Että näin siinä sitten kävi. 2 vuotta mä olen koiraa kasvattanut ja kouluttanut, yrittänyt tehdä siitä yhteiskuntakelpoista kansalaista. Vaikea se on aina ollut eikä ikinä mitenkään vakaan luontoinen. Paperittomana sen ostin ja kuulin että jollakulla muulla oli samanlaisia ongelmia koiransa kanssa joka on samaa sukua kuin minun koirani mainittu isä.
En ymmärrä. Se alkoi vihdoin ja viimein käyttäytyä. Käytiin tokossa, lenkillä mentiin hienosti, remmirähjääminen on muisto vain, vapaana ollessa ei karata. Mutta. En tiedä mitä tekisin. Puolisen vuotta sitten se kävi kerrostalossa kiinni ovella vieraan naisen hihaan ihan ärinällä. Tuolloin ajattelin että se johhtui äkillisestä tilanteesta, itse en ollut paikalla. Ikinä sen kanssa ei ollut vastaavia ongelmia. Joku aika sitten alkoi lenkillä se, että kun lähdettiin mielenkiintoisen hajun luota, alkoi minulle ärjyminen. Aluksi yritin tehdä asialle jotain, sitten aloin menettelemään siten että koira saa jonkin aikaa nuuskia mutta sitten mennään. Aikaisemmin saatoin hidastaa mutta en pysähtynyt vaan koira nuuski niin kauan kuin narua riitti. Ärisemistä ei ollut kuulunut pariin/muutamaan kuukauteen mutta eilen. Löysi hajun, annoin olla hetken, sanoin mennään, mitään ei tapahtunut, nykäisin, mitään ei tapahtunut, palasin takaisin ja pökkäsin jalalla takapuolelle että mennään niin alkoi äriseminen. Siinä sitten käsin ryhdyin sitä liikkeelle patistamaan ja se kävi kiinni. Haava kahdella sormella. Ja yritti vielä toisenkin kerran.
En tiedä mitä tekisin. Koiran kanssa on muutenkin ollut hankalaa ja mun motivaationi on usein ollut poissa, mutta nyt kun katson koiraa niin aivan kaikki mielenkiinto sen kanssa tekemisissä olemiseen on poissa. Kahden vuoden yrityksen jälkeen päädytään siihen tilanteeseen että oma koira puree, niin paljon kun olen sen kanssa yrittänyt ja sitä opettanut. Pettymyksen tunne on siis aika suuri.
Mielessä kävi että jos olisin yhtään vanhanaikaisempi koira lähtisi heti piikille. En tiedä olisiko se järkevin vaihtoehto, jos suvussa on ollut ongelmaa, käynyt vieraan naisen hihaan kiinni ja nyt omistajaansa. Vai etsisinkö sille vain uuden kodin jossa sen tarpeet ja vaativuus ymmärretään, kun minä en selvästikkään sille pärjää vaikka kuinka yritän. Koira on yksinkertaisesti liian hankala. Ongelmakoirakouluttajalla tahdoin aikaisemmin käydä, koiralla on nimittäin ongelmana vieraat omassa pihapiirissä ja sisääntullessa. Nythän mulla olis oikein kunnon syy sinne mennä, mutta motivaatio on nolla ja koiraa katsoessa nousee vain pettymyksen tunne. Mieliala siis täysin maassa. Eikä mulla ole rahaakaan niihin hintoihin mitä ne pyytää.
Tai sitten jatkan, tongin rahaa sinne ammattikouluttajalle ja toivon että tilanne paranee. En vain tiedä uskallanko enää koiraan koskeakkaan...
Yöunet olen tämän vuoksi menettänyt ja vain itkeskellyt eilisen ja sen mitä tästä päivästä on kulunut. Mielipiteitä? Mitä te tekisitte?
En ymmärrä. Se alkoi vihdoin ja viimein käyttäytyä. Käytiin tokossa, lenkillä mentiin hienosti, remmirähjääminen on muisto vain, vapaana ollessa ei karata. Mutta. En tiedä mitä tekisin. Puolisen vuotta sitten se kävi kerrostalossa kiinni ovella vieraan naisen hihaan ihan ärinällä. Tuolloin ajattelin että se johhtui äkillisestä tilanteesta, itse en ollut paikalla. Ikinä sen kanssa ei ollut vastaavia ongelmia. Joku aika sitten alkoi lenkillä se, että kun lähdettiin mielenkiintoisen hajun luota, alkoi minulle ärjyminen. Aluksi yritin tehdä asialle jotain, sitten aloin menettelemään siten että koira saa jonkin aikaa nuuskia mutta sitten mennään. Aikaisemmin saatoin hidastaa mutta en pysähtynyt vaan koira nuuski niin kauan kuin narua riitti. Ärisemistä ei ollut kuulunut pariin/muutamaan kuukauteen mutta eilen. Löysi hajun, annoin olla hetken, sanoin mennään, mitään ei tapahtunut, nykäisin, mitään ei tapahtunut, palasin takaisin ja pökkäsin jalalla takapuolelle että mennään niin alkoi äriseminen. Siinä sitten käsin ryhdyin sitä liikkeelle patistamaan ja se kävi kiinni. Haava kahdella sormella. Ja yritti vielä toisenkin kerran.
En tiedä mitä tekisin. Koiran kanssa on muutenkin ollut hankalaa ja mun motivaationi on usein ollut poissa, mutta nyt kun katson koiraa niin aivan kaikki mielenkiinto sen kanssa tekemisissä olemiseen on poissa. Kahden vuoden yrityksen jälkeen päädytään siihen tilanteeseen että oma koira puree, niin paljon kun olen sen kanssa yrittänyt ja sitä opettanut. Pettymyksen tunne on siis aika suuri.
Mielessä kävi että jos olisin yhtään vanhanaikaisempi koira lähtisi heti piikille. En tiedä olisiko se järkevin vaihtoehto, jos suvussa on ollut ongelmaa, käynyt vieraan naisen hihaan kiinni ja nyt omistajaansa. Vai etsisinkö sille vain uuden kodin jossa sen tarpeet ja vaativuus ymmärretään, kun minä en selvästikkään sille pärjää vaikka kuinka yritän. Koira on yksinkertaisesti liian hankala. Ongelmakoirakouluttajalla tahdoin aikaisemmin käydä, koiralla on nimittäin ongelmana vieraat omassa pihapiirissä ja sisääntullessa. Nythän mulla olis oikein kunnon syy sinne mennä, mutta motivaatio on nolla ja koiraa katsoessa nousee vain pettymyksen tunne. Mieliala siis täysin maassa. Eikä mulla ole rahaakaan niihin hintoihin mitä ne pyytää.
Tai sitten jatkan, tongin rahaa sinne ammattikouluttajalle ja toivon että tilanne paranee. En vain tiedä uskallanko enää koiraan koskeakkaan...
Yöunet olen tämän vuoksi menettänyt ja vain itkeskellyt eilisen ja sen mitä tästä päivästä on kulunut. Mielipiteitä? Mitä te tekisitte?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...itse olen elänyt 5 vuotta koiran kanssa jolla todettiin luonnehäiriö.. 3kk ikäisenä puri ensimmäisen kerran ja siitä lähtien melko usein. eläinlääkäri ja koiran kasvattaja suosittelivat lopetusta, mutta sitä en halunnut. koira on erittäin tottelevainen ja hyvätapainen muuten.
pureminen mua kohtaan on loppunut, mutta vieraita puree.
ymmärrän täysin sen karmean pettymyksen ja vihan tunteen minkä koiranpurema aiheuttaa, mutta sinun tapauksesi kuullostaa ainoastaan johtajuusongelmalta. suosittelen jääkautta ja lenkillä koira saa kulkea lähellä sinua haistelematta seuraavat viikot.
Meillä on ollut todella vaikeaa ja koira on ennenkin uhitellut. En usko että se on luonnehäiriöinen, vaan kuten sanoit, ihan johtajuusongelmaa. En vain tiedä mitä voisin enää enempää tehdä. Jääkaudella se on ollut ja käytös parantunut huimasti. Perushuomioimattomuudella se on. "Pieniä niksejä" käytetään hyväksi (ei ovesta ilman lupaa, ruokaa odotetaan, katsekontaktista lupa, ei sänkyyn, ei sohvalle, ei nuku edes makuuhuoneessa öisin jne).
Kiitos ymmärryksestäsi...
ikävän kuuloinen tapaus, enkä osaa sen paremmin auttaa, mutta kokeileppa tätä: http://www.koiraneuvola.fi/?t=1908
Toimii siis ihan netissä ja auttavat varmasti, kokeneita kouluttajia siellä on. Ei ainakaan tarvitsisi murehtia sitä että maksaa paljon.
Tsemppiä!
Tuttu sivusto ja sieltä apua haettu aiemminkin. Nykyään olen vain siinä pisteessä että olen hakenut netistä kaiken mahdollisen neuvon mitä voin hakea... Nyt täytyy hakea se suoraan joltakulta jotta jotain hyötyä tulisi.
sinä, niin tonkisin ne rahat jostain siihen ammattiauttajaan. Auttajien jäljiltä koirasta tulee kuin uusi ja johtajuusongelmat ovat poissa. Sillä tavalla säästyt koiran poisantamiselta.
kun koira puri sinua? siis heti sen jälkeen?
Paremminkin olisi voinut toimia. Siinä tilanteessa olin niin hämmentynyt, vihainen ja pettynyt että sekin hämärtää, kaikki meni niin nopsaan. Painoin koiran maahan ja luin lakia näin lyhyesti sanottuna.
EI OLE ratkaisu! Kukaan ei halua purevaa koiraa ottaa kun sehän varmasti puree uutta omistajaakin! Ja semmoista asiaa ei voi jättää kertomatta!
Puremisesta on joko jollain konstin päästävä eroon tai toinen vaihtoehto on lopettaa koira! se huomaa kyllä jos alat pelkäämään sitä ja ottaa vaan enempi valtaa.. Haluatko miettiä kokoajan että mitä se tekee ja millon puree uudestaan ja pahimmassa tapauksessa PELÄTÄ omaa koiraasi... saat olla varuillasi kokoajan koiran kanssa touhutessasi...
Meiän nuorempi uros aiemmin uhitteli vieraille ihmisille ja muutaman kerran yritti purrakin ja mua pelotti mennä sen kanssa ulos (isännän kanssa se ei uhitellu yhtään!) mutta se oli vaan niin arka (joku kehitysvaihe?). se ärinä meni itekseen ohi (kesti muutaman kuukauden) ja nyt se ei enää välitä ihmisistä. Uroskoirille sitten kyllä uhittelee jos tulevat liian lähelle!
näytit toisin sanoen koiralle johtajuutesi. sehän oli ihan oikein.
piru kun mulla oli tuttua varten lista kaikista Suomen ongelmakoirakonsulteista yms, mutta siis ammattilaisia.
Yritä vielä, oletan, että nyt se todella kokeilee. Ja sun on omattava miljoon kertaa terävämmät hampaat, enemmän niitä ja sä olet vahvempi erityisesti henkisesti, siks noi edellä mainitut osaset.
Ota jonneen yhteyttä-missä päin asustat?-Voisin laittaa sitte jollakin konstilla infoa.
Tunnen niitä useita, tunsin, en ole vielä käynyt edes norm kurssilla, saati noilla missä katotaan miten jatketaan ja miten välit on koiran kanssa.
Tsemppiä!
Älä luovuta...