Olisi mielenkiintoista tietää, mitä lestadiolaiset ajattelevat tuosta kysymyksestä. Tiedän jotakin, mutta haluaisin tietää lisää ja perusteltuja mielipiteitä. Kiitos etukäteen vastauksista!
Mitä eroja on kuolleella ja elävällä uskolla?
Keskustelua haluava
421966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kerro ihan yksi päivä esimerkiksi, miten aamulla heräät, ja miten siitä jatkuu aina unen saapumiseen asti.
Kerro miten koen olosi, turvallista/epävarmaa. Mitä ajatus tänään tapahtuvasta äkkikulemasta nostaa mieleesi?
Miten keskustelet Jumalasi kanssa päivittäin?
Kuinka paljon päivästäsi käytät aikaa lukamalla Raamattua (keskimäärin)?
Tämän tapaisia, kerro meille keskustelun avaukseksi!
Mielenkiinoista! Odotin aika toisenlaista, mutta oottaos, kun fundeeraan... Herään yleensä vasta kahvikupin ääressä, mitä ennen sitä tapahtuu, en muista. Siinä kahvin ääressä yleensä luen Raamattua, katekismusta tai ylipäätään jotain hengellistä, mannaa Jumalan lapsille on hyvä aloitus päivälle. Jos on odotettavissa jotain kinkkistä päivän mittaan, pyydän Isältä voimaa ja viisautta ja nöyryyttä alistua kuitenkin loppujen lopuksi Hänen tahtoonsa, tuli mitä tuli.
Päivän mittaan kerron asioistani Hänelle. En kylläkään minkään suunnitellun aikataulun mukaan, vaan aika spontaanisti. Illalla taas luen jotakin rakentavaa, hengellistä. Kaikissa asioissa, kiusauksissa (joita kyllä riittää monenmoisia) pyrin aina pitämään mielessä, että kaikki perustuu vain ja ainoastaan Jeesuksen täytettyyn työhön. Jos nyt kuolen, kuolen sen lupauksen varassa, että kun minulla on kasteessa saatu valkoinen Kristuksen vanhurskauden puku ylläni, minä varmasti pääsen taivaaseen.
Sellaista on päiväni meno, noin tiivistetysti.
Elävältä vaikuttaa uskonyhteytesi Jumalaan.
Kertomasi perusteella.
Aamulla luen ja illalla luen ja olen lapsena kastettu, mikä on oikein mutta ei se ketään pelasta jos olemme pois poikenneet. Raamattu sanoo ettei ole yhden yhtäkään joka ei olisi pois poikennut. Mutta ei ole tarvinnut yhtään parannusta tehdä, kaikki synnit ovat tunnolla polttamassa. Tälläisiä uskovia on maailma täynnänsä.
Vai ei sinun ole rarvinnut tehdä parannusta?
Kyllä sinunkin pitää tehdä parannus, jos mielit taivaaseen.
Teit nyt johtopäätöksesi hyvin vajavaisin tiedoin. Minulta kysyttiin päiväni kulkua ja siihen vastasin. Samoin kerroin hyvin lyhyesti, mihin uskoni perustuu. En kertonut, kuinka heräsin henkiin ja olenko tunnustanut syntini (mikä mielestäni pohjimmiltaan tarkoittaa sitä, että olen syntinen koko ihminen, koska olen syntisen sukukunnan lapsi.
Näitä riittää!
Vanha Aatami on mukana aamulla kun vessapapperi on loppunut. Perkele kiusaa minua koko päivää aamulehden huoramaiset kuvien kautta. Suurin osa päivästä on kiini työstä. Mailman muusikki pauhaa siellä esim Lordi. Joskus nauraan kun he valhelet esimiesten päällä, vaikka en halu. Raamatun lukemisen on keskimäärin nolla. Minulla on viholinen lähimpännä mielessä kun minun Jumala. Varmasti sinä on parempi kristitty kun semmonen. Sinä saa kiittä Jumala että sinä niin onnistu. Minä huokasin: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'
Samanlainen syntinen olen minäkin, sen tähden tuo Kristuksen vanhurskauden vaate ainoastaan minutkin pelastaa ja vain siihen voin turvani laittaa. En lue Raamattua tai muita hengellisiä kirjoja siksi, että sen tähden kelpaisin paremmin Jumalalle, vaan että saisin päivittäin Taivaan Ruokaa, etten kuolisi/kuivettuisi. Mutta onko niin, etteivät lestadiolaiset anna arvoa Raamatun Sanalle??? Tavallinen maallinen päivä se on minullakin, mutta mitä niistä, luulin, että tällä palstalla kerrotaan hengellisistä asioista, niistä, jotka pitävät meidät Taivaan tiellä.
Siunattua kesää toivottelee armon kerjäläinen, syntinen raukka, mutta Jeesuksen armopuku yllä, lumivalkoinen. Kiitos Herrallemme ja Lunastajallemme, että kaikki tällaiset kurjat Hän on lunastanut!
A-kristitty: Päivittäin lukeminen, anta arvo, on paljon taivallinen ruokaa, voi aina turva se ainoa pelastus, paljon siunaminen muille:
SELVÄSTI MENNÄ TAIVASEEN
B-kristitty: Perkele kiusa, lukeminen epäonnistuu, tunnen synnin vaikotukset, synnin raukka, paljon huokaukset, epäilee:
MISSÄ MENNÄN?
Meissä asuu sekä vanha Aatami että uusi ihminen, jonka olemme saaneet uudestisyntymisessä. Vanha Aatami haluaa langettaa meidät syntiin. Uusi ihminen haluaa elää Jumalan sanan mukaan. Kristitty joutuu käymään taistelua päivittäin hyvän ja pahan valitsemisessa. Paavalikin sanoo, että sitä hyvää mitä haluan, en tee, mutta sitä pahaa mitä en halua, teen minä.(Eikö Paavali ollut selvästi menossa taivaaseen?)
Sielun vihollinen ei kiusaa niitä ihmisiä, jotka se jo on voittanut itselleen. Heidän hän antaa olla rauhassa kuolleessa uskossaan.
Mutta elävässä Kristuksen uskossa olevia kristityitä perkele kiusaa koko ajan ja yrittää langettaa heitä, jotta saisi heidät lopulta sellaiseen väsymyksen tilaan, josta he eivät enää jaksaisi nousta uskomaan ylösnousseeseen Kristukseen syntiensä sovittajana.
Elävässä uskossa oleva kristitty haluaa lukea usein Jumalan sanaa, mutta ei mielestään onnistu siinä niin usein kuin haluaa. Silloin hän valittaa sitä. Kuolleessa uskossa ihminen näkee itsessään kaikenlaista hyvää ja kehuu itseään ja uskoo, että kyllä Jumala näin hyvän ihmisen taivaaseen ottaa.
Kuinka käykään viimeisellä tuomiolla?! Jeesus sanoo toisille tulkaa minun Isäni siunatut. Ja toisille Hän sanoo en minä teitä tuntenut, menkää pois. "Hyvät" ihmiset ihmettelivät, että eivätkö he tehneet sitä ja sitä hyvää, miksi hylkäät meidät. "Huonot" kristityt ihmettelivät milloin teimme sitä ja sitä hyvää ja silti Jeesus kutsui heidät taivaan iloon.
Ajattele, Syntinen2, missä mennään!
Voi voi voi sinua Ajan Vieri. Ja muut sinun "sivupersoonasi" täällä. On välillä hieman surullista seurata sinun kirjoittelua. Tämä on ensimmäinen kerta kun sitä kommentoin. Tai olen tällä palstalla julkisesti eri mieltä asioista kuin sinä.
Tiedän että on turha esittää sinulle mitään kriittistä kommenttia, kun takuulla antaisit takaisin oikein täyslaidallisen. Joten yritetään lyhyesti ja kauniisti että et ns. vetäisi tästäkin hernettä nokkaan.
Asia on niin että sinun kanssa ei yksinkertaisesti näköjään voi keskustela jos ei ole TÄYSIN samaa mieltä keskusteltavasta asiasta kuin sinä. Voisit yrittää olla hieman ystävällisempi kenties? Koet varmaan olevasi aika vahva uskossasi, mutta tämä on keskustelupalsta ja tietyt ihmissuhdetaidot täällä kirjoitellessa ovat silti suotavia. Ethän ota tätä pahalla, mutta onkohan tämä sinulle täysin oikea paikka purkaa oloasi kun sinulla on paha olla? Ei sinunkaan ihan kaikkeen tarvitse kommentoida. Eikä kaikkea vastaan tarvitse hyökätä agressiivisesti vaikka olisikin eri mieltä. Joskus voi toimia toisenlainenkin lähestymistapa paremmin, ja olla paljon "tuloksellisempaa". Harmittaa sanoa tätä aikuiselle ihmiselle, mutta, Opettele paremmat käytöstavat ja hillitse itsesi välillä hyvä mies.
Eikö usko Kristukseen kelpaa sinulle?
Eikö Kristus kykene pelastamaan sinua?
Jos sinulla onkin sivupersoonia, niin minulla niitä ei ole, kiitos Herralle. Tee sinäkin parannus, ja ota evankeliumin pelastava sana uskolla vastaan!
On kovin surullista lukea täältä tuon kaltaista panettelua, jota sinäkin harrstat!!
Viha joka palaa monen sydämessä Kristusta kohtaan, on heijastettu ovelasti tulemaan muka minusta päin. VAIN Jeesus pelastaa syntisen, uskokaa vihdoinkin totuus.
Herra varjelkoon minua ja kaikkia muitakin, ettei nouse päivää jolloin aletaan kiittelemään ihmisiä ja oman vanhurskauden komeita "autuuden rakennelmia".
eli kysyisin myös, että millä perusteella joku on elävässä tai kuolleessa uskossa?
Jumalan lahjoittama usko on aina elävä. Ihminen on silloin Hengestä syntynyt.
Kaikiilla ihmisillä on uskonnollisuus jo syntymälahjana.
Uskonnollisuudesta nousee pyrkimys hyvitellä eri tavoin tätä, joka tajutaan hyvin suureksi.
Pahaa tehnyt ihminen tajuaa tämän suuruuden olevan hänelle vihainen, ja siksi hän pyrkii lepyttelemään "Häntä".
Tältä pohjalta syntyy erilaisia uskontoja
"suuren jumalan" ympärille.
Myös kristinuskon piiriin syntyy erilaisia uskonnollisia liikkeitä, joilla on tämä psakanauskonnoille tyyillinen vihaisen Jumalalan hyvittely erilaisilla menetelmillä. Sen ympärillä on varsin toimellista "elämää". Ei puutu ahkeruutta tällä saralla.
Jeesus opettaa niin, että, MINUN SANANI OVAT HENKI JA ELÄMÄ.
KUOLLUT USKO ON SIIS SELLAINEN USKO, JOKA EI USKO EIKÄ LUOTA KAIKESSA TOIMISSAAN KRISTUKSEN SANAAN.
Joh. 11:25 Jeesus sanoi hänelle:
"Minä olen ylösnousemus ja elämä;
joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Joh. 11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.
Uskotko sen?"
Joh. 11:27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra;
minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan."
Aamulla herään rakkaani vierestä. Menen keittämään kahvit ja laitan aamupalan pöytään. Sen jälkeen syömme siinä kolmestaan mieheni, poikani ja minä.
Koiramme on aina pöydän vieressä kun syödään odottamassa makupaloja.
Sen jälkeen puen vaatteet päälleni, ja katson että pojalla on kaikki vaatteet päällä kun hän lähtee kouluun. (no nyt on kesäloma joten ei lähde, mutta normaalisti) Mies lähtee kanssa töihin päin. yleensä menen hänen kyydissään.
Työpäivä menee yleensä aika nopeasti.menemme ruokatunnilla kaikki yhdessä syömään työporukalla, jonka jälkeen palataan työpaikalle. Iltapäivällä noin 15.30 olen valmis lähtemään kotiin.
juoksen linja-autoon joka lähtee 15.30. kerkeän siihen juuri ja juuri.
Kun pääsen kotiin käyn lähikaupassa ja teen meille ruokaa.
Mieheni tulee kotiin ja poika tulee iltapäiväkerhosta itse pyörällä samaan aikaan kun minä olen kotona.
Sitten ollaankin taas kaikki siinä pöydässä yhdessä syömässä ja jutellaan päivän tapahtumista. Koira on taas pöydän vieressä.
Ruuan jälkeen siivotaan pöytä yhdessä ja poika menee kaverin luokse kun on läksynsä tehnyt jo iltapäivä kerhossa. jos ei niin patistan häntä tekemään ne ennen kun menee jonkun kaverin luokse.
Minä ja mieheni joko katselemme telkkaria tai käytämme koiraa pihalla lenkillä tai käymme kaikki jonkun ystäväperheen luona tai pelataan jotain peliä.
Ja taas mennään sitten nukkumaan, ensin menee poika, jolloin meillä on aikaa olla aivan kahdestaan mieheni kanssa. Kun menemme nukkumaan, luen iltarukouksen mielessäni.
Kiitos Jeesus tästä kaikesta mitä minulle olet antanut. Kiitos.
rakastan niin tätä pientä perhettäni, tekisin mitä vain heidän vuokseen. toista lasta suunnittelemme ehkä kahden vuoden päähän.
tälläinen on minun päiväni. Ja Ei sen Uskon tuon monimutkaisempaa tarvitse olla. Jokainen itse voi vaikuttaa elämäänsä, ja sen laatuun.
Minulle hän antoi kaikkein parhaimmat. Joten kiitos jeesus siitä.
Voi vaikuttaa itsekin elämäänsä paljon, se on totta. Eteen voi tulla kuitenkin sellaisia tilanteita joihin ei ole itse voinut vaikuttaa.
Sairaudet, onnettomuudet, etc.
Nykyisin on miltei joka päivä aivan kamalia uutisia ihmisten elämästä. Monesti ajattelen että miten ihmeessä nämä ihmiset kestävät tuon koettelemuksen.
minun jumalani käsissä. Ja sinun jumalasi.
Meitä ei ole kohdannut oikeastaan mitään ikävää ja toivottavasti ei kohtaakkaan.
Mutta se on kaikilla se sama, jotain ikävää voi sattua. Se ei muutu miksikään, elää sen elämänsä sitten miten elää.
Mutta juuri Sen vuoksi pitääkin vaalia sitä elämää mikä on annettu. Tehdä siitä elämisen arvoinen. Ja olla kiitollinen jokaisesta päivästä.
Minua kiinnostaa oikesti erilaisten ihmisten tapa uskoa ja viettää elämä, laitoin tämän saman tuonne ihan uudeksi aiheeksikin.
kestävät nuo koettelemukset.
No raamatussa sanotaan että jumala ei anna kenellekkään suurempaa taakkaa mitä hän pystyy kantamaan.
Oliskohan siellä se..?
Kuollut ei tarvitse Kristuksen ruumista ja verta ravinnokseen.
Tit 2:
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
Minusta tässä käydään kuolleen ja elävän uskon rajaa.
Laestadius sanoo, että uskoa on vaikea selittää toiselle, sitä pitäisi tuntea, kokea ja maistaa, vähän samalla tavalla kuin rakkautta.
Apostoli Jaakob opettaa, että usko ilman tekoja on kuollut. Ja Jeesus sanoo, että puu tunnetaan hedelmistä. Eli elävä usko ei voi olla näkymättä ihmisen elämässä.
>Mitä eroja on kuolleella ja elävällä uskolla?<
Raamattu vastaa tähän ihan suoraan, "usko ilman töitä on kuollut."
Jos uskot johonkin ja et tee sen mukaan mihin uskot, niin uskosi on sinulle täysin hyödytön.
"Älkää olko ainoastaan sanan kuulioita vaan myös sanan tekijöitä."
Sinun nimissä ajoimme pois pahoja henkiä, ja paransimme sairaita, ja kuitenkin Jeesus sanoi menkää pois te vääryyden tekijät, sillä en tunne teitä. Ei se ole Minun opetuslapseni joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, vaan se on joka myöskin tekee.
Uskova joka tekee vielä syntiä on vanhan luontonsa vallassa, eikä yksikään vääryyden tekijä peri taivasten valtakuntaa.
Lähetyskäskyn loppuosa sanoo, "opettakaa heidät pitämään kaikki minkä minä olen käskenyt pitämään".
Anteeksisaaminen on vastasyntyneiden maitoruokaa, ja samoin oppi kasteesta ja kättenpäällepanemisesta. Jos olet tullut juuri uskoon niin ruokasi alkaa tästä, mutta sen jälkeen alkaa vahvemman ruuan aika pyhityselämä ja kuuliaisuus Kristukselle.
"Kun oppii tuntemaan hyvän ja pahan, ja tekee tieten tahtoen syntiä, niin ei ole enää mitään uhria. On vain hirvittävä tuomion odotus." Silloin napsahtaa ja aletaan oppimaan kivulla. Koettelemukset ja kipu elämässä johtuu juuri tästä, sillä Jumala kurittaa jokaista jota Hän rakastaa. Kuritusta ei kuitenkaan tarvita turhaan, vaan ainoastaan aiheesta.
Usko ilman töitä on kuollut.!!!!!!!!!!!!!!
Olen kuullut saarnattavan, että kuolleen ja elävän uskon raja menee (ainakin ulkonaisesti) siinä, onko lestadiolainen vai ei. Millähän tämä selittyy?
Kun Raattamaan viimeisinä vuosina seurakuntayhteys alkoi rakoilla ja täydentyi Purnun aikana, oli paikkakunnilla kahde ja joskus kolmenlaisia lestadiolaisten seuroja.
Kukaan ei pystynyt hyväksymään, että Herramme kulkisi jokaisessa joukossa. Tehtiin yksinkertainen ratkaisu. Jokainen sanoi: Met olemma oikiassa, ja muut pelastukhoot jos voivat.
Siinä samassa hötäkässä meni muut mukana sinne väärälle puolelle. Alussa ei ollut niin.
...kuolleen ja elävän ihmisen eron: Elävällä on henki, kuolleella ei.
Uskosta puheen ollen voidaan sanoa: Elävällä kristityllä on Pyhä Henki asumassa sydämessä, kuolleella ei.
On sitten toinen kysymys, mistä tiedät, onko sinulla Pyhä Henki vai ei?
Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä,
niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room. 8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman;
- mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
Room. 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Room. 8:15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa,
*) vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
Room. 8:16 *** Henki itse *** todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Ja miten se KÄYTÄNNÖSSÄ tapahtuu? Mistä tiedän, että henki todistaa henkeni kanssa? Onko se joku ihana tunne vai mikä? Tuota todistusta että henki todistaa meidän henkemme kanssa on varmaan käytetty todisteena kautta aikojen mutta kun jokainen määrittelee lopulta asian itse,ei kukaan ole toinen toistaan parempi. Olisko jotain kättä pidempää?
...parempi katsoa Jumalan sanaa kuin omia tunteita. Tunteet ovat varsin ailahtelevaisia, ei niihin ole luottamista, Sana on uskon ja opin puntari.
Kun luen raamattua ja henkeni vastaa raamatun sanaan (joka paikassa, ei valikoiden): niin ja amen, luulen, että minussa on hengellistä elämää.
Oteaan yksinkertainen esimerkki JOS olet kuolleen uskon tunnustaja. Mitä silloin tunnustat, kaikkia muita kuin uskon asiota ! eikö. Jos olet eläväuskoinen kristitty, tiedät mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Tiedät että jos minut tänään täältä pois kutsutaan. Pääset taivaaseen. Eli sen sillattoman virran YLI joka eroittaa meidät paratiisista . Siinä ei ole väliasemia se on suraan paratiisiin, Jossa KRISTITTY on odotus tilassa kuin yhden vrk;n. Josta JEESUS saapuu meitä noutamaan .KIITOS JEESUS ,HALLELUJAA .
Minä uskon ja ajattelen niin, että jokainen ihminen on itsessään - ilman Jeesusta - kuoleman oma eli kuollut. Jeesus on elämä ja kun hän tulee ihmisen sydämeen uskon kautta, Hän herättää kuolleenkin elämään! Toisin sanoen eläviä ovat ne, joiden usko perustuu Jeesukseen Kristukseen ja ainoastaan siihen, mitä Hän on tehnyt. Toki elävä kristittykin joutuu elämään vanhan ihmisen kanssa, joten silloin kun katse kiinnittyy Kristuksesta omaan itseen, alkaa elämä valua pois. Siksi pitäisikin aina koetella, ovatko uskon perusteet yksin armossa, yksin Kristus-puussa kiinnitettynä. Armo on ehdotonta, eikä se huoli kaverikseen yhtäkään ihmistekoa.
Kuitenkin Raamattu sanoo selvästi, että usko ilman tekoja on kuollut. Onko tämä siis ristiriidassa muun Raamatun sanan kanssa? Olen itse jossain vaiheessa paljon miettinyt tätä. Luther lukemani mukaan joutui raapimaan päätään tämän Raamatunpaikan edessä, kun se ainakin näennäisesti tuntui olevan ristiriidassa koko muun Raamatun sanan kanssa.
Jaakobin kirje oli lähetetty hajanaisille heimokunnille ja sen tarkoitus on taistella harhaoppia vastaan. Tämän harhaopin mukaan pelkkä tieto Jumalasta riittää pelastukseen; uskon ei siis ikäänkuin tarvitse tulla omakohtaiseksi. Raamattu kuitenkin opettaa, että vain henkilökohtainen usko Jeesukseen syntien sovittajana voi pelastaa. Ja kun ihminen ottaa uskolla Jeesuksen sydämeensä henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen, niin voiko se olla näkymättä? Ei, sillä Jeesus asuu ja vaikuttaa omissaan! Hän on tie, totuus ja elämä.
Kristityllä on kiuauksia kahden puolen. Toisella puolella on oman vanhurskauden kiusaukset, jotka houkuttelevat uskovaa miellyttämään Jumalaa tekemisillään ja tekemättä jättämisillään. Toisella puolella taas on kiusaus ajatella, että voinhan minä elää miten syntisesti haluan, koska kaikki on vain armoa.
Tässä nyt kerroin omista ajatuksistani ja uskostani :) Siunausta kaikille.
Ei Jaakobkaan opeta mitenkään tästä poikkeavalla tavalla. Hänkin opettaa että elävästä uskosta tulevat seurauksena rakkauden teot.
Ihmiset vain yleensä, jostakin syystä, lukevat tämän paikan omituisella tavalla, aivan kuin Jaakob opettaisi että uskoa mitattaisiin tekemisten kautta. (:-)
Noin minäkin ajattelen, Noin on kirjoitettu, ja niin tehdään. Tai suretko sitä, että uskosi vielä tuottaa niin vähän hedelhiä, kun usein olet aivan voimaton, heikko, kiusattu ja synnin siteillä sidottu? Vaikkapa valitettavasti niinkin laitasi olisi, niin älä kuitenkaan heitä pois uskallustasi äläkä unohda HERRAN hyvyyttä ja voimaa joka on väkevä heikoissa. Hänen hyvyytensä muistaminen ja ylistäminen karkoittaa häijyt murheen henget kauaksi meistä. Oi sielu, koeta vaivojesi keskellä ylentää sydämmesi JUMALAN meidän ISÄMME, ja HERRAMME JEESUKSEN YLISTYKSEEN. Kiitos, siion, auttajasi, auttajasi on hän armahin !.
Näytä sinä uskosi ilman tekoja, minä näytän teoillani uskoni. Jaakob saarnaa kuollutta uskoa vastaan. Paavali saarnaa elävästä uskosta ilman tekoja. Eikä Paavali ja Jaakob ole ristiriidassa keskenään.
Ja ennen niitä tekoja pitäisi olla se usko, josta nuo teot tulevat. Kerropa ensin siitä uskostasi!
Näytä nut uskosi kun toinen sitä kysyy siis ilman tekoja. Ellei niitä ole se on kuollutta eikä siinä ole rakkauttakaan. Joten se on helisevä vaski, kisilisevä kulkunen eikä mitään muuta. Kyllä tälläisiä kuplia löytyy pilvin pimein varsinkin kirkon helmasta.
Minä olen esittänyt kysymyksen, ja odotan tämän töillään leuhkivan uskontunnustusta parhaillaan.
Minä kerron sitten keneen minä uskon. Voin kertoa o etukäteen sen verran, että Hän johon minä uskon on lahjoittanut minulle oman vanhurskautensa ja se on täydellinen.
Ei tulee hätää elämässä eikä kuolemassa, olen Jumalani kanssa sovitettu, vanhurskas pyhä ja puhdas. Hallelujaa kiitos Jeesus.
HP:n muistelus miehestä, joka ei löytänyt vaelluksestaan minkäänlaista uskon tekoa, epäili vahvasti ja oli epäileväinen siitä, että onko hänen uskonsa oikeaa. Saarnaaja kertoi tunteneesa hienoista nuvottomuutta hetken tilanteessa. Samalla hetkellä tuon miehen eteen tulee pikkuinen tyttö. Saarnaaja kysyy: "Onko tämä sinun tyttäresi?" "On", vastaa mies. Saarnaaja sanoo tuolle miehelle: "Sinähän olet tuonut tämän lapsesi tänne Jumalan Sanan kuuloon."
Ei meidän tarvitse etsiä niitä uskon tekoja niin kauhean korkealta. Kyllä Jumala näkee meidät. Ei meidän tarvitsekaan etsiä tai löytää itsestämme niitä uskon tekoja.
Hieno pieni sivuhuomautus, Toi oli hyvä kaikessa yksinkertaisuudessa hän oli tehnyt uskon tekoja .
Uskonhedelmissä on sama kaiku, niitä on tehty vaikka me itse ei tiedetkkään .
Elävä usko kantaa hedelmää eli tekee samaa työtä lähimmäisten auttamiseksi kuin Jeesus itsekin teki, eli kun herra on astunut ihmissydämeen se saarnaa samaa oppia kuin Jeesus itsekin, josta hän myös sanoo, ette te ole jotka puhuvat vaan minun isäni henki joka on teissä.
Lestadius myös muistuttaa eräässä saarnassaan et henkilöt jotka saavat kristuksen itseensä asumaan tulee saarnaajatauti,omakohtaisia kokemuksia on kun olen joutunut nuhtelemaan muunmuassa kannssapuheissa tai missä matkaystäviä on koolla niin monasti olen ollut ahdistunut siitä miksi minä olen niin ja niin sanonut kun ystävien ilmeistä on näkynyt etteivät he ole siitä pitäneet, mutta kun seuraavana sunnuntaina olen tullut kuuntelemaan luettavaa Lestadiuksen saarnaa niin se on ollut kuin taivaan mannaa kun Lestadius saarnaa ja haukkuu samalla tavalla ja samasta asiasta ( on ihmeellistä omin korvin jälkeenpäin kuulla), on tapaus kun perheen isäntä kysyi minulta kristillisyyden asiaa johon vastasin ymmärrykseni mukaan jonka jälkeen hän vei sisälle ja kaivoi Lutherin aikanaan pitämän saarnan jossa Luther puhui samaa mitä minun suuni kautta tuli hetki sitten ulkona, eräässä kyläpaikassa minulla oli voimakas tarve puhua johon yksi vieraana oleva emäntä jo tokaisi minulle et pidä jo suusi kiinni, niin perheen isäntä vastasi et Raattamaahan noin on sanonut ja kaivoi kirjan esiin ja luki sieltä saman mitä minun suuni kautta hetki sitten oli ilmoitettu, vastaavia tapauksia on tullut usein ja erityisesti Lestadiuksen saarnoja on mukava kuulla kun ne vahvistavat minun heikkoa uskoani ja Paavalin tavoin voin ajatella et minussakin taitaa olla herran henki.Siksi kuvataan myös pienestä todistajien joukosta jotka seuraavat herran Jeesuksen viitoittamaa tietä ja saavat kokea samoja koettelumuksia kuin edesmenneetkin kristityt.Kuolleessa Jumalisuudessa on vain tieto mutta ei kokemusta mikä on ahdas portti josta sisälle käyneestä tulee vesilähde.
Kirjoitin myös tuohon, Ette ole lainalla, vaan armon alla, sitä vanhaa:lle , huomautukseksi vain siksi etten viitsi toistaa vaan sieltä voi lukea jos tuntuu tarpeelliselta.