Miten teillä menee? - Ilmeisesti hyvin : ) koskapa nimimerkkiäsi ei näy palstalla monen sivunkaan selaamisella!
Edellisessä keskustelussamme töksäyttelin tuttuun raato-realistiseen tapaani, kuitenkaan pahaa kenellekään toivomatta! ja sain sattuvasti ja ansaitusti köniini. Toivon ettei kuitenkaan jäänyt sellaista kuvaa ettenkö kovasti toivoisi ja haluasi kuulla, että tyttäresi (ja kaikki muutkin anorektikot) parani/paranee 100 prosenttisesti, vaikka sairaiden ajatusten totaalinen eliminointi onkin omalta kohdaltani vielä jonkin verran vaiheessa.
Hyvää kesää muillekin kirjoittelijoille!
Edellisessä keskustelussamme töksäyttelin tuttuun raato-realistiseen tapaani, kuitenkaan pahaa kenellekään toivomatta! ja sain sattuvasti ja ansaitusti köniini. Toivon ettei kuitenkaan jäänyt sellaista kuvaa ettenkö kovasti toivoisi ja haluasi kuulla, että tyttäresi (ja kaikki muutkin anorektikot) parani/paranee 100 prosenttisesti, vaikka sairaiden ajatusten totaalinen eliminointi onkin omalta kohdaltani vielä jonkin verran vaiheessa.
Hyvää kesää muillekin kirjoittelijoille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kyllä käynyt palstalla,
varsinkin nyt, kun "kuherrus-
kuukasi" on loppunut, paino taas
ihan vähän laskenut ja muutenkin
ilmassa on huonohkoja merkkejä.
Tyttö on selvästi vähentänyt
annoskokoa eikä halua olla kavereiden
kanssa, eli samaa touhua kuin
sairauden ollessa pahimmillaan.
Laiton hänet kaverin kanssa bussiin ja
he menivät kaverin vaarille parin
sadan kilometrin päähän, toivottavasti
tekee hyvää! Hän itse valitti, että
ihan tyhmää mennä, vaikka keskenään
sopivat ajat sitten, että menevät.
Eilisistä viesteistä päätellen heillä
on tosi kivaa siellä.Syödä pitää kuulemma
koko ajan kun vaari tarjoaa herkkuja
eikä tyttö kehtaa kieltäytyä. Tiedä
sitten onko niin.
Toivon todella, että viime punnituksen
kilon pudotus oli vain väliaikainen
notkahdus, hoitaja sanoi, että tyttö
säikähti itsekin sitä. Nyt koko hoito-
piiri hälytetty valmiustilaan ja
hyvä niin! Kilo voi tietty heitellä
kellä vaan, mutta kun se on anorektikolla
niin ratkaisevaa. Ollaan valvottu
filmejä katsellen vähän pidempään ja
sekin voi omalta osaltaa aiheuttaa
painon laskun...seli seli, vaarallisilla
vesillä ollaan taas...
Eli ei 100 prosentisesti, 70 ehkä on
paranemisen %-luku. Toivotaan nyt
silti, että mennään kohti sataa eikä
alas päin.
Hyvää kesää sinulle, billeri.
Aurinko takaisin, viime viikko
oli niin ihanan lämmin ja aurinkoinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000026994213&view_mode=flat_threaded
kiva kuulla, että teillä ei ainakaan kovin paljon ole huonompaan suuntaan mennyt. Saako udella, minkä verran työttö on saanut painoa, tai mitkä mitat ovat? Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin. Kovasti tsemppiä ja onnea teille sinne ! =)
Ei kilo vielä paljasta sairauteen havittelua (niin kuin sanoitkin; syyt voivat olla – ja varmasti ovatkin - täysin tahattomia), mutta ole silmä tarkkana, kuten oletkin. Vertaile etenkin syömispuheiden ja painon yhteensopivuutta, kaikkein vaarallisin merkki olisi valehtelu.
Mitä pidempään saat ensimmäisen hyvän kauden kestämään sitä varmemmin se kestää eteenpäinkin, vähän niin kuin kaikki uusi ja alkava; ohitettuaan hauraan taimivaiheen tarvitaan aikamoinen myräkkä kaatamaan puuta.
Kun pääsette siihen vaiheeseen, että tyttö itse ja haluten tekee sopimuksen oman itsensä kanssa nostaa ja pitää painonsa normaalipainossa (vaikka vain juuri ja juuri rajalla), niin hän selviytyy tästä elämästä. Se on minun sopimukseni ja sillä pääsee ihan hyvin eteenpäin. Pitkään olin minäkin sellainen, että joku holhosi ja jos ei holhonnut, niin hups mukamas yllättäen tapahtui sitä ja tätä (mitä lie lapsuudesta kiinnipitämistä sekin), kunnes tajusin, että samat säännöt ne on jokaisella ihmisellä, ei vain anorektikoilla; jokainen, jopa pieni koululainen, nuori ja aikuinen pitää itse huolta siitä ettei kuole nälkään, pissaa housuihinsa, kävele auton alle, polta kättään hellalla jne.
Pikku hiljaa enenevään terveyteen johtavia oivalluksia pulpahtelee tyttäresi päähän, kaikki aikanaan.
Hyvää viikonloppua : )
hoitajaakin vähän mietitytti,
että näin pian hoidon päättytyä,
paino laskee. Siksi tulee olla tosi
tarkkana! Juuri tuota yritin, että
pitäisin mahd. pitkään tilanteen
hyvänä, mutta kun koulu loppui ja
tekeminen samalla, putosi tyttö kai
vähän tyhjän päälle ja näin kävi!
Toivon todella, että tilanne
säikäytti tyttöäkin ja ensi viikon
tilanne olisi toinen! Että hauras
taimi selviäisi tästä tuulesta!
Kiitos vinkeistä jälleen. Seuraan
silmä kovana annoksia ja puheita
syömisestä/laihtumisesta.
Tyttöhän on edelleen n. 10 kg alipainoinen,
joten siksi 1 kg pudotus on kaaos!
Toiveena oli, että paino pysyisi edes
siinä, jossa oli, kun osastolta pääsi,
vaikka matala olikin, joten tämä
notkahdus oli kurja juttu!
Toivon todella, että tyttäreni
tajuaa, kuten sinäkin tajusit,
että sääntöjä tulee noudattaa
tiettyihin rajoihin asti, muuten
siitä tulee itselle vain
ongelmia!
Terveyteen johtavia ajatuksia
tyttären päähän odotellen...
Ihanaa viikonloppua sinullekin
Meillä tyttärellä sama alipaino (n.10 kg). Kunnallinen erikoishoito lopetettiin eli kukaan ei enää tarkastele tyttäreni painon kehitystä!?! Vaikka tämä hoito olikin jotain erikoista: kerran kuussa käytiin sairaalan poliklinikalla ja lastenlääkäri kysyi: "mitä kuuluu?" ja mittasi verenpaineen. Mitään ohjeita ei ikinä saatu.
Minusta on aivan käsittämätöntä, että nyt meidät on jätetty ihan omilleen. Kouluterveydenhoitajaakaan ei ole kesällä.
Tällaisesta hoidosta sitten maksellaan verorahoilla. Olen nyt ottanut yhteyttä yksityiseen syömishäiriökeskukseen, mutta siellä tuntuu jonoa riittävän.
Tällä hetkellä tytär syö kyllä tarkasti yhden listan mukaan jonka löysin netistä. Siinä on kaloreita n. 2000. Tiedä sitten riittääkö sekään painon nousuun.
Tytär ei suostu menemään omalle vaa'alle.
Miten kauan teillä on oireiltu?
Minun tyttäreni oireilu alkoi
syksyllä -05, sairaalaan
lastenosastolle tammikuussa
-06 ja ulos sieltä maaliskuussa
(ilman edistymistä),
jonka jälkeen odotimme anoreksia
yksikköön pääsyä. Sinne tyttö pääsi
vasta elokuussa ja silloin tilanne
oli todella vakava, alipainoa
n.20 kg ja soluntuotanto yms.
olemattomat. Koko tuon odotusajan
kävimme kerran viikossa punnituksessa,
ravintoterapeutilla yms sairaalassa.
Eihän siitä apua ollut, mutta vastuu ainakin
oli sairaalalla.
Anoreksiaosastolla tyttö
oli yli 8kk. Sen ammattitaitonen
henkilökunta sai tytön "paranemaan",
hän pääsi huhtikuussa kotiin.
Nyt edetään hetki kerrallaan: pelätään
pahinta, toivotaan parasta! Anoreksiasta
paraneminen vie keskimäärin 6 vuotta...
Lievää entistä syömisen tarkkailua ja
muita neurooseja on havaittavissa.
En ymmärrä, ettei tyttäresi ole tavannut
esim. ravintoterapeuttia, vaan hän
syö netistä löytämäsi listan mukaan!
Jos hän on oireillut pitkään, olisi lähete
anoreksiayksikköön pitänyt tehdä ajat sitten!
Sinne on tosi pitkä jono,kuten yksityisellekin, joka kasvaa vain!
Aikuispuolelle, jonne 18v eteenpäin ohjataan,
oli keväällä 150 henkilön jono, kun paikkoja
on todella pieni määrä. Nuorisopuolen osasto-
paikkoja on 6, hätätapauksessa 7, ja sinnekin
oli keväällä 12 jonossa. Kun
parantumiseen menee aikaa kuukausi kaupalla,
joutuu sinne pääsemistä odottamaan
todella kauan.
On silti upeaa, että tyttäresi syö!
Kyllä 2000 kaloria pitäsi riittää,
oletko varman, että hän syö sen kaiken?
En tarkoita tuota kysymystä pahalla,
mutta anorektikot ovat taitavia
muuttamaan totuutta...
Pääasiahan tässä on, ettei tyttö masennu,
vaan on mieleltään iloinen. Onko?
Minun tyttärelläni oli aluksi myös
masennus, nyt hän on onneksi paljon
iloisempi ja vastaanottavaisempi.
Vaadi rakkaallesi kunnon hoito!
Anoreksia on niin vaarallinen
ja pirullinen sairaus, ettei
siitä niin vaan selviä ilman
ammattiapua!
Voimahalaus!