Suomen laki kieltää lapsen pahoinpitelyn. Käsittääkseni lapsen pahoinpitely on ns. asianomistajarikos eli vain lapsi itse voi viedä tapauksen oikeuteen, ei esim. koululääkäri jolle lapsi asiasta kertoo eikä myöskään neuvolan tai Sossun työntekijä.
Pahoinpitelyksi tulkitaan myös perinteinen kasvatus, kuten luunapin tai tukkapöllyn antaminen kurittomalle lapselle sekä vitsan käyttö.
Tästä syntyykin mielenkiintoinen dilemma. Oletetaan, että minun uskonnolliseen vakaumukseeni kuuluu ruumiillinen kuritus, johon Raamattu kehottaa. Oletetaan sitten, että ruumiillisesti kuritettu lapseni alkaa jossain vaiheessa ymmärtää, että on toimittu vastoin lakia ja haastaa minut oikeuteen. Miten silloin käy?
Jos vetoan uskonnonharjoittamiseen ja totean, että vakaumukseeni kuuluu kuritus, voiko oikeus tuomita minut silti? Kumpi laki voittaa, laki lapsen pahoinpitelystä vai laki uskonnon harjoittamisesta? Jos minut tuomitaan, mikä on todennäköisyys, että vedottuani ylempiin oikeusasteisiin ja mahdollisesti EU :n tuomioistuimeen, aiempi tuomio kumotaan?
Kysyn nyt vain kylmiä faktoja niiltä, jotka asiaa tuntevat, joten en odota hurskastelevia vastauksia, joissa tuomitaan luunappi, tukkapölly ja vitsankäyttö.
Pahoinpitelyksi tulkitaan myös perinteinen kasvatus, kuten luunapin tai tukkapöllyn antaminen kurittomalle lapselle sekä vitsan käyttö.
Tästä syntyykin mielenkiintoinen dilemma. Oletetaan, että minun uskonnolliseen vakaumukseeni kuuluu ruumiillinen kuritus, johon Raamattu kehottaa. Oletetaan sitten, että ruumiillisesti kuritettu lapseni alkaa jossain vaiheessa ymmärtää, että on toimittu vastoin lakia ja haastaa minut oikeuteen. Miten silloin käy?
Jos vetoan uskonnonharjoittamiseen ja totean, että vakaumukseeni kuuluu kuritus, voiko oikeus tuomita minut silti? Kumpi laki voittaa, laki lapsen pahoinpitelystä vai laki uskonnon harjoittamisesta? Jos minut tuomitaan, mikä on todennäköisyys, että vedottuani ylempiin oikeusasteisiin ja mahdollisesti EU :n tuomioistuimeen, aiempi tuomio kumotaan?
Kysyn nyt vain kylmiä faktoja niiltä, jotka asiaa tuntevat, joten en odota hurskastelevia vastauksia, joissa tuomitaan luunappi, tukkapölly ja vitsankäyttö.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Maassa maan tavalla ja eiköhän lapsen ruumillinen kuritus ole aina tuomittavaa. Joten mitä siitä sen enempää miettimään.
Ensinnäkin esim. lääkäreillä on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa tietoonsa tulleesta lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä tai muusta vastaavasta lasta vaarantavasta sosiaaliviranomaisille.
Sosiaaliviranomaiset tekevät omasta aloitteestaan tai lääkärin ilmoituksesta tutkintapyynnön poliisiviranomaisille.
Jo tässä vaiheessa saattaa seuraamuksena olla lastensuojelulliset toimenpiteet ja sosiaaliviranomaiset saattavatkin ryhtyä kiireelliseen pakkohuostaanottoon, jolloin lapsi viedään huostastasi kokonaan pois.
Mikäli poliisiviranomaiset juttua tutkiessaan löytävät "syytä olettaa rikoksen tapahtuneen" asia etenee tutkinnan kautta syyttäjäviranomaiselle.
Jos syyttäjäviranomainen katsoo juttua tutkiessaan, että on todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen - hän nostaa syytteen.
Rikos ei todellakaan ole asinomistajarikos kuten ei edes oman puolison pahoinpitely. Jos poliisiviranomaiset saavat tietää rikoksesta juttu etenee käräjille asti alaikäisen lapsen tahdosta riippumatta.
Alaikäiselle määrätään käräjäoikeuden istuntoa varten uskottu mies (asianajaja), joka ajaa juttua lapsen edun nimissä ja yhtyy syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen ja vaatii lapsen puolesta lapselle korvauksia.
Ylemmissä tuomioasteissa juttu ei muutu taatusti mihinkään, jos sinut todetaan syyllistyneen ko. rikokseen.
Eu ym. tasolla juttu ei muutu mihinkään, koska ensinnäkin lähtökohtaisesti on kansallisesta lainsäädännöstä ja sitä paitsi et voi itse vedota mihinkään ihmisoikeus ym. loukkaukseen, koska kaikkia lakeja on noudatettu.
Päin vastoin on lukuisia kansainvälisiä lapsen oikeuksien puolesta laadittuja sopimuksia, joiden tarkoitus on turvata lapselle hyvinvointi, terveys ja tasapainoinen kehitys.
Tuo ei täysin vastannut kysymykseeni. Kysyin siis kahden toisilleen vastakkaisen lain priorisointia: toinen laki turvaa minulle oikeuden harjoittaa uskontoani, johon ruumiillinen kuritus kuuluu, toinen taas rajoittaa uskonnonharjoitustani ja sotii vapauttani vastaan. Kumpi ja MILLÄ PERUSTEELLA menee edelle ja onko ennakkotapauksia?
Vertaa hieman. Jos minulla olisi uskonto, joka sallii varastelun. Hyväksyykö Suomen laki sen, koska se kuuluu uskontooni?
Suomessa kaikenlainen pahoinpitely on rikos.
Lapsen väkivaltaisen kohtelun erilaisia muotoja: 1. Fyysinen 2. Kemiallinen 3. Psyykkinen 4. Seksuaalinen 5. Sosioekonominen 6. Rakenteellinen.
Yhdistyneitten kansakuntien lapsenoikeuksien julistuksessa sanotaan:
Periaate 1: Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tästä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erotuksetta katsomatta hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.
PERIAATE 2:
Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua, ja hänelle tulee lainsäädännöllä ja muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.
Jne.
Loput voit itse lukea jostain, jos teitä kiinnostaa, mutta eiköhän tämä asia tullut jo selväksi.
Ja vielä ilmoitusvelvollisuudesta:
Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viiipymättä sosiaalilautakunnalle. myös muu kuin mainitut henkilöt saa tehdä tällaisen ilmoituksen.
Kannattaa kuitenkin miettiä, mitkä on juuri ne oikeat tavat kasvattaa lasta. Haluatko sellaisen myöhemmin erilaisista psyykkisistä häiriöistä kärsivän lapsen? Entä sitten kun hän kasvaa nuoreksi aikuiseksi? Millainen hänen elämä sitten on? Olisi jo varmaan korkein aika miettiä, mikä on se oikea tapa kasvattaa lasta.
"PERIAATE 2:
Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua, ja hänelle tulee lainsäädännöllä ja muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana."
Anteeksi, missä kohtaa tämä kieltää ruumiillisen kurituksen? Kurittajahan juuri nimenomaan SUOJELEE lasta tulevilta vaaroilta osoittaessaan tälle rakkautensa ja huolenpitonsa kurituksella; hän antaa OPETUKSEN, joka tuottaa oppimista ja sita kautta itsesuojeluvaistoa.
Muuten: rakkaus ja kuri eivät ole vastakohtia - ne kulkevat käsi kädessä. Rakkaus ja piittaamattomuus lapsen turvallisuudesta ja moraalisesta kehityksestä (= vapaa kasvatus) ovat vastakohtia.
Missä ovat todisteet kurin aiheuttamista "psyykkisistä häiriöistä"? Minä tunnen monia lapsena kuritettuja, jotka ovat aikuisina kasvaneet tasapainoisiksi ja järkeviksi ihmisiksi joilla on vankka moraali. Vastaavasti olen myös vankilassa aikoinani työskennellessäni jututtanut monia vankeja heidän taustoistaan. Pääsääntöisesti he tulivat sallivista vapaan kasvatuksen kotitaustoista. Kasvatuksesta johtunut moraalipohjan häilyvyys näkyi myös monilla psyykkisinä ongelmina. He eivät olleet JUURTUNEET mihinkään, sillä heille ei oltu iskostettu mieleen, mikä on oikein ja väärin.
Vapaa kasvatus tarkoittaa sitä, että rajoja ei ole. Mielestäni lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Vanhemman tulee jämptisti pitää asetetuista rajoista ja pelisäännöistä kiinni, eikä antaa lapselle periksi joka asiaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lasta saisi väkivalloin kasvattaa. Silloin on vanhemman kasvatuksessa jotain pielessä, jos hakkaamaan aletaan.
jos lapsesi on kotoisin spermapankista...
Ei noin tyhmä saa olla ! Uskonnnonvapauslaki, tai mikään muukaan laki ei voi antaa oikeutta tekoihin, jotka muualla lainsäädännössä on kriminalisoitu.
Itse esimerkiksi olen armoton kalamies, ja pyrin virvelöimään aina kun se on mahdollista. Ja luvallistahan se on. KUIVALLA MAALLA VIRVELÖINTIKÄÄN EI OLE KIELLETTYÄ. Mitäpä siis jos menisin vaikka kauppatorille virvelöimään, ja koukku tarttuisi jatkuvasti kanssaihmisiin ? Pitääkö näiden suksia suolle jotta voin harrastaa rauhassa, syytänkö vielä näpistyksestä jos koukku tarttuu jonkun silmään. Olenhan maksanut kalastuslupani ! Siinäpä vasta DILEMMA, vai mitä ! APUA !
Eikö muuten ole typerää, että media kohisi pari vuotta sitten ns. lievistä raiskauksista? Mitä sitä jurnuttamaan Suomen lain selvää tulkintaa vastaan - jos raiskaus kestää alle 5 minuuttia ja siinä ei käytetä väkivaltaa, niin totta kai siitä pitää selvitä sakoilla! Laki ei voi antaa oikeutta tuomita ankarasti teoista, joista on säädetty lievä tuomio, eikö?
Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, jos henkilö on täyttänyt 15-vuotta. Eli jos lapsi on alle 15-vuotias, voi syyttäjä nostaa syytteen. Tavallinen ja törkeä pahoinpitely ovat automaattisesti yleisen syytteen alaisia rikoksia. Lapseen kohdistuneessa rikoksessa ovat myös lapsen vanhemmat asianomistajia. Toki tilanne on eri, jos pahoinpitelyyn syyllistyy lapsen isä/äiti.
Lastensuojelulaki 40 § velvoittaa viranomaisia (mm. koululääkäri ja poliisi) ilmoittamaan sosiaalitoimelle lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta.
Oma henkilökohtainen käsitykseni antaa itseni ymmärtää, että jotkut sosiaaliviranomaiset ja terveydenhuollon viranomaiset ovat ottaneet itselleen roolin, jossa he voivat laajentaa omaa ehdotonta vaitiolovelvollisuuttaan koskemaan myös Rikoslakia ja siksi lapseen kohdistuneet pahoinpitelyt eivät tule aina poliisin tietoon.
Kaikkein raa'immillaan tilanne on tullut esille silloin, kun äiti/isä on surmannut lapsensa ja tämä uhka on tuotu ennen tapahtumaa esim. lääkäreiden/sosiaaliviranomaisten tietoon.
Laki sosiaalitoimen asiakkaan asemasta ja oikeuksista 18 §:ssä sanotaan, että esim. sosiaaliviranomainen voi antaa tietoa poliisille myös lievistä rikoksista, jos hän arvioi sen olevan tärkeää lapsen tai erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi. Törkeissä rikoksissa ilmoitusvelvollisuus on ehdoton (Rikoslaki 15:10).
Onneksi tänä päivänä on joillain poliisilaitoksilla omat sosialityöntekijät ja yhteistyö on muuttunut parempaan suuntaan. Poliisilaki 43 § ei estä poliisia ilmaisemasta salassa pidettävää asiaa sille viranomaiselle, jolle asia kuuluu.
Perustuslaissa on säädetty ihmisen perusoikeudet, joihin kuuluu uskonnovapauden lisäksi myös koskemattomuuden suoja. Tästä huolimatta uskonnon nimissä ei kuitenkaan voi harjoittaa ruumiillista väkivaltaa (esim. naisten ympärileikkaukset) ja Rikoslaki pyrkii omalta osaltaan estämään tämän.
Esim. raamattu voi neuvoa tekemään mitä tahansa tai sen sisältö voidaan tulkita eri tavoin lukijasta riippuen, mutta tulee ymmärtää, että Suomessa toet tuomitaan tarvittaessa voimassaolevien lakien mukaan. Uskonnon harjoittaminen ei siis anna oikeutta pahoinpidellä ketään.
Suomessa on n. 450 vuoden ajan tulkittu Raamattua (kirjoitetaan isolla kirjaimella) siten, että luterilaiseen uskonnonharjoitukseen on kiinteästi kuulunut kasvatus ja kuritus jumalanpelkoon. Se ON ollut aina osa uskonnonharjoitusta - 1900-luvun lopulle asti.
Lisäksi juutalaiset ja muslimit ympärileikkaavat poikansa - kun tämä on yleisessä tiedossa, niin: montako tapausta on viety oikeuteen? Mitä eikö yhtään? Eikö silloin yhden tai kahden, vieläpä suomalaisuudelle VIERAAN uskonnon, harjoitus aseteta lain edessä parempaan asemaan kuin perinteisen kotimaisen uskonnon?
...elämme kuitenkin 2000-lukua ja ruumiillisen kurituksen tulisi olla taakse jäänyttä elämää, ainakin lain mukaan. Itse tosin olen lapsuudessani tukkapöllyä saanut ja siitä huolimatta minusta on kasvanut suht' täysipainoinen aikuinen.
Dilemma on mielestäni oikeassa siinä, että Suomessa ei käsittääkseni ole pahemmin nostettu syytteitä lasten ympärileikkaajia vastaan. Tämä on sinänsä harmi, sillä usein nämä erityisen kivuliaat toimenpiteet saattavat jättää elinikäisiä vaurioita. On todettu, että ympärileikkaus myös esim. miehelle voi viedä häneltä seksuaalisen nautinnon koko loppuelämäksi.
Ja koska ympärileikkauksia ei tehdä julkisen terveydenhuollon piirissä, jää niiden teko kaiken maailman puoskareiden harteille. Ja kuinka monella suomalaisella viranomaisella on pokkaa mennä tutkimaan muslimin tai juutelaisen alapää? Näitä asioita on suomalaisten vaikeaa tuoda esille.
Ja sitä paitsi Suomessa on aina oltu aika vieraskoreita ja siksi esim. jotkut vierasperäiset uskonnot saattavat toisinaan päästä parempaan asemaan. Kysymys saattaa tosin olla siitäkin, ettei asioista tiedetä tarpeeksi tai ettei asioihin haluta puuttua.
Mutta alkuperäiseen kysymykseesi vastaten, ei Suomessa kuitenkaan saa pahoinpidellä ketään uskonnon kustannuksella ainakaan lakien mukaan.
Pöyristyttävää rasistisaastaa vaikka elämme jo 2000 -luvun Suomessa! Kuules kun ne "puoskarit" ovat ainakin juutalaisten keskuudessa ammatiltaan LÄÄKÄREITÄ, sivistyneistöähän heillä riittää runsaasti! Sitä paitsi: mistä tiedät, että 8 päivän ikäiselle pojalle toimenpide on "erityisen kivulias"?!? Lääketieteen mukaan vauvan tapa kokea kipua on toinen, miedompi, kuin isommilla lapsilla eikä lyhytaikaisesta, ohimenevästä kivusta jää mitään traumaa.
Poikien ympärileikkauksella ja naisten kohdunkaulansyövällä on todettu juutalaisväestön keskuudessa sellainen korrelaatio, että bakteereja naisen limakalvoille siirtävästä esinahasta luopuminen on tehnyt juutalaisten naisväestön keskuudessa kohdunkaulansyövän lähes tuntemattomaksi ilmiöksi ( Tri. McMillan: Ei mitään näistä sairauksista, 1972). Että näin.
Anteeksi jos loukkasin joitain henkilöitä kirjoituksellani, se ei ollut mikään tarkoitus. Kirjoitin viestini ehkä hieman huonosti.
En todellakaan tarkoita, että kaikki ympärilaikkauksia tekevät olisivat puoskareita, mutta meistä varmasti jokainen tietää, että näitäkin joukossa on. Ei ole ensimmäinen kerta, kun lapsia ympärileikataan likaisilla lasinpalasilla ja ilman puudutuksia.
Siihen en ota kantaa, tapahtuuko tällaista juutalaisväestön keskuudessa, koska sitä en itse tiedä. Valitettavasti otin tuon juutalaisväestön mukaan tuohon kirjoitukseeni, koska edellinen kirjoittaja mainitsi siitä, enkä ajatellut asiaa sen pidemmälle. Pyydän tätä mahdollista mokaani anteeksi.