kuinka olette toipuneet pitkästä ihastumisesta, kun mikään ei toteutunutkaan..siitä pettymytksen tunteesta?
Jäikö arpia sieluun??
Jäikö arpia sieluun??
Kertokaas...
aurinkoon...
293451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mutta nyt tuntuisi siltä että on jäämässä, lähinnä pettymys omaan saamattomuuteen. Kaikkihan olisi ollut mahdollista jos itse olisi antanut kunnolla tilaisuuden ja näyttänyt joskus että välittää. Mutta ei niin ei. Kun on ollut kunnolla ihastunut niin kyllä sen muistaa varmasti aina. Yli siitä pääsee varmasti ajan mittaan kuitenkin, mutta ei kokonaan unohda. Voisin kuvitella, että jos on omat tunteensa lyönyt tiskiin toisen nähtäville ja saanut rukkaset, olisi pettymys hetken aikaa valtava, mutta toisaalta sitten ei ainakaan tarvitsisi jälkeen päin harmitella kun ei tehnyt mitään, ja sillä tavoin voisi toipua kokonaan koko jutusta.
aina noinkaan...itse olen kerran saanut tavallaan rukkaset mutta nyt vaan jotenkin tuntuu että kyseinen nainen olisi nyt sitten kuitenkin kiinnostunut, olisko tähän jotain neuvoa?, toista kertaa on vielä vaikeampi lähestyä...
ite taidan jättää 3 kerran väliin kun 2 oon jo siihen tyttöön joutunut pettymään.. ehkä en vaan kertonut tunteistani ennen kuin oli liian myöhäistä..
kaipaus on voimakas... mutta kun tajusin vihdoin ja viimein, että turha vaan itseään kiusata niin lopetin koko jutun... arpia varmaan jää siitä, että en uskaltanut yrittää täysillä, vaikka pitkään. eli toivoisin olevani vain rohkeampi ensi kerralla selvittämään asioita ajoissa, turha roikkua haavekuvissa.
toipuminen on tosin vieläkin kesken, joten jotkut haavat ei ole ehtineet vielä(kään) arpeutua. ei tunnu aika auttavan kunnolla sekään, vaikka tätä nykyä onkin järki jo päässä ja jalat tiukasti maan pinnalla.
toipumiseen auttaa elämä. että repäisee itsensä liikeelle sieltä tyhjiöstä ja alkaa elää, vaikka väkisin jos ei muuten. pikkuhiljaa se alkaa muuttua helpommaks ja elämä sujuu taas omalla painollaan. pikkasen enää muistot jarruttelee välillä ja vahvalla itsekurilla oon nekin onnistunut aika äkkiä karistamaan. kun ei muu auta.
mutta sen verran tästä opin ja viisastuin, etten enää ikinä ala sinisilmäisenä mihinkään suhteen tapaiseenkaan, enkä varmasti anna itseni rakastua. rakkaus voi vaikka tappaa.
jäädä arpia etten enää ole aloitteellinen, osukoon millanen tunnemyrsky tahansa kohdalle.
Jos mies on kiinnostunut, varmasti pitää yhteyttä.
on tarpeeksi kiinnostunut, varmasti ottaa yhteyttä...
ja laittanut vaikka viestin, mut mitään ei tuu takaspäin?
aika unohtaa hänetkö/mies?Ei siis ole kiinnostunut?
olen nainen
pahasti tuli siipeen, etten varmasti ota yhteyttä, vaikka olis kuinka kiinnostusta...
niin unohda.
sitä mieltä, että vannomatta paras... jos on ihan oikeasti ja tulisesti ihastunut... itse sain kunnon pakit, mutta kun tietää, että toisella on tunteita ja on ne joskus tunnustanutkin, niin vaikka tylyt pakit sainkin niin aion vielä yrittää... seurustelinkin välillä toisen kanssa ja tiedän, että siksi ei toinen minua nyt halua, ei enää usko tunteisiini ja kieltää omansa...mutta kun en muita osaa edes ajatella, niin pakko se on nuolla haavat ja yrittää taas joskus... että ihminen voi mokailla omassa epävarmuudessaan...siis minä mokasin, kun en uskaltanut alunperin ehdottaa seurustelua unelmieni naiselle... mutta hävisin taistelun...en sotaa...
rakastuneenakin voi hylätä tarjoutuvan mahdollisuuden, jos vastassa on tuuliviiri.
olla aikamoisia tuuliviirejä, kun ei ne itsekään tiedä, että mitä ne haluaa.
Oletko edes keskustellut "tuuliviirisi" kanssa? Ehkä hänkin on niin rakastunut.
Rakkaus aiheuttaa mielen vaihteluita, ärtyneisyyttä, iloisuutta, päättämättömyyttä, lamaannusta ym.
miksi yrittää väkisin tunkeutua hänen;) tai hänen;) ajatusmaailmaansa?-!!?
tunteeni aiheuttavat tarpeeksi huolta itselleni. yritän tulla sinuiksi omien tunteitteni kanssa.
hän;) tai hän;) tahtoo vain söheltää pääkopassani kaiken sekaisin.
sekaisin saat. HHän;) on vain syytön tekosyy.
Ihastuessaan ihminen on sellainen..
tekosyitä paetakseen tilanteesta. On helpompi paeta, jättää, unohtaa...mut elämä jää elämättä.
vähän kuin omaan nilkaan. Juuri mietin, jätänkö kaiken taakseni ja muutan jonnekin hevon kuuseen.
tilanteesta. Joskus on vain jätettävä ja etsittävä uutta elämää, joe tie on kuljettu loppuun.
Mutta ensin täytyy katsoa, ettei tarvii katua..harkitusti.
Mut tarve tulla rakastetuksi ja rakastaa..siinä on minun tämän hetken kompastuskivi. Se kun ei toteudu :/
koska vieläkin saattaa vihlaista rinnasta ja silmäkulmasta kyynel herahtaa. Kun näitä työpaikkaihastumisiakin syntyy ja ihailee jonkun ihmisen piirteitä, niin olisi mielenterveydellisesti hyvä asia, että voisi häpeämättä kertoa: "Minusta tämä henkilö on hyvä ja lahjakas kaveri." Minä en ole epätoivoinen ja itsetuntoni on kohdallaan, joten en hullaannu ja ole jonkun kimpussa "sekopäisenä", mutta kylmä kohtelukin on aika kovaa ja "julmaakin". Pahimmalta tuntuu, ettei toinen sanonut mitään ja ihan selvästi näin, että hän oli ihastunut. Ja minä olin ihastunut. En minä tiedä, mitä sen päässä liikkuu eikä enää kiinnostakaan. Muhikoot omissa liemissään. Haluan vaan pysyä kaukana koko tyypistä.
asia, joka on ikävää..erittäin. Toinen (m) ei osoita todellisia tunteita, mutta selvästi tuntuu olevan ihastunut. Siinä voi mennä elämä raiteiltaan (n)...ei muuta kuin unohtaa vain. Ja jos on pelailija tyyppi, niin vielä parempi..kuten eräs mies voivotteli, miten naisista on riesaa. On varmaan, jos antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa..
Ei läheskään kaikki naiset halua olla yhden yön juttuja, vaan jotain pysyvämpää, jos kerran ihastuu. Tälläisestä ihastuksesta yritän päästä eroon!
ei läheskään kaikki naiset halua jotain yhdenyön juttuja. Ei muuta kuin unohtaa vain, jos tyyppi pelailee.
ihastua, ennen kuin huomasi, että mies onkin kovin pinnallinen, joka ulkokuoren avulla metsästää naisia.
Tää on sitten vain käsitys hänestä..
noin kakstitoista vuotta ja meni lopulta ohi. Ei jäänyt mitään pahoja arpia, lämmöllä muistelen häntä edelleen ja olemme toisinaan puhelimitse yhteydessä.
Olen lamaantunut. Toinen halusi vain tuhota minut. Olen onneton ja väsynyt. En enää koskaan ihastu. Olin idiootti. Tiesinhän, että ihastuminen on tuhoon tuomittu. Vaikka meissä oli paljon samaa, tunteita oli paljon, olimme samannäköisiä, nuoria ja terveitä, mutta oli niin paljon esteitä ja muita sotkemassa asioita.
The winner takes it all. Voittajan on helppo hymyillä.
Kyllä vielä tästä nousen. Olen aina ollut vahva, että jos joudun heikoille, niin nousen aina kaksi kertaa vahvempana ylös.
minä myös..tsemppiä meille...
Ei tässä muu auta. Kunhan jotenkin hengissä selviää.
rintaa ahdistaa....ajatukset hänessä.
on. Ahdistus on kamala tunne ja se lamauttaa ihmisen. Sitä on vaan potkittava pois. Ei maailma tähän kaadu. On sitä ennenkin selvitty. Kerrankos sitä on hölmö ja saa turpiinsa...Viiden vuoden päästä nauretaan koko jutulle ja asiat ovat sata kertaa paremmin kuin nyt.
täähän on ihan kuin laihdutus...päättää kerran, että tekee elämän muutoksen eikä lipsu siitä. Ja sitten onnistuu..ja miten hyvä olo siitä tuleekaan..hyvä minä :)))
Kukas meistä huolta pitäis jos ei itse !!