Meidän työpaikalla on stressantuneita ja liikaa ylitöitä tekeviä ihmisiä, jotka purkavat paineitaan kiusaamalla minua, uutta talossa... Nälvimistä, ivaa, ym... Miksi niin tehdään? Itekin nyt burn out, sairiksella...
Kollega on kollegalle susi?
Uusi ja kiltti: kiusattu
6822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miten sua kohdellaan. Eli et asettuisi uhriksi, vaan puolustautusit. Tee rajat selviksi kohtelun suhteen.
Ota tiukka ote asioihin, sano takaisin mielipiteesi ja tosiaan "piirrä" selvät rajat.
Nämä kiusaajahenkilöt vaan oikein
"innostuvat", kun taloon tulee joku kiltinoloinen,nuori ja taipuvainen henkilö. Siitä se kiusaaminen alkaa, eikä lopu millään. Koettu on.
Lue vaikkapa Anna-Liisa Valtavaaran kirjoja, "Ainako anteeksi?" ja "Kiltteydestä kipeät". Saat niistä ehkä uusia näkökulmia.
Simo Routarinne: Valta ja vuorovaikutus, Statusilmaisun perusteet...
tai jotain sinnepäin. Siinä puhuttiin myös kiusaamisesta ja miten voi omaa ilmaisuaan vahvistaa. Syihinkin pureuduttiin, ihan järkevästi ja uudella tavalla, kerrankin.
Olen lukenut Valtavaaran lehtihaastatteluja, ja aikeissa on ollut etsiä hänen kirjoja käsiinsä. Kiitos muistakin hyvistä neuvoista!
Onko teillä kokemuksia siitä, että maksaako vaivaa puhua työterveyshuollon lääkärille, työsuojeluvaltuutetulle, pomolle?
Elämä yllättää erikoisesti. Työnantajani ja taloudellisen tilanteemme takia minulla on kovat paineet pysyä töissä. Vielä eilenkin itkin ajatellessani viimeisintä työpäivääni ja sitä tulevaa työpäivää sairasloman loputtua. Viikolla mietin, että kumpa minulta murtuisi käsi tai jalka, niin kokisin olevani oikeutetumpi saamaan lisää sairaslomaa. Ja voitteko kuvitella: eilen todella kaaduin pahasti, ja liikun nyt jonkin aikaa kainalosauvoilla, sairaslomaa tuli tästä lisää! Kivut on aika kovat, mutta stressi helpottanut. Ihmeellinen on elämä, heh! Kunhan saan levättyä ja mietittyä asioita, ehkä sitten jaksan vähän paremmin pitää puoliani.
Entisessä työpaikassani tunsin olevani ihan pidetty työkaveri. Olen ollut ällikällä lyöty ja avuton, itku kurkussa melkein koko aika. En osannut odottaa työpaikkakiusausta, en ollut alkuun uskoa todeksi sitä...
Ilman muuta kannattaa puhua sille taholle, josta uskot saavasi asiallista apua.Mitään ei tapahdu, jos kukaan ei uskalla avata suutaan.Yleensä asiat on jo jollain asteella todettu ja tarvitaan käytännön todisteita, millä lähdetään tilanteessa eteenpäin.
Olet selvästikin arvioinut tilanteen työpaikalla oikein ja uutena ihmisenä paras kohde purkaa huonoa oloa. Huonovointisissa ryhmissä on aina oltava yhteinen syntipukki, jota voi porukalla höykyttää ja laittaa vastuuseen kaikesta ikävästä. Se on todella väärin!Jos kohde on altis kuuntelemaan, reagoimaan muihin ja ottamaan kantaa sen parempi. Silloin ryhmässä on joku, joka on aina läsnä ja jaksaa aikansa toimia likasankona pahalla ololle.
Yleensä takana on liian heikkoa tai liian vahvaa johtamista(diktaattori, joka ei kuuntele tai neuvottele), olematon työnjako ja toimenkuvien sekavuus. Kun mitään ei kukaan osaa enää sanoa tai tehdä tilanteen parantamiseksi on uusi työntekijä tai muutoin erilainen persoona kuin oljenkorsi, jota kautta hengitetään edes vähän pahaa oloa pois.
Koska kukaan ei tahdo myöntää virheitään voi tilanteen korjaaminen olla vuosien työ. Suuria muutoksia tai päätöksiä ei tapahdu kuin kunnon todisteilla ja sen takia asiaa voi aikansa puida, mutta kannattaa myös miettiä vaihtaako työpaikkaa kokonaan. Kun työpaikka voi huonosti se vie ihmisen mennessään.
Minä olin miltei vastaavassa tilanteessa ja pidin koko ajan yhteyttä työterveyslääkäriin, koska yksin ei saa missään nimessä asioita pohtia. Ongelmat ovat työpaikan ja niistä on selvittävä oikeanlaisella avulla sekä kartoittaa omat selviytymismahdollisuudet.
Kun olen tässä alkanut jututtaa muutamia työkavereitani, he ovat alkaneet puhua työpaikan huonosta ilmapiiristä: syntipukkien etsimisestä: ihmisten panettelusta, tiuskimisesta, selän takana pahaa puhumisesta, päin naamaa haukkumisesta, rasismista, pomojen ajautumisesta mukaan tähän sairaaseen meininkiin... Monena työpäivänä joku siellä itkee piilossa/on itku kurkussa, muut ovat piruina toistensa kimpussa.... Puhuin työterveyslääkärille, sillä ei tainnut olla paljoa vaikutusta. Ennen poislähtöä aion vielä puhua uudelle luotamusmiehellemme. En ole ainoa joka sieltä on lähdössä toiseen työpaikkaan. Nämä ongelmat ovat olleet siellä jo vuosia.
Tilanteeni on siis selkiytymässä. Mutta väsyttää kovasti, turhauttaa, harmittaa...