suviseuroihin

Kyllä oikeisiin uskovien tilaisuuksiin mennään muista syistä kuin kivaa menoa tavoitellen.

Jumalan lapsi on sama kuin Jumalan poika(Kristus). Ei ole varsinaisesti Jeesuksen seuraaja, kristitty tai Kristuksen apostoli se, jota Jumala ei ole pojakseen kutsunut(tämä tapahtuu henkisesti, ei-aistittavasti, kun korkein henkimaailma avautuu vihitylle). Monille meistä usko on haaveilua ja herkkäuskoisuudelle perustuvaa mielikuvitusta. Totuuden symbolit kielletään, koska ei ymmärretä niiden merkitystä.

.."on kuitenkin oleellinen ero Jeesuksen ja Kristuksen välillä, sillä jos emme sitä tunne, emme tunne kristinuskon olemusta. Oleellinen ero on näet henkinen tosiseikka, joka selviää kristitylle vasta kokemuksen kautta. Siitä voidaan kyllä puhua, mutta sanat jäävät sanoiksi, kunnes saavat henkeä ja elämää kunkin yksilön omassa kokemuksessa.

Jeesus sai nimen Kristus vasta kasteensa jälkeen. Minkätähden? Mitä merkillistä tapahtui kasteessa?

Sen evankeliumi meille tarkasti selittää, kuvatessaan Jeesuksen oman kokemuksen kasteen ohella ja kertoessaan, kuinka Johannes Kastaja selvänäköisesti oli todistajana siitä osallinen. Korkein henkimaailma avautui Jeesuksen sisäiselle näkemykselle ja (Isän Jumalan) ääni taivaista kuului: "sinä olet minun rakas poikani, jonka tänään olen synnyttänyt."

Kasteessa siis syntyi jotakin. Jeesusko? Ei suinkaan, koska Jeesus jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin oli syntynyt. Vaan mikä se syntyi? Niinkuin evankeliumi kertoo: Jumalan poika.

Jumalan poika siis syntyi, mutta missä ja millä tavalla? Henkisellä tavalla, fyysisille silmille näkymättömästi Jeesuksen omassa sielussa.

Tämä on kristinuskon kulmakivi: Jumalan poika, joka syntyi Jeesuksen, ihmisen, sielussa. Siitä se sai alkunsa, voimansa ja sisällyksensä. Vähän kristinuskoa vielä tunnetaan. Luullaan, että Jeesus Natsarealainen on historiassa ainoa, jota Jumala on pojakseen nimittänyt; otaksutaan kristinuskon olevan siinä, että Jeesusta palvotaan Jumalan poikana ja Jumalana, maailman ja ihmiskunnan vapahtajana. Ja kuitenkin asia on päinvastoin.

Kristinusko on uskoa ja luottamusta siihen, että Jeesus oli "esikoinen", edelläkävijä, että hän ikäänkuin näytti tien ja itse oli tie, toisin sanoen, että se, mitä Jeesus sai kokea, voi ja täytyy jokaisen todellisen kristityn kokea. Ei ole vielä "kristitty" eikä varsinaisesti Jeesuksen seuraaja se, jota ei Isä Jumala ole pojakseen kutsunut(kuvaannollisesti). Vasta se, joka on kasteen sisäisen kokemuksen läpikäynyt, vasta hän on sanan varsinaisessa merkityksessä kristitty.

Kirkko on tehnyt kasteesta ulkonaisen toimituksen, jolla kyllä on maaginen, mutta ei henkinen merkitys. Mutta ainoastaan henkinen kaste on pätevä. Ja henkinen kaste on siinä, että ihmisessä syntyy uusi ihminen, jonka Jumala tunnustaa pojakseen".
Lainaus teosofian sivuilta.

Minä pidin itseäni ylimielisesti jumalan lapsena olessani vl. Näin uskoteltiin asian olevan. En varmaan ole vieläkään Jumalanlapsi tai -poika. Ehkä seuraavassa tai sitä seuraavassa elämässä. Jeesukseltakin meni siihen monta elämää, mutta kuitenkin hän oli meistä ensimmäinen.

Niin, voihan siellä nähdä ja kokea muutakin, kuin Jumalan sanan kuuntelua, joka muuten menee ohi korvien suurimmaksi osaksi kaiken hälinän keskellä. Isossa teltassa voi vain keskittyä kuunteluun, mutta siellä on tukalaa istua ja puupenkit ovat todella epämukavia huonoselkäiselle.

"Usko tulee kuulosta, ja kuulo Jumalan sanan kautta"

Raamattu opastaa näin.

Teet viisaasti kun menet,kaikkea hyvää sinulle sinne.

itse menen myös vaikka en ole vl mut lupasin tehdä siskoni työvuoron ei sielä kysytä oletko vl vai et Toivottavasti olis hyvät ilmat olin Muhoksella ne oli ekat seurat vl ystävä pyysi ja lähdin uteliaisuudesta sinne minä päivänä lähdet mä lähden jo alkuviikosta työvuoron takia

Minä päivänä menet mä lähden jo alkuviikosta työvuoron takia onneksi ne on tänä vuonna mua lähellä matka kestää vain pari tuntia

Suviseurat ei ole ainoastaan tarkoitettu vl vaan kaikille Tulin tänään Valkealaan siis seurapaikalle