Onko muita äitejä jotka ovat läheisriippuvaisia? miten onnistutte lasten kanssa ilman että siirrätte tuntemuksia heihin? Itellä 3, 5 ja 7v ja tuntuu että itseni ja avuttomuuteni näkeminen heissä tuntuu edelleen pahalta,etenkin vanhimman kanssa, vaikka koetan olla sujut menneisyyden kanssa?
Muita LR-persoonia?
täällä
5427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alko kiinnostaa sun teksti,koska lukemieni juttujen perusteella olen läheisriippuvainen.Miten se ilmenee sulla?Entä lasten kanssa?Minkälainen menneisyys sulla on?Sori ku utelen mut voi olla auttaisit mua (ja mä ehkä sua)aika paljon jos tietäisin vähän enemmän.Ja anonyymistihän täs kirjotellaan....
yhtäsun toista. Itsellä takan piitka prosessi paranemista unien ja rukouksen ja omien tekojen kautta. Omat teot on lähinnä asioista puhuminen avoimesti, niiden läpikäyminen ja anteeksi antaminen. ja unohtaakin voi ajan kanssa. Siis näin yleisesti. Asiat on vaikeita ja niitä voi ja kannattaa käsitellä. Kirjoittaminenkin on hyvä keino. Kävin tosiaan unien kautta monia asioita läpi ja ne pahimmat unet näistä asioista jäi pois.
Taustalla on Tommy Helsstenin kirjat.
Mulle se on ollu sitä, kuinka itse jaksan elää. En niinkään oo ajatellu lasten kannalta.
Onko sinulle diagnosoitu läheisriippuvuus? Kuinka sairaus ilmenee?
Itse epäilen kärsiväni läheisriippuvuudesta ainakin jollain tasolla. Lapsuuteni oli melko turvaton isäni ollessa juoppo ja äidin väkivaltainen. Omalla miehelläni on ollut alkoholiongelmia, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Huolehdin miehestäni kuin lapsestani. Hoidan kaikki talousasiamme, pyrin järjestämään miehelleni vapaa-aikaa kaljan oton merkeissä, jotta hän olisi tyytyväinen... Huolestun, menen jopa paniikkiin, jos mieheni ei vastaa puhelimeen. Kuvittelen heti hänen jättäneen minut... Esimerkkejä olis vaikka millä mitalla. Kuulostaako tämä sinusta LR:delta?
Oletko lukenut Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa? Aika hyvä opus, löytyy kirjastosta.
sen kirjan kerran kauan sitten, mutta jostain syystä se jäi minulta lukematta.
Voiko näistä inhottavista oireista kuten ahdistuksesta ja panikoinneista päästä eroon kotikonstein harjoittelemalla vai pitäneekö hakea ammattiapua?
Tästä on minulle ja miehelleni haittaa, sillä tottakai hänkin on huomannut, kuinka pelkään hänen koko ajan katoavan jonnekin tai lapsellemme sattuvan jotain pahaa...