Päihteistä yleisin Suomessa lienee alkoholi. Alkoholismin hoitoon on tarjolla Suomessa ainakin kolme AA ryhmittymää, A-klinikat, Naisten kartano, Kalliolan klinikat, raittiusseurat, monet uskontokunnat ja tietenkin omavoimaisuus. Mitä näistä olet kokeillut? Minkälaisin tuloksin?
Yleistä päihteistä
exmpv
211585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse kokeilin taktiikkaa jossa korvasin alkoholinkäyttöni toisella - ei riippuvuutta aiheuttavalla - päihteellä.
Kun olin irti alkoholista irroittauduin myös korvaavasta tuotteesta ja siitä asti streitti.
Et viitis kertoo mikä se aine oli tai mikä oli mentelmäsi?
En kerro. Tulee niin paljon epäluuloja kun nimeää ko. aineen.
Yhteiskunnallinen stigma näet. Tietoa kuitenkin löytyy jos sitä haluaa etsiä.
..kenties? Voisin sanoa näin että kannabis auttoi minua hyvin pitkälle alkoholi ja lääke ongelmiini, mutta pirulainen ihanat viranomaiset tekivät lopun pössyttelystäni, joten nyt taas juopottelen ja popsin pillereitä.. en kuitenkaan yhtäpaljon kuin ennen kiitos tämän luonnontuotteen. Suosittelen kyllä kokeleimaan kannabishoitoa mikäli tarvitsee apua alkoholi tai lääkeongelmiin. Vituttaa vaan tämä perus Suomen päihdepolitiikka. Uskon että olisin onnitunut täysin jos vikavalta ei olisi puuttunut kuntoutumiseeni ja kärähtäminen oli silkkaa harvinaisen huonoa tuuria.
Monenmoiset päihdehoidot (mukaanlukien AA) tuli kolattua läpi ennenkuin pääsin pitempiaikaisten raittiusjaksojen makuun.
Se tapahtui päihdehoitolaitosten eli kuntoutuslaitosten tiimoilta. Eikä sekään ei tapahtunut kertarysäyksellä, tarvitsin useamman yrittämän.
Helppo olla jälkiviisas, mutta luulen, että taikasana omalla kohdallani on usko: usko omaan itseen ja usko omiin tekemisiin.
t. logiikka
Uskoakseni juuri uskoa tarvitaan ja nimenomaan uskoa itseensä. Kaikki muu on lisätukea. Minä sain raittiuden AA:n avulla, mutta olen joutunut tai saanut turvautua myös A-klinikkaan ja Kalliolan kuntoutusklinikkaan. Kolmesti näiden vuosien aikana on raittiuteni ollut katkolla, mutta en ole retkahtanut. Vain usko, toivo ja rakkaus on pelastanut minut pahasta.
Usko itseeni ja AA ohjelmaan. Toivo paremmasta, jos vain jaksan olla selvin päin. Ja lähimmäisteni ja AAlaisten rakkaus. Olen toki kohdannut AAlaisten vihaakin, mutta minun kohdallani on suurempaa ollut rakkaus. On ihanaa kun saa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ihanaa kun saan välittää ja minusta välitetään. Enkä nyt luonnollisesti puhu seksistä.
ps.
logiikka:
Kirjoituksissasi on aina ollut järkeä, vaikka en olekaan kaikesta samaa mieltä kanssasi.
Palaan vielä avaukseesi, olit listannut siellä joitakuita yksittäisiä päihdehoitopaikkoja.
Telkkarissa profiloidaan sarjamurhaajia harva se ilta, työvoimatoimistot puolestaan profiloivat työttömiä:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Työttömyys on monen tekijän summa/HS20060808SI1YO03je4
Profiloinnissa on kysymys summanmutikkaa paremman todennäköisyyden etsimisestä, sitä kautta toiminnan tehostumisesta ja kustannussäästöistä.
Mutta koettakaapa itse etsiä: Päihdeongelmaisen (vaikkapa alkoholistin) profilointi on asia, josta ei paljoa puhuta tai kirjoiteta.
Pitänee mennä sci-fi:n puolelle: mutta eikö olisi hienoa, jos olisi olemassa päihdehoitosysteemi, joka kykenisi profiloimaan päihdeongelmaisen yksittäisiä päihdehoitomuotoja ja kyseisiä hoitomuotoja toteuttavia päihdehoitopaikkoja vastaavasti?
Alkoholistin psyyke on kimurantti, ei sentään kai niin kimurantti etteikö voitaisi päästä huomattavasti kolikonheittoa parempiin profilointituloksiin ja niihin perustuvan profilointipohjaisen hoitoonohjauksen kautta nykyistä parempiin hoitotuloksiin myös.
Kaikki ei sovi kaikille, siitä tässä on kysymys. Miksi siis ohjata jokainen vastaantuleva päihdeongelmainen A-klinikalle tai AA-ryhmään, jos ja kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa?
Näin ollen, onko päihdehoitopaikka ensimmäinen asia, johon pitäisi ottaa kantaa? Kannattaisiko sitä ennen ottaa kantaa päihdehoitomuotoon? Päihdehoitopaikan merkitystä ei toki ole syytä kyseenalaistaa, marssijärjestyksestä riippumatta seuraava pätee joka tapauksessa:
Hyvän päihdehoitopaikan tunnistaa helposti: hyvä henkilökunnan ammattitaito ja hyvät henkilökemiat. Huono päihdehoitopaikka puolestaan on sellainen hoitopaikka, jonka henkilökunta jostain syystä ei voi hyvin. Tässäkin kaikki viime kädessä palautuu henkilökemioihin: henkilökunnan keskeisiin kemioihin ja kemioihin suhteessa asiakkaaseen.
Alla oleva hoitomuotoluettelo on poimittu Stakesin mainiolta Neuvoa-antavat –sivustolta:
Päihdehoidon yleisimmät hoitomuodot
- Mini-interventio, jolla tarkoitetaan terveydenhuollossa tapahtuvaa alkoholinkäytön puheeksiottoa ja riskikulutuksen tunnistamista sekä neuvontaa alkoholinkäytön vähentämiseksi.
- Dynaaminen psykoterapia, jossa käsitellään potilaan elämänvaiheita. Pohdinta auttaa potilasta tutkimaan omaa mieltään ja mielikuviaan sekä kehittämään niitä suotuisaan suuntaan.
- Kahdentoista askeleen hoito, jossa päihderiippuvuus nähdään sairautena. Tavoitteena on päästä oppimisteoreettisin menetelmin ja AA-ryhmän tuella päihteettömyyteen.
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa käsitellään potilaan ydinuskomuksia ja näin pyritään muuttamaan hänen tunteitaan ja käyttäytymistään. Itsesäätelyä ja tietoista toimintaa vahvistetaan muun muassa harjoitustehtävillä.
- Motivoiva haastattelu, jossa tutkitaan ristiriitaisia, päihteiden käyttöön liittyviä tunteita päämääränä ristiriitojen ratkaiseminen.
- Ratkaisukeskeinen terapia, jossa ratkotaan konkreettisia asioita, etsitään voimavaroja ja näin lisätään potilaan itsetuntemusta ja toimintakykyä pulmatilanteissa.
-Retkahdusten ehkäisy: tunnistetaan kognitiivisella menetelmällä riskitilanteita ja pyritään pysymään tavoitteissa.
-Systeemiteoreettinen malli, jonka mukaan kokonaisuuden kaikki osat ja niiden muutokset vaikuttavat toisiinsa. Sovelletaan perhe- ja verkostoterapioissa.
-Yhteisövahvistusohjelma (community reinforcement approach, CRA), jossa palkitaan toivottua käyttäytymistä, etsitään tukea perheestä, työstä ja vapaa-ajasta sekä harjoitellaan sosiaalisia taitoja. Suomessa ohjelmaa sovelletaan esimerkiksi verkostoterapiassa.
-Yleinen tukeminen: hoitava vuorovaikutus, jossa ei ole määritettyä viitekehystä. Käytetään usein tutkimuksen vertailuryhmässä.
http://neuvoa-antavat.stakes.fi/FI/kehittaminen/paihdehoito/hoitomuodot.htm
Lähestymistapa on psykologian käyttämä lähestymistapa, ainakin meikäläisen on helppo lähestyä itseään yllä olevan listauksen perusteella, paljon helpompi kuin tehdä se jonkun yksittäisen hoitopaikkalistauksen perusteella.
Itseprofilointi osoittaa yksiselitteisesti seuraavaa: kognitiivinen ja/tai ratkaisukeskeinen lähestymistapa ovat minun juttujani.
Kokonaan toinen asia: Päätyisikö täysin ulkopuolinen profiloija kohdallani samaan lopputulokseen..?
t. logiikka
Luin kirjoituksesi, joka kuulostaa hyvin ammattimaiselta. En ensi lukemalla kaikkea ymmärtänyt, joten luen uudestaan ja otan kantaa, jos minulle sellainen syntyy. Otit esille asioita, joita en ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi tai joista en edes tiennyt. Kirjoituksesi ja antamasi viitteet ovat hyvin hyvin mielenkiintoisia.
Nykyisen päihdehoitosysteemin perusongelma on se, että se toimii yhden silmän varassa: Hoitosysteemi on keskittynyt päihdeongelman tunnistamiseen, mutta se ei ole kiinnostunut päihdeongelmaisen tunnistamisesta/profiloinnista.
Hoidon epäonnistumista ei näin ollen mielestäni aina ole syytä vierittää päihdeongelmaisen kontolle. Eikö yhtä hyvin kysymys voi olla epäonnistuneesta hoitoonohjauksesta?
t. logiikka
..."keskittynyt tunnistamiseen mutta ei ole kiinnostunut tunnistamisesta"...
En ihan ymmärrä lausetta, mutta kyllä kaikissa tuntemissani tapauksissa muut ovat tunnistaneet alkoholiongelmaisen ongelmat ennenkuin tämä itse.
Toistan väittämäni, se kuului: "Hoitosysteemi on keskittynyt päihdeongelman tunnistamiseen, mutta se ei ole kiinnostunut päihdeongelmaisen tunnistamisesta/profiloinnista."
==>
Tarkoitan yllä olevalla sitä, että nykyinen hoitosysteemi luokittaa (enemmän tai vähemmän onnistuneesti) päihdeongelman, mutta hoitosysteemi ei ole kiinnostunut päihdeongelmaisesta ihmisenä.
Persoonallisuus, luonteenpiirteet sekä muut ominaisuudet ja taipumukset jätetään toisin sanoen olemattomalle huomiolle.
t. logiikka
Sehän lienee yleinen terveydenhuollon ongelma. Ei ole aikaa, rahaa, kiinnostusta potilaille. Lieneekö se sen kummoisempi problematiikka päihdehuollossakaan. Olen kuullut, että kunnat entistä niukemmin myöntävät maksusitoumuksia hoitopaikkoihin. Monia paikkoja suljetaan tai supistetaan ja ainakin henkilökuntaa vähennetään. Senkin vuoksi AA:n ja muiden kaltaistensa rooli on entistä tärkeämpi yksilötasolla ja ehkä yhteiskunnankin kannalta.
Ei ole mitän viitteitä siitä, että alkoholisimi olisi saatu kuriin tai edes laskevaan suuntaan. Päinvastoin. Sekakäyttö on lisääntynyt. Ainoastaan "puhtaat" alkoholistit ovat sukupuuttoon kuoleva laji.
Viittaat resurssien puutteeseen – käytännössä rahaan.
Aiempana yritin tuoda esille profiloinnista saatavia hyötyjä - esimerkiksi tehokkuuden paranemista ja sitä kautta saatavia kustannussäästöjä. Ainahan on mahdollista (ainakin kuvitella), että nämä säästöeurot palautuvat uusien maksusitoumusten muodossa päihdeongelmaisten hyväksi.
Ylipäätään, mitä järkeä usuttaa päihdeongelmainen vuosien (mahdollisesti loppuelämän) mittaiselle hoitoturneelle, jos ja kun hoitomuoto ei alun alkaenkaan ole sovelias?
Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta on helppo olla kanssasi samaa mieltä siinä, että vertaisapuun ja itseapuun perustuvien toimintamallien merkitys senkun lisääntyy.
Voi olla, että (aktiivisena) AA-laisena olet minua enemmän tottunut tasapäistämiseen. En tarkoita sitä etteikö tasapäistämisellä olisi puolensa, nimenomaan silloin, kun sillä tarkoitetaan tasa-arvoa ja/tai demokratiaa.
Mutta toki löytyy niitä, jotka mieltävät tasapäistäminen tyyliin: ”halki – poikki – pinoon – kakkosnelosta ulos”.
t. logiikka
Mitä kustannussäästöihin tulee, näyttää siltä, ettemme ajattele kovin pitkäjänteisesti millään sektorilla. Päihteiden ongelmakäyttäjien hoidotta jättäminen tulee kalliiksi ja varmasti kalliimmaksi mitä myöhemmäsi hoidon aloittamisen siirtää. Niin tulee mielenterveyspotilaidenkin, varsinkin lasten. Terveyskeskusten, sairaaloiden tai hammaslääkärien jonoissa eivät potilaat parane, vaan tauti pahenee odotellessa. Tietysti yhteiskunnalle on halvempaa antaa potilaan kuolla kuin hoitaa, tai yrittää hoitaa, ennusteen ollessa huono. Tästä pääsemmekin sitten täysin orwellilaiseen ajatusmaailmaan, joka monilta osin on jo tätä päivää.
Jep, pitänee paikkansa kaikki tuo. Jos palaan takaisin päihteisiin ja pohdiskeluun ihmisten erilaisuudesta.
Olen usein ja pitkään pohtinut seuraavaa, kokemukseesi vedoten kysyn mielipidettäsi:
Onko olemassa ihmistyyppejä (persoonallisuuksia), joille AA kerta kaikkiaan ei sovi?
==> Ja jos on, niin millaisia ihmistyyppejä?
==> Ja jos ei ole, niin millä perusteella ei ole?
t. logiikka
Jopa heitit kysymyksen. Luulen, että on ihan mahdoton määritellä kumpaakaan. AA ei sovi ainkaan niille, jotka eivät ole juoneet tarpeeksi. Olen kuullut monen sanovan, ettei AA sovi heille ja juovat edelleen. Se on eräs syy halulle olla lopettamatta juomista. Ihmisen on tavalla tai toisella jouduttava sellaiseen ahdinkoon viinan kanssa, ettei halua enää jatkaa. Ehkä on tullut kokeiltua kaikkia muita mahdollisuuksia. Puhumme usein armosta. Luulen, etteivät meistä useimmat tiedä mitä armo on. En tiedä minäkään, mutta jotenkin uskomattomalta tuntuu, että lukemattomien omavoimaisten loppetamisyritysteni ja -päätösteni jälkeen olen AA:n avulla nyt ollut raittiina lähes kaksikymmentä vuotta. Minulle se on armoa. Ei siinä mitään järkeä tai logiikkaa ole. Näin vain käy joillekin ja toisilta se ei onnistu millään, vaikka yrityksia on.
Vilpitön vastaus, kiitos siitä.
Tarpeeksi kova hammassärky lienee paras lääke hammaslääkärikammoon. Yhtä lailla voisi olettaa, että hätä yltyessään jossain vaiheessa kävelee kaikkien mahdollisten luonteenpiirteiden ylitse.
Entä, kun pahin hätä helpottaa? Eikö ole todennäköistä, että dominoivat luonteenpiirteet hakevat oman paikkansa ja viime kädessä sanelevat miten raittiuden kanssa vähääkään pitemmällä aikavälillä käy?
Monta muttaa Matilla/Maijalla matkassa - palaan vielä AA-laisuuden logiikkaan seuraavan basic-tyyppisen virityksen kera:
1. Onko hätä/ahdistus tarpeeksi suuri?
==> Mikäli ei ole tarpeeksi suuri, siirry kentälle (eli takaisin juomaan) ja palaa kohtaan 1. sitten, kun Sinusta jälleen siltä tuntuu.
==> Mikäli on tarpeeksi suuri, voit siirtyä kohtaan 2.
2. Etsi sopiva AA-ryhmä.
==> Mikäli löysit sopivan ryhmän, voit siirtyä kohtaan 3.
==> Mikäli et löytänyt sopivaa ryhmää, voit etsiä uudestaan, tai vaihtoehtoisesti voit siirtyä kentälle (eli takaisin juomaan) ja palata kohtaan 1. sitten, kun Sinusta jälleen siltä tuntuu.
3. Aloita säännölliset käynnit löytämässäsi ryhmässä.
==> Mikäli kaikki tuntuu sujuvan hyvin, voit siirtyä kohtaan 4.
==> Mikäli jokin tuntuu olevan pielessä, voit palata takaisin kohtaan 2, tai vaihtoehtoisesti voit siirtyä kentälle (eli takaisin juomaan) ja palata kohtaan 1. sitten, kun Sinusta jälleen siltä tuntuu.
4. Onko yksi vuosi kulunut siitä, kun siirryit kohtaan 4?
==> Mikäli yhtä vuotta ei ole vielä kulunut, mutta tuntuu hyvältä, niin odottele hissun kissun (päivä kerrallaan) vielä.
==> Mikäli yhtä vuotta ei ole vielä kulunut, ja muutenkin tuntuu pahalta, voit palata takaisin kohtaan 2. tai vaihtoehtoisesti voit siirtyä kentälle (eli takaisin juomaan) ja palata kohtaan 1. sitten, kun Sinusta jälleen siltä tuntuu..
==> Mikäli yksi vuosi on jo kulunut, voit siirtyä kohtaan 5.
5. Onneksi olkoon! - Olet 1. vuoden AA-lainen!
t. logiikka
Itseasiassa sinä tuolla "Afrikantähti" -pelillä selvität hyvin ymmärrettävästi ja todella loogisesti kuinka asiat etenevät alkoholistin kamppaillessa toipumisensa kanssa todellisessa elämässä. Useat palaavat lähtökohtaan aina uudestaan ja uudestaan. Monet saavat jossakin kohtaa kiinni pelistä ja pääsevät eteenpäin. Toiset pääsevät jatkamaan palaamatta lainkaan lähtöpisteeseen. Minä kuulun toistaiseksi viimemainittuihin onnellisiin. Ei ole merkitystä minkä aikaa on ollut raittiina, jokainen päivä on uusi alku. Sekin on merkityksetöntä, että on välillä retkahtanut. Minulle itselleni on yhtäjaksoisuus tullut tärkeäksi sen vuoksi, että olen oikeasti heikko luonne, enkä uskalla kokeilla pääsisinkö enää peliin mukaan. Sitäpaitsi olen huomannut, että kynnys retkahtaa uudestaan on joka kerta matalampi. Ihmiset ovat töpänneet joka juopottelureissuillaan jotenkin. En halua lähteä urheilemaan. Uskon mielelläni heidän kokemuksensa ja yritän itse pysyä päivä kerralaan raittiina. Toisaalta usko tai älä: viinan himo on jo vuosia sitten kadonnut kokonaan. Ainoastaan joskus allapäin ollessani olen toivonut, että voisin juoda sammuakseni eli pistää pään pensaaseen joksikin aikaa. Muistan kuitenkin kuin eilisen päivän, ettei mitään hyvää sinä aikana ollut kuitenkaan tapahtunut.
Sama vika Rahikaisella, miksen siis uskoisi viinan himosi kadonneen jo vuosia sitten?
==> sama lopputulos, toisenlainen peli
En lähde tähän ketjuun ruotimaan omia AA-kokemuksiani, niillä tuskin on merkitystä lopputuloksen kannalta.
===============================================================
Omakohtainen alkoholismipeli (lyhyt versio):
1. Ei vaikeuksia alkoholismin tunnistamisessa
==> omassa suvussa riittämiin eläviä kuten myös (jo nuorena) kuolleita esimerkkejä
2. Ei ongelmia alkoholismin myöntämisessä
==> tietoinen päätös jatkaa kaikesta huolimatta
3. Alkoholismin haittojen ilmaantuminen
==> juopottelu alkaa haitata työntekoa
4. Tietoinen päätös jatkaa kaikesta huolimatta
==> työnteko alkaa haitata juopottelua
5. Yhä suurempien haittojen ilmaantuminen
==> pysy kohdassa 5, mikäli viinanjuonti tuntuu tarpeeksi kivalta
Tässä välissä ratkaisun paikka (sanottakoon sitä vaikka kynnykseksi) oli pohtia sitä, että kykenenkö selviytymään omin voimin. Mitenkään itsestään selvää se ei minullekaan ollut. Useampi vuosi siinä vierähti.
6. Ulkopuoliseen apuun turvautuminen
==> päihdehoitolaitokset
7. Ulkopuoliseen apuun totuttautuminen
==> vastaan hangoittelua
==> kokemuksen karttuminen (kaikesta huolimatta)
8. Mahdolliset retkahdukset
==> palaa kohtaan 5, mikäli viinan juonti vielä tuntuu tarpeeksi houkuttelevalta
9. Hyötyjen ja haittojen tarkempi arvionti
==> oletko aivan varma, ettet halua palata takaisin kohtaan 5?
10. Lisää aktiivisesti hyötyjen määrää ja pohdi aktiivisesti haittojen seurauksia
==> ja tee siitä itsellesi elämäntapa
11. Peli loppu!
t. logiikka
Kyllä minullakin on hyvin paljon negatiivisia kokemuksia AA:sta, mutta voiton vie kuitenkin raittiuden säilyminen.
Jatketaan valitsemillamme linjoilla, ja ehkä joskus palataan asiaan jonkun toisen näkövinkkelin puitteissa...
t. logiikka