En tiennyt sinun kaltaisia olevan edes olemassa, kunnes tulit elämääni sattumien kautta ja salaa takaovesta.
Istuit keinussa kun sinut ensi kertaa näin - se oli menoa tunteiden suhteen.
Et kehuskellut, et näytellyt, olit vain oma itsesi. Olit huomaavainen, nauravainen ja heti samalla aaltopituudella.
Luulin ennen sinua, että olin onnellinen - luulin väärin.
En vaihtanut kanssasi suudelmaa, en halannut, vaihdoimme vain ajatuksia ja kävimme pitkiä keskusteluita.
Meidän ei tarvinnut näytellä, ei selitellä, olimme jollain tapaa heti kuin yhtä.
Annoit minulle toivoa, toivoa siitä, että löytäisin jostain kaltaisesi ihmisen, joka olisi vain ja ainoastaan minun omani.
Annoit minun myös ymmärtää sen, että elämässä pitää kuunnella nimenomaan omaa sydäntään ja omia tunteitaan. Olin harhapoluilla, mutta sinä näytit minulle, kenties jopa tahtomattasi, oikean tien.
Olin ensin pettynyt, sen jälkeen raivoissani, mutta nyt kiitollinen siitä, mitä minulle annoit noiden muutaman tapaamisemme aikana.
Kohtaamisesi ei ollut helppoa, yritin vältellä sinua suurien tunteiden takia, siinä tosin onnistumatta. Meistä riippumattomat seikat ajoivat meitä yhteen ihan viimeistä hetkeä myöten, minkä yleensäkin saatoimme viettää yhdessä.
Olen iloinen siitä, että tapasimme, mutta myös surullinen siitä, että tapasimme.
Muistan vielä viimeisen päivän, sen laulun, mitä ihmettelimme. Sinusta en tiedä enempää, mutta laulun ja laulajan tiedän - minulla on hänen levynsä!
Kiitos EK!
Istuit keinussa kun sinut ensi kertaa näin - se oli menoa tunteiden suhteen.
Et kehuskellut, et näytellyt, olit vain oma itsesi. Olit huomaavainen, nauravainen ja heti samalla aaltopituudella.
Luulin ennen sinua, että olin onnellinen - luulin väärin.
En vaihtanut kanssasi suudelmaa, en halannut, vaihdoimme vain ajatuksia ja kävimme pitkiä keskusteluita.
Meidän ei tarvinnut näytellä, ei selitellä, olimme jollain tapaa heti kuin yhtä.
Annoit minulle toivoa, toivoa siitä, että löytäisin jostain kaltaisesi ihmisen, joka olisi vain ja ainoastaan minun omani.
Annoit minun myös ymmärtää sen, että elämässä pitää kuunnella nimenomaan omaa sydäntään ja omia tunteitaan. Olin harhapoluilla, mutta sinä näytit minulle, kenties jopa tahtomattasi, oikean tien.
Olin ensin pettynyt, sen jälkeen raivoissani, mutta nyt kiitollinen siitä, mitä minulle annoit noiden muutaman tapaamisemme aikana.
Kohtaamisesi ei ollut helppoa, yritin vältellä sinua suurien tunteiden takia, siinä tosin onnistumatta. Meistä riippumattomat seikat ajoivat meitä yhteen ihan viimeistä hetkeä myöten, minkä yleensäkin saatoimme viettää yhdessä.
Olen iloinen siitä, että tapasimme, mutta myös surullinen siitä, että tapasimme.
Muistan vielä viimeisen päivän, sen laulun, mitä ihmettelimme. Sinusta en tiedä enempää, mutta laulun ja laulajan tiedän - minulla on hänen levynsä!
Kiitos EK!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.