rakastutteko usein?

Olenkohan minä sitten jotenkin outo neitsyt,ikää on jo vaikka muille jakaa,mutta välillä tuntuu että minä en osaa rakastaa,useimmissa suhteissa on enemmän järjen sanelua,ei siksi ettenkö miehiä saisi,otan sen kenet haluan???3avioliitto menossa!!!Olen miettinyt usein sitäkin asiaa että en ole tullut koskaan jätetyksi,itse olen aina ollut se jättäjä,onkohan minulla jonkinlainen tunne vamma jäänyt lapsuudestani,äitini oli hyvin määräävä ja vähättelevä mua kohtaan,vaikka tein varmaan eniten lapsista töitä ja niitähän riitti isossa maatila taloudessa,silloin jo lapsen mieleen varmaan"iskostui"että aikuisena teen mitä itse haluan,ja niin olen tehnyt,opiskellut,matkustellut,vaihtanut miehiä,pitkiä liittoja,ei syrjähyppyjä,tulen aika hyvin toimeen itseni ja muiden kanssa,mutta se rakastamisen vaikeus,kun en vieläkään usko muuhun vilpittömään rakkauteen,kun äidin ja lasten välillä,nykyinen puoliso ihan kiva,komee nuorempikin,sanoi mulle eilen,että näyttäisit tunteitasi useammin,hän kun haluaisi että minä useammin sanoisin että on esim:m.ollut ikävä häntä,kyllä mä sanon että mä tykkään,pidän,ym vastaavaa,mutta miksi oi miksi mun on niin vaikeeta rakastaa puolisoitani????

Neitsyt nainen kirjoitti:

Olenkohan minä sitten jotenkin outo neitsyt,ikää on jo vaikka muille jakaa,mutta välillä tuntuu että minä en osaa rakastaa,useimmissa suhteissa on enemmän järjen sanelua,ei siksi ettenkö miehiä saisi,otan sen kenet haluan???3avioliitto menossa!!!Olen miettinyt usein sitäkin asiaa että en ole tullut koskaan jätetyksi,itse olen aina ollut se jättäjä,onkohan minulla jonkinlainen tunne vamma jäänyt lapsuudestani,äitini oli hyvin määräävä ja vähättelevä mua kohtaan,vaikka tein varmaan eniten lapsista töitä ja niitähän riitti isossa maatila taloudessa,silloin jo lapsen mieleen varmaan"iskostui"että aikuisena teen mitä itse haluan,ja niin olen tehnyt,opiskellut,matkustellut,vaihtanut miehiä,pitkiä liittoja,ei syrjähyppyjä,tulen aika hyvin toimeen itseni ja muiden kanssa,mutta se rakastamisen vaikeus,kun en vieläkään usko muuhun vilpittömään rakkauteen,kun äidin ja lasten välillä,nykyinen puoliso ihan kiva,komee nuorempikin,sanoi mulle eilen,että näyttäisit tunteitasi useammin,hän kun haluaisi että minä useammin sanoisin että on esim:m.ollut ikävä häntä,kyllä mä sanon että mä tykkään,pidän,ym vastaavaa,mutta miksi oi miksi mun on niin vaikeeta rakastaa puolisoitani????

Ikää on plakkarissa tänä vuonna 30 vee enkä oo ikinä vielä rakastunut, ihastun ehkä kerran vuodessa jos sitäkään .. :/

neitioutolempi kirjoitti:

Ikää on plakkarissa tänä vuonna 30 vee enkä oo ikinä vielä rakastunut, ihastun ehkä kerran vuodessa jos sitäkään .. :/

mä olen sua vuoden nuorempi ja sama ongelma. Hyviä miehiä on tullut vastaan, mutta ei vaan ketään kolahda kunnolla. Jos olen ollut kiinnostunut,niin sitten ei mies taas ole ollut

.... kirjoitti:

mä olen sua vuoden nuorempi ja sama ongelma. Hyviä miehiä on tullut vastaan, mutta ei vaan ketään kolahda kunnolla. Jos olen ollut kiinnostunut,niin sitten ei mies taas ole ollut

Mä en kanssa kovin usein rakastu. Oon 45 vuotias ja nykyään on vilkasta miespuolella. Tosi moni mies yrittää tehdä tuttavuutta ja se on tosi kivaa. Mulla on sellanen tilanne elämässä, etten haluaisikaan mitään vakavaa sudettä nyt.

En tosiaankaan osaa rakastua varmaankaan koskaan "oikealla"tavalla!Vaikka avioliittoja on takana ja parast aikaaki olen uudessa liitossa,mutta minä sanoisin neitsyenä niitä järkiliitoksi,totta kai minäkin haluaisin rakastua oikein tulisesti,mutta se pettymys olisikin sitten varmaan yhtä hirveää henkiinjäämis taistelua,onkohan vaan niin etten uskalla antaa itseäni täysin toiselle,olenkinko vaan sielunpuolikas???