olkaa hyvä:
Aamulla herään rakkaani vierestä. Menen keittämään kahvit ja laitan aamupalan pöytään. Sen jälkeen syömme siinä kolmestaan mieheni, poikani ja minä.
Koiramme on aina pöydän vieressä kun syödään odottamassa makupaloja.
Sen jälkeen puen vaatteet päälleni, ja katson että pojalla on kaikki vaatteet päällä kun hän lähtee kouluun. (no nyt on kesäloma joten ei lähde, mutta normaalisti) Mies lähtee kanssa töihin päin. yleensä menen hänen kyydissään.
Työpäivä menee yleensä aika nopeasti.menemme ruokatunnilla kaikki yhdessä syömään työporukalla, jonka jälkeen palataan työpaikalle. Iltapäivällä noin 15.30 olen valmis lähtemään kotiin.
juoksen linja-autoon joka lähtee 15.30. kerkeän siihen juuri ja juuri.
Kun pääsen kotiin käyn lähikaupassa ja teen meille ruokaa.
Mieheni tulee kotiin ja poika tulee iltapäiväkerhosta itse pyörällä samaan aikaan kun minä olen kotona.
Sitten ollaankin taas kaikki siinä pöydässä yhdessä syömässä ja jutellaan päivän tapahtumista. Koira on taas pöydän vieressä.
Ruuan jälkeen siivotaan pöytä yhdessä ja poika menee kaverin luokse kun on läksynsä tehnyt jo iltapäivä kerhossa. jos ei niin patistan häntä tekemään ne ennen kun menee jonkun kaverin luokse.
Minä ja mieheni joko katselemme telkkaria tai käytämme koiraa pihalla lenkillä tai käymme kaikki jonkun ystäväperheen luona tai pelataan jotain peliä.
Ja taas mennään sitten nukkumaan, ensin menee poika, jolloin meillä on aikaa olla aivan kahdestaan mieheni kanssa. Kun menemme nukkumaan, luen iltarukouksen mielessäni.
Kiitos Jeesus tästä kaikesta mitä minulle olet antanut. Kiitos.
rakastan niin tätä pientä perhettäni, tekisin mitä vain heidän vuokseen. toista lasta suunnittelemme ehkä kahden vuoden päähän.
tälläinen on minun päiväni. Ja Ei sen Uskon tuon monimutkaisempaa tarvitse olla. Jokainen itse voi vaikuttaa elämäänsä, ja sen laatuun.
Minulle hän antoi kaikkein parhaimmat. Joten kiitos jeesus siitä.
Aamulla herään rakkaani vierestä. Menen keittämään kahvit ja laitan aamupalan pöytään. Sen jälkeen syömme siinä kolmestaan mieheni, poikani ja minä.
Koiramme on aina pöydän vieressä kun syödään odottamassa makupaloja.
Sen jälkeen puen vaatteet päälleni, ja katson että pojalla on kaikki vaatteet päällä kun hän lähtee kouluun. (no nyt on kesäloma joten ei lähde, mutta normaalisti) Mies lähtee kanssa töihin päin. yleensä menen hänen kyydissään.
Työpäivä menee yleensä aika nopeasti.menemme ruokatunnilla kaikki yhdessä syömään työporukalla, jonka jälkeen palataan työpaikalle. Iltapäivällä noin 15.30 olen valmis lähtemään kotiin.
juoksen linja-autoon joka lähtee 15.30. kerkeän siihen juuri ja juuri.
Kun pääsen kotiin käyn lähikaupassa ja teen meille ruokaa.
Mieheni tulee kotiin ja poika tulee iltapäiväkerhosta itse pyörällä samaan aikaan kun minä olen kotona.
Sitten ollaankin taas kaikki siinä pöydässä yhdessä syömässä ja jutellaan päivän tapahtumista. Koira on taas pöydän vieressä.
Ruuan jälkeen siivotaan pöytä yhdessä ja poika menee kaverin luokse kun on läksynsä tehnyt jo iltapäivä kerhossa. jos ei niin patistan häntä tekemään ne ennen kun menee jonkun kaverin luokse.
Minä ja mieheni joko katselemme telkkaria tai käytämme koiraa pihalla lenkillä tai käymme kaikki jonkun ystäväperheen luona tai pelataan jotain peliä.
Ja taas mennään sitten nukkumaan, ensin menee poika, jolloin meillä on aikaa olla aivan kahdestaan mieheni kanssa. Kun menemme nukkumaan, luen iltarukouksen mielessäni.
Kiitos Jeesus tästä kaikesta mitä minulle olet antanut. Kiitos.
rakastan niin tätä pientä perhettäni, tekisin mitä vain heidän vuokseen. toista lasta suunnittelemme ehkä kahden vuoden päähän.
tälläinen on minun päiväni. Ja Ei sen Uskon tuon monimutkaisempaa tarvitse olla. Jokainen itse voi vaikuttaa elämäänsä, ja sen laatuun.
Minulle hän antoi kaikkein parhaimmat. Joten kiitos jeesus siitä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
äidin päivä?
Nyt voi kertoa niitä hyviä puolia siitä.
tai kannattaa..sillä aika yleinen käsitys on että ei sitä ainakaan haluais elää..
Kiitän Jumalaa siitä, että se on totta tänäänkin, että niinkuin on päiväsi, niin on myös voimasi.
Mitään muuta ei ole kenelläkään uskovaisella turvana. Minäkin rakastan perhettäni ja se on Jumalan lahjaa kaikki. Nousen aamuisin ja varsinkin näin ihanina kesäpäivinä kiitosääni nousee sydämestä kaikesta, mitä koen saaneeni.
Huoli on tässä ja nyt erään perheenjäsenen sairauden edessä. Taivaan Isään luotan, Hän on luvannut pitää meistä huolen elämämme jokaisen päivänä. Ystävämme rukoilevat lapsemme puolesta ja vaikka välillä tuntuu siltä, että olen huolien alla maahan painettu, sisimmässäni kaikuu kiitos siitä, että olemme Hänen kädessään nytkin. Pyydän silti, että rukoilisitte perheemme ja erityisesti lapsemme puolesta. Jumalalalla on meitä kohtaan hyvä tahto eikä mitään sellaista tapahdu, jota emme jaksaisi kantaa. Näin saan uskoa, vaikka tuntemiset tietenkin vaihtelevat hetkesä toiseen.
Näin lestadiolaisäiti, yksi monien joukossa. Äiteinä me ymmärrämme toinen toisiamme yli yhteisörajojen ja siellä missä sydän kohtaa toisen, ei noita rajoja oikein edes jaksa ajatella. Siunausta teille kaikille, muistakaa meitä.
Voimia sinulle!! Muistan iltarukoiksessani.
tuo viestisi oli hyvin inspiroiva.toivon että itsekin muistaisin enemmän iloita ja ymmärtää jumalan kosketusta ja johdatusta elämässäni,jokaisena päivänä.rukoilin puolestanne kuten pyysit.jaksakaa luottaa rukouksen voimaan."i can do everything through Him,who gives me strenght"(laitoin englanniksi kun en muista miten se on suomeksi)siunausta ja enkeleitä elämäänne ja upeaa kesää!
kertomus oli erilainen.
päiväni.
Aamulla herään pienen poikani huuteluun viereisestä huoneesta, mieheni on jo lähtenyt töihin. Keitän pojalleni puurot ja juon itse aamukahvit. Käydään pojan kanssa ulkona usein, tai sitten teen kotihommia ja laitan pojalle videot pyörimään siksi aikaa.
Usein mietiskelen päivän mittaan, miten elämä tästä eteenpäin sujuu. Suunnitelmissa on koulun aloittamista tai jossain vaiheessa työelämään siirtymistä. Lapsiakin olisi jossain vaiheessa kiva saada lisää. Rukoilen Taivaan Isältä, että perheemme elämä menisi Hänen tahtonsa mukaan - niin koulujen, töiden ja lapsilukuaisoiden suhteen.
Mietin päivisin myös usein uskonasioita. Joskus on pilvisiä päiviä, saattaa olla kiusauksia. Usein huomaan, että silloin olen taas unohtanut uskoni ytimen: sen, että kaikki on kiinni siitä, mitä Jeesus on edestäni tehnyt. Toisinaan lueskelen enemmän hengellistä kirjallisuutta, toisinaan vähemmän.
Illalla usein lenkkeilen tai käyn tuttuja tapaamassa joko perheen kanssa tai yksinäni. Illalla laitetaan lapsi nukkumaan ja ollaan kahdestaan.
Iltarukouksessani pyydän taas Jumalan johdatusta elämääni ja kiitän siitä kaikesta, mitä olen saanut. Kiitän terveydestä, sillä osan siitä menetettyäni tuntuu että osaa arvostaa enemmän jäljelä olevaa terveyttä. Siinäpä se taisi ollakin, kaiken kaikkiaan.
muista iloita,vaikka olisi harmaampiakin päiviä.kyllä jumala johdattaa,hänen polkujaan me kuljemme,vaikkei sitä muistaisi pyytää tai ymmärtää.lapsia ja työtä suinaantuu,jos on niin tarkoitettu.herra olkoon teidän kanssanne!
elä huoruudessa, koska teillä on vain yksi lapsi.
Vai kuulutteko seurakuntaan jossa ei tätä raamatunkohtaa jostain syystä haluta ottaa mukaan.
Kristityillä ei ainakaan ole videoita.
Lapsien lukumäärästäkö voi nähdä sen, kuka elää huoruudessa? Sulla ei ole ilmeisesti käsitystä mitä sana huoruus tarkoittaa?
Kristittyjä ovat ne jotka uskovat Jeesukseen.
Videoilla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä, sen enempää kuin silläkään omistaako henkilö auton taikka omakotitalon.
kristityllä ole?
Televisio ?
Jos saarnaajat varoittavat meitä esim. videiosta, niin he eivät tarkoita sitä, että jolla sellaiset ovat, eivät ole kristittyjä.
Se, että jollain on videot, ei tee saarnaajien varoitusta merkityksettömäksi, mutta ei myöskään ota uskoa pois tuolta kristityltä, jolla ehkä sellaiset ovat. Itse jouduin pyytelemään työnantajaltani, saisinko jäädä katselemaan työpaikan videolaitteilla talopakettitoimittajan rakentajavideota. Kyllä niille laitteille on oikeaakin käyttöä. Videoiden käyttö on helpompi valvoa perheessä, kun television.
Sekä usko, että synti ovat sydämen asenteita Jumalaa kohtaan. On syntiä ymmärtää synti esineeksi. Syntiä on esim himo synnilliseen asiaan, vaikka sitä ei toteutakaan. Siksi ei tule tehdä sääntöjä, älä koske, älä...
piti katsoa valion jugurttimainos työpaikallani, koska olin ajatellut ostaa illalla lapsille jugurttia.
piti katsoa valion jugurttimainos työpaikallani, koska olin ajatellut ostaa illalla lapsille jugurttia.
Piti katsoa naapurin telkkarista terveyssidemainos, koska olin ajatellut ostaa terveyssiteitä.
Kaikki tuo kuulostaa aivan ihanalta. Jatka siitä, nauti siitä.
Mikäli tunnet että kaikki on Sinun osalta hyvin, niin ota kaikki estoitta vastaaan mitä on tarjolla, koska siitä syntyy elämä.
Elämänrikaista jatkoa toivoo PKO.
Muuten, voisitko kertoa, onko asiat aina perheessäsi niin hyvin kuin annoit ymmärtää?
Minä en ole ns. uskovainen, mutta miksi te nyt haluaisitte minut sitten nimittääkkin. Rukoilen ja kiitän Jumalaa joka ilta ja aamu siitä, että kuitenkin meillä menee vaimoni kanssa hyvin. Ja että poikieni perheet jotenkin pysyy kasassa.Ja että saamme hoitaa joskus myös heidän lapsiaa.
En levittele käsiäni fariseksen tapaan, vaan koetan olla Jumalani kanssa hyvissä väleissä.
Joskus vain tuntuu siltä, etä on perheitä, myöskin uskovaisten piireissä, joissa on ahdistusta. Olenko oikeassa? Ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista, vaikka sitä jatkuvasti Jumalaltamme pyydetään. Kyllä meidän Jumalan luomienkin pitää katsoa peiliin. Ei toki Jumala ja Jeesuksen ristillä olo, kaikkea meidän tahallisesti tekemiä syntejä "anna anteeksi"
Tämän esimerkin kerroin vain siksi, että kertoisivat myös he joilla menee huonosti, niin uskovaiset kuin uskomattomatkin. Kaiken ydin on ihminen. Hänen käytöksensä on se, onko hän lähimmäiselle susi vai lammas. Ei Jumala niin "tyhmä" ole, ettei hän sitä kirjaansa laittaisi. Se tulee tavalla tai toisella itselle vastaan kertautuneena.
Olisiko Lasse- sedällä tähän vastaus?
Aamulla herään viimeistään herätyskellon soittoon. Herätän lapseni ja huolehdin toisen kouluun ja toisen vien hoitoon. Kotiin tultuani syön aamupalaa, teen kotitöitä, käyn terapeutilla mikäli minulla on aika... Iltapäivällä kun lapset tulevat kotiin, huolehdin että koululainen tekee läksynsä ennenkuin lähtee kavereiden kanssa ulos. Viiden aikaan syömme ruoan yhdessä, sitten ulkoilua tai muuta yhdessäoloa. Kahdeksan aikaan iltatoimet, ja muksut nukkumaan. Olo on usein tuolloin tosi tyhjä ja yksinäinen. Askartelen, teen käsitöitä tai luen jotain kunnes menen itsekin nukkumaan. Iltarukouksessa kiitän siitä mitä meillä on, siitä että olemme suht terveitä kaikki, meillä on koti ja ruokaa ja vaatteita. Rukoilen siunausta meidän perheelle. Ja usein pyydän itselleni elämänkumppania. Koska niin usein tuntuu, että en yksin jaksa, tuntuu että elän vain säästöliekillä. Lasten kanssa yritän elää täysillä, mutta muuten tuntuu että elämä menee ikäänkuin hukkaan.