Me,
kuolimme ennen syntymäämme.
Minä,
epäonnistun.
En saata unohtaa.
Kuinka kauan siitä nyt jo onkaan?
Olit hetken siinä,
läheelläni.
Olimme,
sinä ja minä,
kaksin maailmassa,
ilman mitään muuta.
Ilman huomista,
tulevaa.
Kuitenkin olin yksin.
Et jakanut sitä kanssani.
Se tunne,
se oli omani,
yksin minun.
Nyt en voi saavuttaa sinua,
en voi vaikka yrittäisinkin.
Tahtoisinko edes?
Sinun halveksuntasi,
mitä en saata sietää,
se pitää minut matalana,
kaukana sinusta.
Vaikkei se olisikaan todellista,
se pitää minut kahleissa.
Kun olit lähelläni,
olit yhtä kaukana ja saavuttamattomissa,
kuin olet nytkin.
En näe sinua enää koskaan, ehän?
Et vastaa kun huudan nimeäsi,
kuulen vai synkän olemattomuutesi.
Hämärässä kyyhöttäen
odotan meitä piilossani,
alla ihon, alla sen katseen,
kyynelten lähteen tuolla puolen.
Valoisampaa kesää (kuin omastani näyttää tulevan) kaikille!
kuolimme ennen syntymäämme.
Minä,
epäonnistun.
En saata unohtaa.
Kuinka kauan siitä nyt jo onkaan?
Olit hetken siinä,
läheelläni.
Olimme,
sinä ja minä,
kaksin maailmassa,
ilman mitään muuta.
Ilman huomista,
tulevaa.
Kuitenkin olin yksin.
Et jakanut sitä kanssani.
Se tunne,
se oli omani,
yksin minun.
Nyt en voi saavuttaa sinua,
en voi vaikka yrittäisinkin.
Tahtoisinko edes?
Sinun halveksuntasi,
mitä en saata sietää,
se pitää minut matalana,
kaukana sinusta.
Vaikkei se olisikaan todellista,
se pitää minut kahleissa.
Kun olit lähelläni,
olit yhtä kaukana ja saavuttamattomissa,
kuin olet nytkin.
En näe sinua enää koskaan, ehän?
Et vastaa kun huudan nimeäsi,
kuulen vai synkän olemattomuutesi.
Hämärässä kyyhöttäen
odotan meitä piilossani,
alla ihon, alla sen katseen,
kyynelten lähteen tuolla puolen.
Valoisampaa kesää (kuin omastani näyttää tulevan) kaikille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.