kesken 4.5 vuoden jälkeen, sosiaalisten pelkojeni vuoksi, arvosanani olivat hyviä, 3-5 välillä, keskeytykseni ei johtunut siitä, olen hyvin masentunut, olen ajatellut, että tapan itseni ensi syksynä, lääkkeitä en halua syödä/psykiatrille en uskalla mennä, kavereita mulla ei ole, mulla on 2 kissaa, tykkään niistä tosi paljon, kissoilla on kyllä kaksikin paikkaa ja hoitajaa, joten olen huolehtinut niistä. itken koko ajan, nytkin, tunnen olevani arvoton ja turha, olisi patrempi jos minua ei olisi, olen täysin sekaisin, seronilia määräsi lääkäri, en ota sitä, kun en uskalla sivuvaikutusten vuoksi, ajattelin hypätä junan alle syksyllä, syyskuussa, 1. pvä.
Kiitos.
Kiitos.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ilmoititko oikeen päivä määrän sen takia että sua oikein suojellaan. ja kirjoititko ton että saisit oikeen paljon huomoita enpä ole tullut pahemmin tullut huudelleeksi tekemisistäni T: 2 kertaa rajalla
Tolla kirjotuksella saat vaan väärää huomioo
"Ilmoititko oikeen päivä määrän"
Mitäs sun viestit on? Etpä sinäkään paljoa psykoterapiaa tunne, sinähän täs vihamielinen olet. Vai onko tavallista että päivä määriä ilmoitetaan muuten kuin "maailman lopun" yhteydessä. Kuinkakohan moni sun terapiasta ehjänä selviäis.
"(- -) kesken 4.5 vuoden jälkeen, (- -)"
Saako tiedustella, mitä opiskelit?
itteäni masensi liiallinen alkoholin käyttö.
Ja se, etten saanut poikakaveria.
No lopetin juomisen ja treenasin kuin hullu kropan kondikseen.
Löysin ihanan poikakaverin.
Rakkaus vei masennukseni pois.
Kannattaa kokeilla siitä saa voimaa.
Jos toisaan meinaat tappaa itesi suosittelen ensin "alastomaan" itsetutkiskeluun.
Vedä pari lappua LSD:tä. Joko sekota tai löydät voimaa paranemiseen. Joko tai mitä siinä menetät, jos meinaat flipata tästä elämästä helvettiin tappamalla ittesi sama vetää jollain psykedeelillä ittesä hulluks, ei paljon eroa julkisen häpeänkään suhteen.
***
Haukkuu tosiaankin kaikki heti
Ei ne sivuvaikutukset kuitenkaan niin pahoja ole, etteikö niitä kestäisi kärsiä, kun muuten kärsii kuitenkin. Pienellä annostuksella aloittaen sivuvaikutukset saattavat olla lähes mitättömät, kuten minulla kun aloitin Cipralexin ottamisen; ensin 5mg:lla josta soivalla tahdilla nostettiin tuplaten 20mg:aan.
Kyllä nykyään on niin hyviä lääkkeitä, että niitä kannattaa ottaan, eikä mennä junan alle. LSD:tä tms. ei kannata kokeilla. Elämä on elämistä varten... Ja ystäviäkin voi löytää... Itkeminen voi olla parempi kuin se, että joku ei pysty itkemään, vaan kokee vain sellaista "kuristavaa oloa"... t:[email protected]
Olen itse samanikäinen ja ollut usein todella pahassa jamassa. On ollut koulukiusaamista lähes koko ikäni, ongelmia perheessä (vanhemmat erosivat lopulta), sairauksia jne. Ainoa asia mikä oikeastaan tällä hetkellä vaivaa on ahdistuneisuus ja yksinäisyys sekä yksi fyysinen vaiva joka on tullut liikkunan parista.
Sain Mirtazapiinia vähän aikaa sitten ahdistukseeni ja tuntuu että se on jo alkanut auttamaan. Lisäksi minulla on kaikenlaisia sosiaalisen tilanteiden pelkoja johon se on myös auttanut.
Itselläni kesti 10 vuotta ennen kuin hain lääkitystä vaivaan, olisi pitänyt tehdä se aikaisemmin niin ei olisi ollut niin paljon ongelmia. Juttelemassa olen vuosien mittaan käynyt joten ongelmia ei enää periaatteessa ole. Uskon että lähiaikoina ongelmat poistuvat kokonaan.
Älä sinäkään anna periksi. Jatka yliopistoa ja hae lääkitys, se ei maailmaa kaada eikä lääkkeisiin jää koukkuun. Mirtazapin on ainakin minulla toiminut hyvin, voithan pyytää lääkäriltä reseptin sille lääkkeelle koska sillä ei ole juuri sivuvaikutuksia.
pitää minut hengissä. Kotieläin voi olla kuin oma lapsi, ei sitä voi hylätä.
Mieti vielä sitä itsaria. Seronil alkaa vaikkuttamaan kunnolla vasta neljän viikon kuluttua. Sivuvaikutuksia ei kannata pelätä (olivat aika lieviä ainakin minulla).
Kesälläkin voi tapahtua vaikka mitä. Jos olet vapaalla, anna itsellesi aikaa.
Olen samanikäinen ku sinäkin, jätin just 4 vuoden opintojen jälkeen myöskin yliopisto-opinnot kesken. Masentaa, ahdistaa ja menneisyyden kovatkokemukset (kasvoin alkoholistiperheessä, isä oli väkivaltainenkin). Aloitin eilen cipramilin ja en jaksa muuta ku toivoa, että se auttaa. Voimat on aika vähissä. Neuvoksi sanoisin, että älä ainakaan niillä opinnoilla nyt stressaa. Kyllä ne siellä sua odottaa. Nyt sinulla, ja minulla, pitää vaan ja ainoastaan omaan paranemiseen. Toivottavasti löydät apua ja tukea. Lääkkeitä kuulemma kannattaa käyttää. Itse ainakin toivon, että niistä saasen verran voimia, et jaksaa aloittaa terapian.
sivuvaikutukset vai junan alle jääminen?
Varsinkaan, kun kuolema ei aina ole varmaa junan alle hypätessä. Sivuoireet lääkkeistä voivat olla hyvinkin miellyttävät verrattuna siihen, että on lopun ikänsä vaikeasti vammautunut.
Etkö voisi ottaa vähän "hermolomaa" sieltä yliopistosta? (Tai no niinhän oikeastaan oletkin tehnyt.)
Ja sitten suorittaa hommat loppuun joku päivä, kun jaksat/ehdit?
Suoritit kuitenkin jo tuohonkin asti opintoja.
Älä luovuta. Kaikilla meillä on huonot hetkemme. Olen itsekin ollut vakavasti masentunut. (Enkä edes hakenut mitään "hoitoja" siihen.) En minäkään pidä lääkkeistä ja niiden sivuvaikutuksista.
Ajattele päivä kerrallaan ja yritä löytää iloja ihan pienistä asioista, kuten vaikka siitä, että on kesä, lämmintä ja kauniita kukkia kasvaa joka puolella.
En minä nyt "ohjelmoi" sinua, mutta mieti vaikka vähän "puoliväkisin" jotain positiivista. Positiivisuus kumuloi lisää positiivisuutta.
Negatiivisuus kumuloi negatiivisuutta...
on älykkäitä,ne vaistoaa jos emännälle jotain sattuu,ne suree ja itkee vuodattaen sisäisiä kyyneleitä,ethän toivo niille hätää jonka ne kokevat.Tiedän tapauksen jossa emäntä kaatui ja löi päänsä ja kuoli,koira kuoli viikon päästä suruun pöydän alle vaikka oli terve koira.
Ei sun pidä tappaa itseäsi! Jätät ne yliopisto-opinnot nyt suosioilla tauolle. Ehkä nyt sulle olisi ajankohtaista sairausloma ja unohat ne opinnot. Alat sitä lääkettä syömään! Ja mikset uskalla mennä psykiatrille? Minusta käynnit psykiatrin luona ovat mukavia ja antoisia. Harmillista että niitä on enää kovin harvoin..
Olin itse vuosi sitten ajautumassa umpikujaan, mutta onneksi otin avun vastaan ja sain uusia lääkkeitä. Olen susta 1-2 vuotta vanhempi mies ja aika lailla vielä tulevaisuus täynnä kysymysmerkkejä, mutta haluan ottaa taas haasteen vastaan. Minä jos kuka tiedän mitä on tuntea arvottomuutta ja voin ymmärtää sinun tunteitasi. Edelleen on vaikea olla luontevasti puolituttujenkaan seurassa, vaan se arvottomuus ja erilaisuus jotenkin tuntuu leimaavan.
Masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ovat kyllä aika vähäisiä ja ei niitä tarvitse pelätä. Minä toivon että otat kaiken avun vastaan. Lupaathan? Ja junan alle menemisessä voit vammautua vakavasti.
mut sen verran tiedän mistä puhun,
että sanon sinulle,
että tee ennemmin kaikkea muuta kuin itsemurha.
masennus on sairaus, etkä pysty ajattelemaan
selkeästi.
toisinsanoen mitä tunnet, että olisit turha,
niin se ei ole yhtäkuin todellisuus.
ajatteleppa 10v eteenpäin,
saatat olla siinä kunnossa kuin 10vuotta sitten,
sillä ethän sillonkaan olisi voinut kuvitella,
että missä olet 10vuoden kuluttua eli nyt.
anna ajan kulua, olisi nyt tärkeintä saada sinut kuntoon.
älä missään nimessä sekaannu päihteisiin,
syytä tai halveeraa itseäsi, olet tasan yhtä arvokas kuin minä tai kuka tahansa.
et saa tehdä sitä.
oikeasti tee mitä vain muuta mutta älä sitä pyydän.. :'(
Voih, Sinua. Vaikutat tosi masentuneelta ja kaikkeen pettyneeltä. Tietty, kun ajattelet opiskelujasi, niin saat aihetta pettyä itseesikin ? Mutta, älä, ei se ole kaikki. Sinä olet tärkeä. Sinä et ole arvoton ja turha! Et ole sattumalta tänne pallolle tullut, Luojallasi on tarkoitus siinä, että justiinsa sinä olet tullut tänne elämään. Aattele nyt, ei ole maan kamaralla yhtäkään toista joka olisi täysin samanlainen kuin Sinä. Miten erikoinen ja ainutlaatuinet olet. Yhtälailla sinulle on varattuna elämässäsi tehtävää erittäin yksilöllisesti, joka opiskelujen kautta tai ilman niitä tai jotain siltä väliltä (vaikka jättäisitkin nyt tähän). Sinäkö koet olevasi väärällä alalla, tai jotakin?
Sitten sanon ja lääkemäärään sinulle, että aloita sse lääkitys ! Minulla on ihan vastaava lääke kuin tuo sinun Seronil ja se on auttanut minua, ON. Olen käyttänyt sitä monta vuotta eikä lääkkeen annos ole mitenkään lisääntynyt, yleensä käytän 20 mg per aamu, harvoin otan 40 mg aamulla noin joka toinen aamu jonkun viikon ajan, sillä kuvittelen sen auttavan jonkin tietyn pahemman yli. Eipä tuo ole silti paljon.
ÄLÄ lue niitä tuoteselostejuttuja, joissa kaikkea sivuoireista. Ei se ole vaarallista, jos tulisi siinä alussa jotakin oiretta. Minulle aikoinaan tuli vain vähän jonkinlaista kuvotuksen tai ikäänkuin oksetuksen tunnetta, mutta se meni ohi. Kaikki lähti hienosti ja pystyin mm. menemään taas töihin. Lääkitys alkoi tasata oloani ja sain jotenkin voimaa ja itsetuntua sitä kautta, semmoista eheyttä ja aloin uudelleen pärjätä työelämässä. Olen ihan kiitollinen sille lekurille, joka ehdotti tätä lääkitystä.
Minusta sinulla ei ole kunnon syytä "pelätä" saamaasi lääkitystä ja toisaalta psykille tms. menemistä. Ei tuo ole oikein hyvä syy, "pelkään". Ota nyt pieni riski ja kokeile. Ensi lääkitystä, ota vaikka joka toinen päivä pari viikkoa, sillai se lähtee. Onhan sinulla mahdollisuus olla myös yhteydessä lääkkeen määränneeseen lekuriin. Ýrittäisit nyt kuitenkin.
Minä aikoinaan muistan että tämä lääkitys, jota nykyisin sanon ylläpitolääkitykseksi serotoniini suhteen, pysyvästi poisti minulta semmoiset kauheat 'liejuisiin' monttuihin, kuin kaivoihin, putoamiset, sellaiset tosi toivottomat tuskatilat. Just tuommoiset, jolta sinäkin nyt vaikutat. Olen vakuuttunut, että saisit lääkkeestä apua ja maailmasi selkenisi. Tässä tilassa olet edesvastuuten im-hautomistesi kanssa. Ei älä, please.
että tuolla alempana on ihan oma ketju aiheena "Seronilista". Ketjun päiväys on 05.06. ja nimimerkki Alkoi "M"-kirjaimella. Sieltä saat rohkaisua aloittaa nyt ihan heti se lääkitys.
Toivottavasti nyt jaksat tulla katsomaan tänne nettiin taas.... Mitäs kuuluu tänään - lauantaina (!) ?
>jätin yliopiston kesken 4.5 vuoden jälkeen, sosiaalisten pelkojeni vuoksi,>
Ei sillä ole mitään merkitystä.
Vain sinä itse olet tärkeä.
>masentunut, olen ajatellut, että tapan itseni ensi syksynä, >
Kokeile kaikki muut vaihtoehdot ensin,
anna itsellesi edes mahdollisuus selviytyä.
Ei sinulla ole kiirettä mihinkään.
>mulla on 2 kissaa, tykkään niistä tosi paljon, >
No siinä sinulla on jotain hyvää.Ne tykkää sinusta ihan yhtä paljon.
>itken koko ajan, nytkin, tunnen olevani arvoton ja turha, olisi patrempi jos minua ei olisi, >
Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Tajuat sen varmaan itsekin,jotenkin.
>seronilia määräsi lääkäri, en ota sitä, kun en uskalla sivuvaikutusten vuoksi,
Mitä sivuvaikutuksia sinulla on?
Ne vähenevät usein jo muutamassa päivässä.
Olo alkaa olla parempi parissa viikossa.
Sinun täytyy aloittaa taistelu nyt heti,parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Olet jo antanut ihan liikaa periksi,sen täytyy muuttua.
Sinun täytyy muuttua.
Laitahan minulle viestiä:[email protected]
Ja kerro mikä oikeesti mättää.