Mä olen kärsinyt syömishäiriöistä viimeiset 9 vuotta. Kaikki alkoi 14 vuotiaana bulimialla (en oikeastaan ikinä oppinut oksentamaan, harrastin chew&spitiä ja yritin lähinnä liikunnalla saada mässätyt kalorit kulutettua), sittemmin muuttui BEDiin ja takaisin bulimiaan, nelisen vuotta sitten enemmän ortoreksian suuntaan ja siitä taas bulimiaan ja nyt olen lähinnä anorektikko. En vielä ihan erityisemmän laiha ole, BMI on 17,3 ja rasvaprosentti 12. Pelottaa, miten laihtumisen voi lopettaa sit kun olen tyytyväinen, en halua ihan täysin luuranko olla. Syön päivittäin 300-700kcal edestä, kesäisin on ollut enemmän sitä 700 tienoilla kun tulee juotua huomattavasti enemmän alkoholia kuin muulloin. Pelkään niin kovin lihomista, mutta en haluaisi laihtua enää viittä kiloa enempää. En tiedä miten saan halutessani painon putoamisen loppumaan ilman että kiloja tulee lisää? Miten siis pysyä tavoitepainossa sit kun olen se saavuttanut? (vaikka voihan olla, että viiden kilon jälkeen en ole vielä tyytyväinen ja jatkan laihduttamista, mutta joskus se raja tulee vastaan kuitenkin kun ei enää halua enempää laihtua vaan pysyä painossaan..)
tavoitepainossa pysyminen
Miimi83
4856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
muut osaa sanoo, kun tiedät että vähäisellä kalorimäärällä laihtuu joten jos syödä haluat niin sitten liikkumaan.
Mitä tarkoittaa chew&spit? Millaista ortoreksia oli? En ole ikinä kuullut kokemuksia siitä.
En kyllä pysty kuvittelemaan mitä olet kokenut ja niin kauan.
Tätä toistetaan täällä tosi paljon, ja tuskin auttaa mitään, mutta kerro jollekin ongelmistasi ja yritä päästä jonnekin hoitoon. Se varmasti olisi paras ratkaisu, mutta niin prkleen vaikeaa. En pysty tekemään sitä itsekään.
Tavoite painossa pysyminen edellyttää, että syöt minkä kulutat. Jos haluat olla varma, että et laihdu niin syö varmuudeksi vaikka 90kcal vähemmän. Tervehtyisitpä
Chew&spit tarkoittaa siis ihan suoraan sitä mitä nimikin kertoo, pureskelua ja sylkemistä. Siis ruokaa pureskellaan ja syljetään se sit pois. Helpolla sitä kuulemma nielee osan, mutta mä oon aina ollut tosi tarkka, etten nielisi. Esim. karkkien kanssa en uskalla sitä juurikaa harrastaa kun ne sulaa suuhun ja sellaista nielee helpommin. Huuhtelen suun aina myös tosi hyvin ja pesen hampaat jälkeenpäin, ettei jää mitään ruokaa hampaisiin, ettei sitä tule nieltyä..
Ortoreksia taas on pakonomaista terveellisyyttä, älyttömästi liikuntaa ja mielettömän terveellinen ruokavalio. Syömishäiriöistä siis fyysisesti vaarattomin, mutta muuttuu helpolla anoreksian suuntaan.. Eikä sekään henkiselle terveydelle hyvää tee kun kaikki aika kuitenkin täyttyy liikunnan ja ruokavalion suunnittelusta. Haluaisin ortoreksian takaisin, koska syömishäiriöistä tuskin pääsen koskaan eroon ja se olisi terveellisin sellainen. En vaan saa anaani muutettua siihen suuntaan vaikka yritän, syömisestä tulee aina niin kamala morkkis vaikka söisikin terveellisesti.
Tiedän, että pitäisi hakeutua hoitoon, mutta en uskalla. En osaa päästää irti tästä, syömishäiriöt on olleet iso osa elämää jo niin pitkään. Toisaalta haluaisin olla terve, mutta anoreksia tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Varsinkin BED:n ja bulimian jälkeen se on niin palkitsevaa kun onnistuu jossakin, osaan sentään laihtua. On niin palkitsevaa nähdä luut päivä päivältä parmmin ja katsoa kun vaa'an luvut pienenevät. En varmaan uskaltaisi parantua, vaikka hoidossa kävisinkin.. :(
Ymmärrän. Mullekin on tullut anasta jo iso osa elämästä, vaikka vain vähän alle vuoden olen sairastanut kunnolla. Tuntuu, että elämässä on joitain mitä yrittää ja siitä itsensä hallitsemisesta tulee niiiiiin hyvä olo. Vois verrata siihen, kun joku juoksija yrittää saada mahdollisimman hyvän ajan, niin miä yritän saada mahdollisimman pieneksi itteni. Tietysti tää on paljon pakkomielteisempää, sairaus kun on. Mut se on mun onnistumista.