Ööh. Kun tälläinen vähän ujompi ihminen on lähdössä riparille, niin miten minä sieltä selviän? Onko siellä _pakko_ osalllistua niihin leikkeihin jne, kun ujouteni takia en vain pysty ottamaan rennosti, kaikkea pitää jännittää...
Onko pakko laulaa? :( Onko pakko osallistua kaikkiin leikkeihin/yms? :(
En tiedä miten selviän.
Onko pakko laulaa? :( Onko pakko osallistua kaikkiin leikkeihin/yms? :(
En tiedä miten selviän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja pitää toivoa, ettei itku tule jos jotain pakotetaan.
Voi olla että tulet syrjityksi pahimmassa tapauksessa kiusatuksi.
Ei oo pakko osallistua tai edes mennä sinne.
Ensinnäkin; "tiedän, miltä sinusta tuntuu."
Toiseksi; Älä ota semmoista asennetta, että "mä en osallistu tohon, en osaa tota, joo tohon en ainakaan mee, oikeestaan en taida tehdä yhtään mitään," koska se vain pahentaa tilannetta.
Vaikka kädet vispaa ja ääni tärisee kun pitäis leikkiä jotain, niin kannattaa silti mennä ja tehdä sen verran mitä pystyy. Kaikkien ei odotetakaan olevan mitään showmiehiä tai naisia siellä, jotka ovat koko ajan esillä. En minäkään ollut todellakaan mikään rento vaikka kuinka yritin, mutta leikin jälkeen olo oli hirmu hyvä, semmonen "jes, mä pystyin siihen" -fiilis. Ja sit vaan kohti seuraavaa leikkiä ja haastetta..
Riparileikkien joukossa on olemassa sellaisia ns. "nolausleikkejä," joissa joku pikkuinen "nolataan" muiden edessä. Ainakin meillä niitä leikkejä ei hirveästi suosita, ja jos sellaisia on, niin isoset kyllä yrittävät pitää huolen, että leikkiin valitaan sellaisia vapaaehtoisia, jotka eivät vähästä hätkähdä.
Ja riparilla lauletaan paljon, joten etköhän pian sinäkin uskalla avata suutasi. Laula ensin vaikka hiljaa tai mene vähän kauemmas muista, tms.
---
Mun mielipide; Leikkiin lähteminen alahuuli jännityksestä väpättäen on muiden mielestä "vähemmän noloa" kuin leikeistä myrtsinä kokonaan kieltäytyminen.
Luulen että sinun kannattaisi kertoa etukäteen huolistasi riparisi ohjaajille, esimerkiksi nuorisotyönohjaajalle, joka siellä leirillä tulee olemaan. Hänen yhteystietonsa on varmaan leirikirjeessä, jos olet sellaisen jo saanut tai muissa asiaan liittyvissä "tiedotteissa". Näin ohjaajat tietävät, että sinua jännittää, etkä siis ole vain asenteella "ja minähän en laula enkä leiki".
Esimerkiksi iltaohjelmien aktiviteetit vaihtelevat seurakunnittain, millaisia leikkejä ym. on, mutta sellaisiin, jotka vaativat rohkeutta erityisen paljon, myös esitetään tai pyydetään tällaisia tyyppejä, ei niitä joista arvataan että he todennäköisesti eivät nauti huomion keskipisteenä olemisesta.
Riparilla joutuu kieltämättä aika paljon osallistumaan kaikenlaiseen, olemaan yhdessä muiden kanssa ja tekemään asioita yhdessä. Kaikesta tekemisestä ei välttämättä pidä eikä tarvitse pitää, mutta liika vetäytyminen ei tosiaan auta asiaa. Kannattaa olla mukana, ja tehdä se mitä kuhunkin juttuun kuuluu. Jos sattuu niin, että tuntuu, ettei se mennyt ihan putkeen, niin siitä ei kannata tehdä sen isompaa numeroa, yleisessä kohelluksessa (ja sitä yleensä riittää) sitä ei kukaan ehdi ajatella.
Laulamisesta: leirin aluksi monikaan ei luultavasti uskalla/viitsi suutaan avata. Myöhemmin ääntä alkaa vähän tullakin, ja isossa porukassa kun laulaa, ei sieltä yhden ääni niin erotu.
Kaikki eivät aina oikein ymmärrä toisten ujoutta ja se on tyhmää. Ihmiset kun voivat joskus olla kovia, niin on aika luonnollista haluta suojella itseään. Mutta älä suojele niin paljon, että et tee mitään. Kun ei tee mitään, ei toki tee virheitä -mutta ei koe onnistumisiakaan. (-:
riparilla leikkejä pyörittävät, eli isoiset, ovat itsekin pelkkiä lapsia vasta. On epärealistista olettaa, että he kykenisivät ymmärtämään miltä jännittäjästä tai ujosta lapsesta tuntuu, jos eivät itse ole moista kokeneet.
Riparilla lauma vie mukanaan, joukkoon kuulumattomia ei oteta huomioon vaan yritetään väen vängällä mahduttaa samaan muottiin muiden kanssa. Teini-ikäisten, uskovaisuuden perusteella valittujen, mitättömän lyhyen koulutuksen läpikäyneiden isoisten ammattitaito ei mitenkään riitä käsittelemään ujouden kaltaisia vaikeita asioita, varsinkaan kun koko leirin tarkoitus on opettaa suurelle nuorisojoukolle luterilaisen kirkon valitsemia yhteisiä arvoja.
No mutta juuri siksihän ripareille valitaankin ERILAISIA isosia, myös tällaisia minunlaisiani nopeasti ajateltuna aika epäsopivia isosia, jotka osaavat sitten ottaa myös omanlaisensa, ujot pikkuiset huomioon. Minä ainakin aijon olla semmoisena vastarannan kiiskenä joissain asioissa, jotta tulee ujompienkin ihmisten asiat huomioon.. Tosin taitaa olla vähän niin, ettei meille kovin ujoja eksynyt. :|
Näin ainakin meillä.
että isoisten "erilaisuus" on pelkkää sattumaa, valintakriteerin ollessa oikeanlainen usko.
Jos väität, ettei 14- ja 15-vuotiaiden joukossa ole ujoja, olet juurikin ollut kykenemätön tunnistamaan ihmisten ominaisuuksia.
Puhut muuten edelleen ujoista monikossa, vaikka jokainen lapsi on taatusti yksilö. Minkälaisia menetelmiä käytitte ujojen kannustamiseksi? Kehotitteko pelkästään, että "rohkeasti esille"...
Meillä kyllä koulutuksen vetäjät ihan sanoi, että mukaan halutaan erilaisia isosia, sillä myös pikkuisia on erilaisia.
Ja missä välissä väitin, ettei sen ikäisten joukossa olisi ujoja? No tietenkin on! Sanoin vain, ettei meidän leirille taida nyt kovin ujoja tapauksia tulla.
"Rohkeasti esille" kehoittaminen on typerää, sen itsekin ujona tiedän, että ei se mitään auta. Tulee vaan isommat paineet kun huomaa, että ahaa, enpäs kelpaakaan tällaisena. En mä mun menetelmiäni ala tähän listaamaan, mutta kyllä mä luultavasti tiedän ujojen ihmisten tarpeista, kun itsekin olen hirmuisen ujo, vaikka tietenkin ujotkin on yksilöitä, kuten sanoitkin.
On! ja kaikille hiljaisille extra kierros papilta perseeseen!
Totta kai riparilla toivotaan, että kaikki osallistuvat, mutta suuressa joukossa kaikki ovat kuitenkin yksilöitä. Jokainen osallistuu niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Näin on ainakin meidän seuriksessa (oon ite ollu parilla riparilla isosena ja meen kolmannelle nyt kesällä). On eri asia jäädä pois tekemisistä selityksellä "no, kun mä en vaan haluu!!!" kuin ujouden takia. Mene vaan rohkeasti leirille, äläkä jännää turhaan ja muista, ettet varmasti oo leirin ainoo, jolla on perhosia vatsassa:)Älä liikaa keskity itseesi ja omaan ujoueesi vaan siihen leiritunnelmaan ja yhdessä tekemisen iloon! Mukavaa riparia Sinulle!
Mulla on kokemusta riparista ja kyllä siellä pitää valitettavasti tehdä MEILKEIN kaikki asiat pakosta. Mäkin olin ujo ja jännitin kovasti, mutta loppujen lopuksi se ei ole niin kamalaa, miten sen voi kuvitellakin. Ei muuta kuin sekaan vaan ja tarpeen mukaan on sitten hiljaa, eikä puhu paljoa, jos ujostuttaa/jännittää. Näin mä ainakin toimisin sinuna. ;D
Turha murehtia etukäteen meet vaan ja pidät hauskaa. Kaikkia siellä voidaan nolata, mut ei se mitään. Otat vaan rennosti niin kyllä se hyvin menee.
itse kun olin 2 v. sitten omalla riparillani, monet kaverit olivat ihan hermona tai pelkäsivät tai pitivät leiriä tylsänä. Itselläni ei kuitenkaan ollut moisia ongelmia, mutta ymmärrän kuitenkin sinua.
Laulaa ei tietenkään ole pakko, meidänkin leirin ekat lauluhetket oli aika hiljaisia, mutta viimeisinä päivinä jopa minä innostuin lauleskelemaan, vaikken laulamisesta pahemmin välitäkkään.
Leirin kaikki ohjaajat tietävät että leiri tulee olemaan täynnä erilaisia ihmisiä, jotka ujostelevat ja saattavat jopa pelätä tilanteita, joissa on paljon uusia ihmisiä, joiden kanssa pitäisi tulla toimeen. Varsinkin ensimmäisten
päivien leikit on suunniteltu niin, että ne ujoimmatkin henkilöt suostuisivat mukaan. Kannattaa pitää mielessä, että kaikki leiriohjelma on teitä leiriläisiä viihdyttääkseen tehty, ei teidän kiusaksi. Vanhempana, kun menee uuteen opiskelupaikkaan tai töihin niin tulee pakostikin tutustumaan uusiin ihmisiin. Tällainen leirielämä on hyvää harjoitusta.
Ehdotan kuitenkin että otat ihan rennosti ja menet vain mukaan leiriohjelmiin! Jos ujous kuitenkin painaa, niin omalle isoselle on hyvä puhua asiasta. :)
että juuri sen ujon on kaikkein vaikeinta puhua sitä ujoudestaan.
On tosi helppoa syyllistää ujo kertomalla, että mikset kertonut olevasi ujo. Mutta kun se on juuri se ujous syy siihen, miksei saa sanottua...
taitaapa sinunkin taitosi olla kovin, kovin puutteelliset. Olisi sinun velvollisuutesi tunnistaa ja ottaa huomioon lasten ujous, eikä ujon ottaa huomioon sinun tietämättömyytesi ujoudesta. Tähän et selvästikään pysty, vaan kuvittelet että kaikki pystyvät samaan. Olet helppoine elmänkäsityksinesi varmasti aiheuttanut melkoista turhautumista lapsille, joille itsensä esiin tuominen on vaikeaa.
Kukaan ei voi pakottaa sinua hihhuloimaan tai edes menemään näitten hiihuleitten leirille.
PS.Tee kaikkesi välttääksesi uskistumasta.
Toivon sinulle rohkeutta ja voimaa, sillä juuri sitä Jumala haluaa sinulle antaa Pyhän Henkensä kautta, synnyttää sinussa elävän uskon, joka vie pois pelon. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Usein ihmiset pelkäävät ja jännittävät, mutta Jumala haluaa lisätä rohkeuttamme!
Emme me ole riparilla pääasiassa ihmisten kanssa, vaan rakastavan Jumalan kanssa, hänen hoidossaan, hänen puhuttelussaan.
Siunausta sinulle!