en tiiä onko tää oikee palsta eikä vittu oo väliäkään oon kohta 3kymppinen kundi ja on eukko ja uus rivarikämppä ja parivuotias muksu...äitini on ex-alkoholisti enkä pidä siihen yhteyttä vaikka pitäis on huono omatunto ja kaikkee eukonkin kans riidellään aika usein ja seki vituttaa ku poika on kuulemassa haluisin hälle hyvän elämän rakastan häntä hirveesti ja koitan olla maailman paras isi ainaki sillon ku ollaan kahestaan...oon hyvä ja kova jätkä töissä mut nytkin tekis mieli itkee ku kukaan ei oo näkemässä..viinaki maistuu näin vapaalla mut päivätolkulla en juo ihan pojan takia tiiän et tää joskus loppuu mut miten löytäisin kaiken uudelleen lapsellisen ilon ja rakkauden muijaan,nauttimisen joka hetkestä oon jotenki hukannut kaiken ja mikään ei tunnu miltään kaikki on vaan yhtä sumuista paskaa paitsi leikkihetket pojan kans mitä MÄ TEEN?!!
APUAA!!
ihan paskana
111915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oli kirjoituksessasi.Sulla on rankkaa miehenä ja isänäkin yrität olla hyvä,ilmeisesti myös onnistut siinä.Jos oma suhteesi äitiisi on huono ja olet alkoholistin lapsi,ei ole ihme jos oman itsetunnon kanssa on tekemistä.Juuri tuossa vaiheessa kun itsellä on pieni lapsi ja parisuhde jo ollut jonkin aikaa,tulee elämään suhtautuminenkin muuttumaan,sitä jotenkin ajattelee vastuullisemmin asioista ja odottaa elämältä hyviä asioita,mutta toisaalta joutuu työstämään omaa päätään ja suhdettaan omaan elettyyn elämään.Tällaista on vaikea selittää,mutta yritän sanoa,että ainakin ymmärrän sua.Ja sanoisin vielä,että sulla on paljon positiivista ajattelua,jonka turvin voit päästä parisuhteessakin eteenpäin.Noin tärkeä ja läheinen suhde lapseesi on upea asia,josta kannat hedelmää pitkälle myös lapsen kasvaessa.
Puhu jonkun kanssa asioistasi jos mahdollista,se auttaa myös.
terapeutilla. Siitä voisi olla apua.
Menette vaikka kolmistaan metsäretkelle tai uimaan. Eväsvoileivät mukaan. Katselette yhdessä luonnon ihmeitä, näytät pojalle ruohon ja kukan ja kävyn. Ja poimit muutaman päivänkakkaran ja annat vaimollesi. Ja ajattelet, että tämä on minun elämäni, tässä ja nyt.
Tuskin sinä maailman paras isä olet, muutenhan olisit Quinnessin ennätyskirjassa. Mutta pojallesi olet paras. Ja ainoa.
Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä se pelastuu.Ap.t.2:21
Ja Hän auttaa sinua. terv.avun saanut ihminen
Itselläni lapset oli todella pieniä kun tuli ero
vaimoni sairastuttua peli riippuvuuteen ja keskinäinen luottamus,rakkaus sen myötä,katosi.
Eli olin paljon samassa tilanteessa kuin sinä nyt.
Elämältä oli pohja ja sisältö pois.Oli vain sumua
edessäpäin.Lapset kun vielä alkuun lähti äidin mukaan.Itse lopetin sen vähänkin alkoholinkäytön
ja pureuduin työhön,harrastuksiin.Aivan sellaisiin
elämän perus asioihin.Uskon että aviomiehenä olo
ja isäksi tulo on ollut sinulle iso juttu,johon
ehkä et ole ollutvalmis.Itse ajattelin että isien
ja äitien cahatissa löytyy ymmärrystä.Tulikin
äitien haistattelut ja homottelut.Eli uskon
että sinäkin löydät ne tärkeät asiat,ihmiset
kotoasi.Aviomiehenä ja isänä olo on miehelle
hienoin juttu,minkä voi kokea.Älä pilaa sitä mahdollisuutta juomalla.Lapsellesi on tärkeää,
että olet rakastava isä ja että olet hänen
äidilleen hyvä aviomies.Ryhdistäydy!Näytä
ettet ole lammas,vaan hyvä isä ja kunnollinen
aviomies.Kun otat itseäsi niskasta kiinni,se
kyllä onnistuu aivan varmasti!
Olipa tylyt mammat sinulle kommenteissa.Minun ystäväpiirissä ei ole yhtään tuollaista naista. Elä menetä uskoasi!
Kiitos vain.En minä poika menetä uskoa.Varmaan
nuo äidit isien ja äitien chatissa purkivat pahaa
oloaan ja minä osuin kohteeksi.Ehkä yh isä on
siinä suhteessa suojaton kohde.
Kyllä minä olen positiivinen poika ja elämä jatkuu.Eron kokeminen kasvatti ja vahvisti.
Ei enään lähde tyhmiin juttuihin mukaan,provosoidu,vaan suhtautuu järjellä.Hyä
vain muistaa,että aina palaute ei ole kivaa.
Hei. En tiedä, mitä kirjoittaisin muuta kuin että ymmärrän erittäin hyvin, vaikka olen nainen ja pienen pojan äiti ja umpiväsynyt. Mieheni käy läpi samoja asioita eikä hän tiedä että k irjoitan tänne. tulin tälle sivustolle pelkästään uteliaisuuttani, että onko joillakin muillakin vaikeata, eikä pelkästään minulla. Nimittäin niin tympeältä kuin saattaa kuulostaa niin usein helpottaa pelkästään vain tieto siitä että muillakin on vaikeata.Ja arvata saattaa , että saatan saada tällä kirjoituksella muutamia ärhäköitä kommentteja ja ehkä peräti vihamiehiä. Mutta sinulle mies, toivotan voimia. Kaikki menee aina eteenpäin, kunhan vain jaksaa odottaa, ja elää.
Miksi te, joilla elämä on näiltä osin kunnossa: työpaikka, terve lapsi, talousasiat kunnossa(?) (ettei kai muuten olisi muuttaneet rivariin), jne...valitatte niin usein näillä palstoilla?
Pitäisiko sanoa, että VOI HELVETTI, kun "teillä menee LIIAN HYVIN...voi, voi - säälittävää...!!"
VAI...??
..todellakin että mikään maallinen omaisuus tois onnellisuutta.Ja mitä lapseen tulee luehan vähä tarkemmin..
No miksi sitten olet keskittynyt keräämään sitä "maallista omaisuutta", jos se ei kerta tuo onnea..? Ja miksi yleensä LISTAAT sen kaiken tuohon...? "rivari on jne..."
Mitä se siihen liittyy, että olet "aivan paskana"..?