Terve!
Miten olette hoitaneet poissaolot työpaikoiltanne...siis sairaslomat. Musta kun tuntuu etten voi tai kehtaa pyytää sairaslomaa vaikka on esim. selkä ollut välillä tosi kipeä. Sit mun työ on sellaista et on tosi kova stressi ja kiire ja ehdotin jossain vaiheessa et jos jotenkin pystyis tunteja katsomaan kun toisina päivinä on 10 tuntia ja toisina neljä...myös siitä olen puhunut kun joudun tekemään paljon liikettä jossa menen kyykkyyn. sanovat että oman jaksamisen mukaan mutta eivät silti huolehdi hyvinvoinnistani. tuntuu ettei neuvola tätikään oikein ymmärrä. on tylsää olla töissä ja aina vapaapäivinä koittaa parantua stressistä, jotta voi sit taas mennä uudelleen hakemaan pahan olon töistä. En millään haluaisi keksiä mitään päästäkseni pois sillä kotona olo kyllästyttää, mutta kun tuntuu ettei mikään asia muutu tällä tavalla. Tosi stressaavaa. No periksi en anna jä oon sielä töissä sitten vaikka väkisin ja mietin näitä itsekseni, sillä en halua että kukaan pääsee sanomaan miten olen raskautta käyttänyt tekosyynä. Jaksaisin kuitenkin paremmin pienillä muutoksilla jotka olisivat ihan mahdollisia. kaikki sanovat että ota asiat puheeksi muttakun se ei ole auttanut...kertaakaan ei kukaan ole kysynyt nulta miten jaksan vai jaksanko. Raskausviikkoja on nyt 26. Ei tässä mitään sääliä haeta vaan sitä että monet raskaina olevista naisista varmasti jaksaisivar paremmin omissa töissään jos heitä kuunneltaisiin ja kyseltäisiin välillä oloja...se auttaisi jaksamaan pitempään työpaikoilla ja vähentäisi keksittyja poissaoloja. Niin ja sellaista vielä, että kun puhuin niistä tunneista niin kysyivät et haluatko pienemmän tuntisopimuksen, mut en mä voi siihen suostua kun on rahat tiukilla ja mun äitiysraha lasketaan viimeisistäå 6 kk:sta. piste.
Miten olette hoitaneet poissaolot työpaikoiltanne...siis sairaslomat. Musta kun tuntuu etten voi tai kehtaa pyytää sairaslomaa vaikka on esim. selkä ollut välillä tosi kipeä. Sit mun työ on sellaista et on tosi kova stressi ja kiire ja ehdotin jossain vaiheessa et jos jotenkin pystyis tunteja katsomaan kun toisina päivinä on 10 tuntia ja toisina neljä...myös siitä olen puhunut kun joudun tekemään paljon liikettä jossa menen kyykkyyn. sanovat että oman jaksamisen mukaan mutta eivät silti huolehdi hyvinvoinnistani. tuntuu ettei neuvola tätikään oikein ymmärrä. on tylsää olla töissä ja aina vapaapäivinä koittaa parantua stressistä, jotta voi sit taas mennä uudelleen hakemaan pahan olon töistä. En millään haluaisi keksiä mitään päästäkseni pois sillä kotona olo kyllästyttää, mutta kun tuntuu ettei mikään asia muutu tällä tavalla. Tosi stressaavaa. No periksi en anna jä oon sielä töissä sitten vaikka väkisin ja mietin näitä itsekseni, sillä en halua että kukaan pääsee sanomaan miten olen raskautta käyttänyt tekosyynä. Jaksaisin kuitenkin paremmin pienillä muutoksilla jotka olisivat ihan mahdollisia. kaikki sanovat että ota asiat puheeksi muttakun se ei ole auttanut...kertaakaan ei kukaan ole kysynyt nulta miten jaksan vai jaksanko. Raskausviikkoja on nyt 26. Ei tässä mitään sääliä haeta vaan sitä että monet raskaina olevista naisista varmasti jaksaisivar paremmin omissa töissään jos heitä kuunneltaisiin ja kyseltäisiin välillä oloja...se auttaisi jaksamaan pitempään työpaikoilla ja vähentäisi keksittyja poissaoloja. Niin ja sellaista vielä, että kun puhuin niistä tunneista niin kysyivät et haluatko pienemmän tuntisopimuksen, mut en mä voi siihen suostua kun on rahat tiukilla ja mun äitiysraha lasketaan viimeisistäå 6 kk:sta. piste.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. mun mielestä... Jos oikeesti on sellanen olo..
Mul tuli mieleen, että entä jos jäätkin sairaslomalle vähäks aikaa, niin jos ne sit ottaa tosissaan mitä sanot ja antaa sitä helpompaa hommaa?
kun se nyt oli sillai et mainitsi tästä ongelma (työpaikalla) neuvolassa ja hän ohitti koko jutun. Muutaman ystävä joka on nyt raskaana ovat kertoneet, että sielä neuvolassa varmasti autetaan...mutta kun musta ei tunnu siltä. Enkä koe et työpaikalla olis yhtään ihmistä joka välittäis paitsi tietty mun kanssa samaa työtä tekevät. Esimerkiksi yx päivä oli selkä niin kipeä et kävelin ihan vinossa niin ei kukaan edes kysynyt onko kaikki hyvin paitsi samaa työtä tekevät kaverit ihmettelivät et mitä sä täällä tossa kunnossa töissä oot. Mä en vaan osaa olla tiukka noissa asioissa. onnex on loma heinäkuussa jonkun verran niin jos sit sen jälkeen olis taas puhtia, tosin voi olla et vaan paheneesiinä vaiheessa kun on sit viikkoja jo se 30. katotaan...harmittaa vaan niin paljon kun ajattelin et tää odotus on kuitenkin kivaa aikaa.
Mulle tuli tosta mieleen, kun itse mietin oisinko voinut tehdä yhtä kesätyötä tän kesän, niin en kanssa saanu juuta enkä jaata neuvolasta.. Ainut mitä sanoi oli että kuumuus voi olla ehkä vaikeaa ja jotain, ja kans vähän niikun sivuutti asian... Tuntui ettei siellä oikeen ymmärretty sitä työtä.. Tein sitten itse päätöksen ettei työstä mitään ois tullu niin en mennyt sinne. Enkä vissiin ois saanukaan tehä sitä kun siellä oli kemikaalejakin ja nostelua jne..
Jos noin kauheita selkä kipuja on , niin kyllä mä ainakin hakisin sairaslomaa.. Kuuntele niitä työkavereita.. Kerro lääkärillekin vaikka miten työkaverit kysyi mitä tossa kunnossa siellä teet, niin jos ymmärtää että oikeesti sattuu paljon..
Mun mielestä mitä sitä turhaan rääkkäämään itseään.. Kyllähän sitä ehtii raskauden jälkeen rääkätä sit vielä monet kerrat.....
Tuttuja tuntoja käyt läpi. Aika moni raskaana oleva varmaan kokee samoin. Raskaana kaikki on raskaampaa ja väsyy helpommin. Itsekin olen ajatellut, että paremmin jaksaisin töissä jos todellakin voisi mennä oman jaksamisen ja aikataulun mukaan. Työssä väsähtää helpommin kuin normaalisti ja vapaat menee palautuessa. Koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä ja eikä raskaus olekaan niin ihanaa kuin on kuvitellut.
Toiset sitten kylmästi pyytävät sairaslomia ja toiset (varmaan useimmat) käyvät töissä ja kärsivät asiasta.
Tämä on tätä odottajan ihanuutta ;)
Tsemppiä ja jaksamista!
Koitan tässä nyt miettiä vaihtoehtoja ja asioita josko ne siitä selkeentyisivät jossain vaiheessa. Nykymaailma ja nyky työmaailma on kovia paikkoja missä ei selviä ilman voimakasta asennetta, se on fakta. Onneksi toi työ saa jäädä (vaikkeivät sitä töissä vielä tiedä) äitiysloman jälkeen. En vaan sovi noin isoon yritykseen jossa yksilöiden välisiä eroja ja elämäntilanteita ei haluta nähdä. Onneksi se pieni onnen muru sielä mahassa kasvaa ja auttaa jaksamaan. Jos keksin sen maagisen taian jolla pystyn itseäni auttamaan n iin että ymmärtävät neuvolassa ja töissä niin tulen kyllä kertomaan. Ja jos jollain on ideoita miten asiat voi ottaa puheeksi niin ehdotuksia otetaan vastaan. kiitos!