täälläkin olisi päälle yksivuotias joka kiukuttelee turhista ja haluu sitä ja tätä,ja kun ei saa alkaa kamala huuto joka kestää välillä jopa tunnin.kaverini laittaa 1,5 vuotiaansa "jäähylle" omaan huoneeseen huutamaan ja kun huuto on loppu,haetaan pois.onko tämä teistä hyvä kikka?yritin mutta en voinut kuunnella huutamista.en tiedä miten saisin pojan rauhoittumaan kun saa raivarin.lähes aina itsellänikin menee hermot jos ollaan keskenään kotona.oon yrittäny ottaa syliin rauhoittumaan mutta haluaa heti pois ja kun pääsee lattialle,haluaa takaisin syliin jne.välillä en saa iltaisin edes nukuttua itse kun mietin että taas tänään raivosin pienelle viattomalle lapselle.miehelle en uskalla kertoa,ei ole koskaan itse kotona eikä tiedä mitä se arki on.niin ei myöskään ymmärrä.joten auttakaa te hyvät kanssaeläjät....
kaivataan apua
taisteluihin pienen kanssa..
41023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanlaista,joten odotan kyllä myös neuvoja,jos joku osais auttaa.Jaksamista sinulle
että pidä pää kylmänä äläkä taannu uhmaikäisen raivoajan tasolle. Kyllä se siitä ohi menee lopulta.
Jos saisit lapsen huomion kiinnitettyä johonkin muuhun, niin hyvä olisi, mutta se on usein helpommin sanottu kuin tehty. Kiinnitä ainakin oma huomiosi johonkin muuhun, vaikka lehteen taikka ruokaan.
Kokeilee rajoja,älä anna periksi vaan selitä,keikkea ei voi saada ja ole tiukkana, anna vaikka vähän huutaa, kyllä hiljenee kun et ole tietääkseen.
Tiukka ote ja syliin, yksi vaihtoehto.
Muista, että se lapsen kiukuttelu "turhista" on sitä vanhemmille, ei sille lapselle. Lapsi ei tahallaan halua kiukutella ja raivota ja olla "kamala". Uhmat ja kiukut kuuluu normaaliin lapsen kehitykseen ja kasvuun. Se miten asiaan suhtaudut ja miten ne tilanteet setvit, vaikuttaa paljon lapsesi kehitykseen.
Jos aikoo rikkoa tai hajottaa jotain, pidä tällöin tiukasti sylissä ja puhu hitaalla, rauhallisella, matalalla äänellä. Tärkeintä AINA näissä uhmatilanteissa on se oman päänsä rauhallisena pitäminen! Yritä kääntää lapsen huomio muualle jos se onnistuu. Meillä lapsi joskus rauhoittuu kun ottaa syliin ja katsotaan onko jossain lintu, pupu, mörrimöykky pensaan takana, tai metsänkeiju puun oksalla, yms. (Mielikuvitus peliin...)
Joskushan se lapsi vain huutaa ja huutaa ja huutaa ja kestää aikansa että se raivokohtaus menee ohi. Meillä yksi lapsista ei voinut sietää että otettiin syliin ja yritettiin rauhotella, hän oli hetken (joskus pitkäänkin) omissa oloissa raivonsa kanssa ja tuli sitten syliin kun raivokohtaus hellitti. Toinen taas rauhoittui nopeammin sylissä. Kolmannen kanssa on taas eri systeemit ja jutut käytössä. Tärkeätä on myös se, että jos lapsi jotain kiukulla kinuaa ja haluaa, hän ei sitä saa siitä huolimatta vaikka raivoaisi tunnin jos alun alkaen on sanottu että EI. Tietysti kannattaa aina välillä tarkastella että missä tilanteessa on ehdoton ei ja missä voi antaa periksi, ettei taas hommat mene ihan "tyrannimaisiksi" vanhempien kannalta.
Milestäni tuo noin pienen omaan huoneeseen laittaminen ei välttämättä ole se paras keino, eiköhän se lapsi koe tulevansa hylätyksi ja jätetyksi sen seurauksena koska raivoaa ja huutaa - mikä taas pitäisi olla ihan sallittua tunteiden näyttämistä ja kokemista tulevaa elämää varten....? Rangaistus normaalista kehitykseen kuuluvasta jutusta yksin jättäminen -eli onko myöhemmin esim. aikuisena tukahdutettava tunteet muistona sieltä lapsuudesta ettei tunteita saa näyttää tai joudut eristyksiin... en tiedä. Näitä asioita kannattaa miettiä monelta kantilta ja lukaista eri kasvatuskirjoja ja -oppaita, niistä aina löytyy jotain mikä sopii ehkä omaan tilanteeseen.