disorder (mitä suomeksi?) - miten siihen pitäisi suhtautua? Siskollani se vaan pahenee iän myötä. Lapsena hän nukkumaan mennessä kyseli minulta (joka jouduin nukkumaan samassa huoneessa) jatkuvasti, muutaman sekunnin välein: "Niinhän?" Ja minun piti sanoa: "Niin." Jos en sanonut mitään, jos sanoin jotain muuta, tai jos sanoin, että halusin jo nukkua, hän repi vuodevatteet pois sängyltäni ja jouduin menemään muualle nukkumaan.
Kautta vuosien hän on turmellut kaikki kirjat, jotka kotona löysi: mustekynällä alleviivasi kaikki erisnimet ja vuosiluvut. Tietosanakirjat, romaanit, kaikki piti sotkea.
Nyt keski-iässä hänellä on oudot rutiininsa kaikkeen. Joku piti hänelle ovea auki kerran vastaan tullessaan. Hän pysähtyi kuin seipään nielemänä ja odotti, että toinen tuli ulos, ennenkuin itse meni sisälle, omien rutiiniensa mukaan. Asunnolta lähtemiseen vie aikaa, kun pitää tarkistaa joka nappula moneen kertaan. Työkykyinen hän ei ole koskaan ollut. Fyysisesti ihan normaali, mutta päässä viiraa.
Voiko sellaista auttaa jotenkin?
Kautta vuosien hän on turmellut kaikki kirjat, jotka kotona löysi: mustekynällä alleviivasi kaikki erisnimet ja vuosiluvut. Tietosanakirjat, romaanit, kaikki piti sotkea.
Nyt keski-iässä hänellä on oudot rutiininsa kaikkeen. Joku piti hänelle ovea auki kerran vastaan tullessaan. Hän pysähtyi kuin seipään nielemänä ja odotti, että toinen tuli ulos, ennenkuin itse meni sisälle, omien rutiiniensa mukaan. Asunnolta lähtemiseen vie aikaa, kun pitää tarkistaa joka nappula moneen kertaan. Työkykyinen hän ei ole koskaan ollut. Fyysisesti ihan normaali, mutta päässä viiraa.
Voiko sellaista auttaa jotenkin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
p a k k o-n e u r o o s i,
obsessionaalinen, obsessiivis-kompulsiivinen neuroosi, anankastinen neuroosi, obsessive-compulsive disorder (OCD), toinen perus-*psyko-*neuroosi *hysterian ohella. *Freud kirjoitti jo 1896: ”(- -) Minulla on täysi syy asettaa pakkoneuroosi hysterian rinnalle itsenäisenä häiriönä. (- -)” *Psykoanalyyttisen teorian mukaan pakkoneuroottisella on *psyko-*seksuaalisessa kehityksessä *takertumaa/*regressiota *myöhempään *anaalis-sadistiseen eli retentiiviseen (säilyttävään) vaiheeseen. *Psyko-*sosiaalisesti (*egon *epigeneesi) painotus on vaiheessa itsenäisyys vs. häpeä ja epäilys.
*Tyhjäksitekeminen kuvastaa pakkoneuroosin ydintä, pyrkimystä kontrolliin ja hallintaan. Muita keskeisinä *defenssejä ovat *eristäminen ja *reaktionmuodostus.
Pakkoneuroottinen pyrkii maksimoimaan *egon *autonomian suhteessa *idiin. Kun *viettien johdannaiset kuitenkin murtautuvat esiin, ne saavat edustuksia ulkomaailmassa, jolloin obsessionaalisella ympäristö latautuu *maagisesti *aggressiivisella ja *seksuaalisella materiaalilla. Täten pakkoneuroottinen on pohjimmiltaan vahvasti ympäristöstä riippuvainen (field dependent) mutta *pseudo-itsenäinen ja jääräpäinen, koska pyrkimyksenä on erillisyys. Pakkoneuroottisella *aggressiot ovat sitoutuneina *yliminän ankaruudeksi ja *minä-ihanteen vaateiksi.
*Obsessionalisista *oireista lian pelko, huoli saastuttamisesta sekä seksuaaliset ja aggressiiviset mielikuvat liittyvät alkuperäisiin anaalisiin yllykkeisiin. Kontrollia edustavat mm. peseminen, laskeminen ja symmetrian tarve. Pakkoneuroosin ”jatke” on *anankastinen *karaktääri. *psyko-seksuaaliset vaiheet, defenssit, häiriöt.
pa k k o-n e u r o o t t i n e n
1) *oireisiin liittyen *pakkoneuroosi; 2) *luonteeseen liittyen pakkoneuroottinen eli *anankastinen karaktääri.
p a k k o-n e u r o o t t i n e n .l u o n n e,
*anankastinen karaktääri.
Palaillaan "huomenna" uudestaan!
Mutta voiko sellaista ihmistä ravistella hereille jotenkin? Miten?
Miksi muuten kirjoitat noita asterikseja sanojen eteen?
Tähdet (*) tarkoittavat -> eli ks. (katso!). Viitataan "Kliinisen psykologian" (elokuu) toiseen hakusanaan. Täten vasta kaikkien hakusanojen lukeminen tuo hyvän asiakokonaisuuden.
En kyllä jaksa lukea kovin paljon. Ajattelin vain tiedustella, onko täällä joku löytänyt hoidon omaan tai tuttunsa pakkoneuroosiin. Minulla oli aikoinaan samantapaisia piirteitä - neuloin jatkuvasti, ja keräilin sanomalehdistä sarjakuvia, liimasin ne vihkoihin, ja olin aivan hermona, jos jäi joku välistä keräämättä. Sitten vaan lopetin, molemmat.
Auttaakohan sellainen, jos panee itsensä tilanteisiin, joissa tuo neuroosi yleensä ottaa vallan, ja antaa noiden pakkotunteiden tulla, mutta kieltäytyy toimimasta niiden mukaan? Täytyy olla aluksi aika paljon itsekuria, ja tietysti on itse tajuttava, että itsellä on ongelma. Minusta tuntuu hyvältä ajatella tuota karaistuttamista. On kuin pikku hiljaa alkaisi purkaa tiukkaan kierrettyä lankakerää, ja elämä alkaisi avautua uutena ja tuoreena ja avoimena kaikkeen. Hei, melkein toivon, että olisin sairas, jotta voisin kokeilla tuota. Voi sitä iloa, minkä saisi kokea, kun neuroosi lopulta nujertuu!
Roth, Anthony & Peter Fonagy with contributions from Glenys Parry, Mary Target & Robert Woods (2005): What Works for Whom? A Critical Review of Psychotherapy Research. Second Edition. New York (etc.) The Guilford Press, (1996), 2005.– x 661 p.
Kuten edellinen vastaaja jo totesi, itse voi kokeilla "karaisemista", jolla monet varmaan ovat selvinneetkin. Kuitenkin jos se olisi helppoa, olisivat kaikki parantuneet omahoidoilla!
Tulisi arvioida pakkoneuroosin "syvyyttä" persoonallisuudessa; oireiden vaikeutta, laajuutta ja kestoa ym. Välillä oireet ovat pinnallisempia responsseja joihinkin stresseihin tai kehtyskauteen liittyviä, jolloin kognitiivis-behavioraaliset metodit voivat tuoda tulosta (näihin kuuluu myös em. karaiseminen). Näin on varsinkin silloin, jos henkilö ei ole kovin psykologis-mielinen eikä kovin kiinnostunut mielellisistä asioista.
Pitkä-aikaisiin ja juurtuneisiin pakkoneurooseihin saattaa auttaa vain psykoanalyyttinen, dynaaminen psykoterapia, joka on pitkäkestoista ja edellyttää elävää intressiä oman mielen tapahtumiin.
En yleensä kirjoittele tällaisille palstoille, mutta nyt tuntuu, että minulla saattaa olla jotakin hyödyllistä sanottavaa aiheesta... Pyydän anteeksi, jos tämä viesti ei vastaa tarvittavia "normeja"...
Aiheesta löytyy toki suomeksikin tietoa: Foa, Edna B./ Wilson, Reid: "Kerrasta poikki: vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista" ja: TALLIS, Frank: "Pakkoneuroosien hallintaan : itsehoito-opas" / Frank Tallis ; [lyhennetystä versiosta suomentanut Riikka Taipale]. Molemmat kirjoitettu suomeksi ja käytännöllisestä näkökulmasta, joten myös muutkin, kuin psykologiaan perehtyneet voivat ymmärtää... (Ovat tosin melko kalliita, mutta kannattaa tarkastaa löytyykö esim. paikallisita kirjastoista...)
Pakkoneuroosista voin sen verran sanoa omasta kokemuksesta, että jos kyseessä on ns. tavallinen pakkoneuroosi (eikä siis pakkoneuroottinen persoonallisuus), niin kyse on siitä, että mielessä termit "kannattaa" ja "täytyy" menevät sekaisin.
Vaikuttaa siltä, että suomalainen hoitomenetelmä tälle(kin) oireelle on, että lääkkeitä tarjotaan heti, vaikka tällainen "altistusmenetelmä" on huomattavasti tehokkaampi, vaikkakaan ei kaikissa tapauksissa toimi. Lääkkeillä oireita pystytään yleensä vain lievittämään ja ne palaavat, jos lääkkeiden käyttö lopetetaan. Altistuksen avulla oireista voi olla mahdollista jopa vapautua täysin jo kuukaudessa, joten sitä kannattaa ainakin kokeilla, vaikka se ehkä vaikeaa onkin...
Toivottavasti tästä oli apua edes jollekulle...