyä myönteisesti. Ystävien tarkoitus on myös näyttää jotakin uutta ja sen takia se ystävä voi piileksiä paikoissa, joista et edes osaisi heitä etsiä.

P.S. Ei minunkaan äitini jaksanut aina kuunnella ja jos sitä jauhaa samaa asiaa on ihan asialliasta pyytää olemaan välillä hiljaa ennen kuin on keksinyt uutta höystettä "vinkumisiin" :) Äiditkään eivät ratkaise joka asiaa maailmassa etenkään, jos lapsi alkaa olemaan nuoren aikuisen ikäluokkaa.

Ei sussa hei oo mitään vikaa! oikeesti. Monet ihmiset ei juurikaan jaksa nähdä vaivaa tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin jos kaikilla on jo oma porukkansa..
etsi vaikka netistä seuraa, täällä meitä yksinäisiä on paljon. :) myös uus harrastus vois olla hyvä juttu. ite ainaki mietin jotain harrastusta, kun ei yksin jaksa olla. ei vaan keksi? :P