Itsellä on ikivanha tervattu puuvene ikivanhalla Viremoottorilla varustettuna. Joten kun liikkeelle lähdetään niin kaikki on vanhaa ; mies, vene ja moottori. Mukavaa ajaa lyhyt matka ja sitten mato koukkuun ja kaloja narraamaan. Rauhoittavaa jos kalat eivät liikaa häiritse !
Harrastuksesi kesällä ?
tuu2
251216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
puutarhanhoitoa ei mikään voita. Sitä kun työntää näppylähanskat ranteita myöten tuoreeseen multaan, on se sellainen tunne, jota ei voi rahassa mitata.
Tuo onkiminen olisi kyllä ihan mukavaa hommaa, antaa veneen keinua, laineen liplattaa ja auringon hyväillä pintaa, mutta. Ja siihen se sitten tyssää.
Kuka laittaa onkeen madon ja kuka ottaa kalan pois, jos sellainen sattuu onkeen ottamaan?
En minä ainakaan.
Tulee mieleen tuosta onkimisesta se vanha Jaakko Tepon laulu siitä tehtaanjohtajasta (oli tosin pilkillä), joka uitti onkeaan reiästä ja ongen molemmissa päissä oli liero. En muista kappaleen nimeä, enkä paljon muitakaan sanoja, mutta laulun ajatuksen ja sanoman muistan hyvin.
Enkä missään tapauksessa tarkoita mitenkään edes vihjailla sinun suuntaasi, kun puhun lieroista;)
...ynnä pikkusen maata. Siinä se.
Ja ihan yhtä vanha tämä 'piikkilangan kiristäjä', kuin Sinun "Vireesikin". Liekö saman valmistajankin, mutta AINA PELAA.
Vanhat vehkeet, ja tervakin, on kivoja. Ja illalla sitten vähän gramofoonin soittoa. Siinä se!
Vanhassa on aina vara parempi !
Kansakoulun joulujuhlissa tein haastattelun uuden Valmet 20 omistajaperheen koulukaveristani. Ajat muuttuvat, ikävä kyllä joskus .
tavallisia: kuntosuunnistus, uiminen ja puutarhanhoito ynnä sosiaalinen elämä.
...gramofoonin soitto. Ei aikaakaan, kun vieterin vedät ja levyn panet lautaselle, on piha täynnä kuulijaa. Sosiaalista se, jos mikä.
Ihan sama juttu. Jos minä riisuudun pihalla, on piha täynnä katsojaa.
Hyvin sosiaalista.
tulen katsomaan !
Ja mullapa on grammari! Ja Olivia vaan huojuu suloineen KuningasKopran tahdissa. Mahtavaa!
harrastuksia kesäisin, eli käyn laskettelemassa St Morizissa, riippuliitämässä Alpeilla, patikoimassa Himalajalla ja rakkaimmista rakkain harrastus on oman huvilan ikioma savusauna. Sitä ei voita ulkomaiden huvitukset koskaan.
viimeksi nukkunut teltassa ?
useinkin teltassa, tehtiin ihan varsinaisia telttaretkiäkin. Niitä on hauska muistella jälkeenpäin. Silloiset ystävät ovat levittäytyneet ympäri maailmaa, tuskin enää koskaan saamme samaa porukkaa kasaan.
monet asiat vanhempana kuin moni muu. 1970-luvulla yli kolmekymppisenä telttailimme poikaystäväni kanssa joka kesä, kävimme Lapissa. Hyvä keksintö oli makuupussi, jonka vetoketjujärjestelyin sai kahden nukuttavaksi. Lämmintä oli lähellä Nordkappiakin. Työkaverit ihmettelivät touhujamme.
ja ne ovat hyviä muistoja. Mutta nyt ollaan 2000 km päässä.Voikaa hyvin kaikki ja silloiset ystävät erityisesti.
Sinulla on vielä puuvene ja ilmeisesti oma rantakin.
Nykyisin veneet ovat niin kalliita, ettei ole mitään mahdollisuuksia ostaa niitä. Eikä nykyään ole enää venepaikkojakaan kaikille. Enää minulla ei ole venettä eikä mökkiä.
Minulla oli aikoinani puuvene ja siinä Wickströmin keskimoottori. Wickströmiä sanottiin ikuiseksi, ja sitä se ilmeisesti onkin, sillä yhä on sillä moottorilla varustettuja veneitä myynnissä. Se oli erityisesti kalastajaveneiden moottori, kun se ei pettänyt koskaan missään säässä. Vire on nuorempi merkki. Wickström meni konkurssiin jo silloin, kun Vireä alettiin valmistaa.
Merkistä ei väliä. Pääasia, että sinulla on onneksesi "oikea" paatti ja paikka missä sitä pitää. (tai ehkä jopa paikka, jossa voi huoltaa veneen itse). Ja että on saaristo tai järvi, jolla voi veneillä.
Vanhan mootorin puksutus on musiikkia jopa mökkinaapureitten korville aivan päinvastoin kuin muskeliveneiden ulvonta.
Oi niitä aikoja!
Wikström tai Olumpia tai...
Minäpä Pentalla, 2syl,14hv,petrooli, Saimaan vesistön aalloilla putputtelin. Kuopiot, Lappeenrannat, Joensuut ja Nurmeksetkin tuli vesitse koluttua.
Mutta: "Aika aikaansa kutakin", sano pässi, kun päätä leikattiin.
Nyt vaan maakrapuna, ilman mitään vesikulkuneuvoa "piikkilangan kiristäjällä" pöristelen. Ah, onnea sekin.
voi löytää ihan pienistäkin tekemisistä :O
Meillä oli aikoinaan tavallinen avovene millä kuljettiin Saimaalla jo heti keväästä alkaen joka viikonloppu ja lomalla. Saaressa oltiin ja teltassa yövyttiin.
Veden äärellä lomaileminen on parasta, hermo lepää vimosen päälle :O
Anna oikeassa, että Saimaalla hermo lepää. Ja kauniina kesäiltana siellä pitää kuunnella "Ilta Saimaalla" tai "Saimaanrannan valssi". Voi kun joskus vielä pääsisi Saimaan aaltojen keinuun.
Asuin veneveistämön vieressä,se oli isoisäni ja isäni ikioma.
Isoisä teetätti minulle puuveneen ja isä maaölasi sen ulkoa mustaksi ja sisältä punaiseksi.
Se oli iki-omani,olin 13 vuotis,siinä oli keski-moottorina Jap,ja se kulki kahta solmua.
Se kuljetettiin Aurjoesta isomman veneen perässä Kuusiston salmeen,jossa meillä oli kesämökki.
Siellä salmella soutelij ja puksutin toisinaan veneellä ystävien kanssa ja pojat sanoivat sitä venettä ruumisarkuksi.
Enää ei venettä,ei mökkiä,mutta pikkupuutarha on ja lähellä,ah,niin ihana Ruissalo!
kirjoituksessa,viesti lähti sormista liian nopeaan.
Eikä tietystikään meillä mökki ollut salmessa,vaan salmen rannassa.
Se oli niitä ihan ensimmäisiä laskuituveneitä, ja se oli valmistettu Vehmaalla ja "testattu" jossakin lätäkössä. "Testauksesta" oli valokuva, joka todisti, että se pysyy pinnalla. Kuvassa vene oli n. kaksi metriä leveässä ojassa pellon keskellä. Mutta minulla se tuli merikäyttöön.
Siinä oli Johnsonin perämoottori, joka oli ilmeisesti aivan liian iso niin huonoon veneeseen. Se kulki 8-9 solmua, enkä sen ikäisenä ymmärtänyt, ettei vene kestä sellaista aallokossa. Vene oli kaikin puolin kelvoton. Se oli kuin munankuori. En edes uskaltanut kertoa vanhemmilleni, mihin kaikkiin hankaluuksiin sen kanssa jouduin. Sitten vasta oli pakko kertoa, kun sen pohja murtui aaltojen voimasta. Niin vaarallisia veneitä ei ole saanut myydä enää kymmeniin vuosiin. Siitä veneestä alkoi epäluuloni muoviveneitä kohtaan, eikä se ole vieläkään hävinnyt. Puuvene sen olla pitää! Kovassa allokossa puuvene on aina parempi kuin lasikuituvene, vaikka se olisi pienikin.
Jap-moottoreita mainostettiin paljon lehdissä ja TV:ssä samoin kuin Vireäkin.
Olen aina ihaillut niitä, jotka osaavat rakentaa puuveneitä. Se on ammattitaito, joka on kokonaan häviämässä.
...Jep...Jap,oli hyvin rakas minulle.
Sinulla oli varjelusta!
Isoisä lupasi hankkia purjeveneen kun vanhenen,mutta hän ehti kuolla ennen.
Hän,pappa,sanoi aina,ettei "suutarin lapsilla ole kenkiä",kun veneet,siis moottori puksuttajat,jotka oli meille kotiväelle aiottu,pyydettiin ostoon.
Niin,sitten aina olin mukana koeajoilla,istuin hytin päällä,ilman mitään turvakellukkeita,koira vieressäni ja nautin....olin kyllä hyvä uimari.
Myös sain ohjata moottoriveneitä.Enää ei kyllä taito ole hallinnassa.
Isän piirtämistä veneistä on kuvat seinällä.Eräs moottoriveneistä on parast`` aikaa Turun Forum Marinumissa.
Jaa,Vehmaa on tuttu paikka!Lapsena sielläkin.
Ei niitä varmaan edes ollut. Pelatusrenkaita oli venesatamissa, mutta ne varmaan olivat ainoa turvallisuuteen viittaava asia. Hyvin suurissa veneissä, kuten komeissa luotsiveneissä oli kyllä pelastusrenkaita. Luotsiveneetkin olivat silloin komeita ja hienoja ja hyvin merikelposia. Niillä saattoi lähteä minkälaiseen myrskyyn tahansa, sehän oli niiden tarkoituskin. Tietysti ne nytkin ovat merikelpoisia, mutta eivät hienoja.
Hyttien katot ja veneen etukannet olivat nimenoaan paikkoja, joissa nuoret aina istuivat kauniilla säällä. Silloin sekin osattiin. Eihän katolta kukaan pudonnut. Ainoa, jonka tiedän pudonneen oli naapurimme koira. Koira oli enemmänkin häpeissään kuin peloissaan tapahtuman jälkeen.
Kirjoitit: "Isän piirtämistä veneistä on kuvat seinällä.Eräs moottoriveneistä on parast`` aikaa Turun Forum Marinumissa." ... Meillä oli ihan lapsuudessani aivan upea, vanha vene, joka oli palkittu messuilla muotoilunsa takia. Se oli täysin avovene, jonka päälle pantiin hirveän näköinen, öljytty kuomupressu sateella. Häpesin venettä sen ruman pressun takia, mutta en silloin ymmärtänyt, miten poikkeuksellisen hyvin se oli muotoiltu kulkemaan isossa aallokossa. Vasta myöhemmin, kun oli vertailukohtia, niin ymmärsin, että vene oli aivan omaa luokkaansa. Se oli tasasaumainen, joten sen hoito oli mutkikkaampaa kuin limisaumaisen veneen.
Oli se aikaa. Erityisesti rakastin ulkosaaristoa ja sen tuulisia luotoja ja kirkkaita vesiä. Nyt on merikin niin saastunut, ettei voi edes kuvitella näkevänsä pohjaa.
Forum Marinum sijaitsee ? Aion lähipäivinä käydä sielläpäin ja kiinnostaa.
Turku on entinen kotikaupunkini ja paikkana tuttu.
vanhan köysitehtaan lähellä,nykyinen konservatorio,eli ennen satamaa,löytyy Forum Marinum.
Tervetuloa Turkuun,kaunis kesäkaupunki!;)
käväisen katsastamassa, ainakin lähitienoon tapahtumat ( kesäteatterit ja markkinat), mökkeily.
Veneellä, pari pidempää matkaa kesäin, sen minkä nyt ”kotitöiltä” ehtii.
Onhan siinäkin oma viehätyksensä nähdä mannerta mereltä käsin , eri vieras satamia, tutustua eri ihmisiin,
mutta välillä ne myrskyt avomerellä, ”no huh”.
Ja totisinta totta on kun, istut laiturilla , tai veneessä onkimassa, katsellen veden pintaa,
tuli kalaa tai ei, niin stressi on kaukana, sitä vaan on, siinä ja nyt, ilman tyrskyjä ja myrskyjä.
Lieneekö vanhuutta, vaiko mukavuuden halua, ota nyt selvää.