Olen tilanteessa, jossa on ollut vaikeuksia viimeisen kuukauden aikana. Nyt en saan unta, jos nyt koskaan olen nukkunutkaan hyvin. Eilen kävin lääkärillä toistamiseen. Sain mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että vaimoni on poissa lomalla ja asumme ulkomailla. Ei ole oikein kielitaito riitä käsittelemään näitä asioita. Lääkärillä jutellessani ja asemalta poistuessani huomasin, kuinka tuo pieni juttutuokio auttoi. Uskon, että jos saisin purkaa itseäni, löytäisin jälleen elämäniloni. Nyt on niin haluton ja masentunut olo. En ehkä ole kovin huonossa jamassa, aika parantaa haavat. Vielä viikonloppu edessä ja koko viikonloppu töissä, niin kuin edellinenkin. Pelkään vielä, että poltan tässä itseni loppuun työn kanssa. Kun muutenkin on vaikeaa.
Auttaako muuten valeriaana rahoittumaan ja unen saannissa. Olen syönyt, mutta en oikein huomaa muutosta.
Auttaako muuten valeriaana rahoittumaan ja unen saannissa. Olen syönyt, mutta en oikein huomaa muutosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lääkkeistä en tiedä, mutta puhumisesta ja vuorovaikutuksen merkityksestä kyllä.
Koska olet keskinyt mikä oloasi helpottaa olisi kai nähtävä sitten se vaiva, että löytää hyvän kuuntelijan ja auttajan. Voitko etsiä häntä siellä missä asustelet?
Omalla kohdallani olen ajatellut, että silloin kun olen voinut huonosti ja tarvinnut apua haen apua terapiasta. Karkeasti sanottuna mieluusti maksan siitä, että saan puhua aivan rauhassa kuin kaataa paskat kaverin niskaan joka ei muutoinkaan ole riittävä asiantuntija vatvomaan tilannettani. Ammattilaisen käsissä löytyy aina keinoja ja uusia ajatuksia, joita vaikeiden tilanteiden ratkomiseen yleensä tarvitaan. Vaikka kyse on keinotekoisesta ihmissuhteesta sen paras puoli on mahdollisuus käyttäytyä ja sanoa mitä huvittaa, koska ammattilaisen homma on kohtuullisuuden rajoissa ymmärtää sitä (en tarkoita, että saisi hajottaa vastaanoton kalusteet tai vedellä toista turpiin).
Terapian aloittaminen on sitä vaikeampaa, mitä vähemmän on tottunut elämässään puhumaan asioistaan tai yleensä ilmaisemaan itseään asiassa kuin asiassa. Joten senkin suhteen terapia olisi hyvää treeniä elämisen kantilta, koska mitä selvemmin osaa itsestään kertoa sen enemmän myös on mahdollisuus saada vastakaikua ihan tavallisiltakin pulliaisilta.Ettei mene sekavasti selittämään lapsuuden patoutumista ja tämän hetken työpaineista ;)
Lääkkeet varmasti auttavat sinua pahimman tunnelatauksen yli, mutta jos kyse on asioista joiden selvittäminen kannattaa hyvinvointisi kannalta lähde terapiaan.