Tässä tulee raportti ja tilanne katsaus pelin tuoksinasta.
Peli Civ3.
Pelialueena mielikuvitus mantereet.
Maat: Itse olen Rooma, muut; Venäjä, Ranska, Englanti, Saksa, Intia, Kreikka, Persia, Kiina, Japani.
Alku on ollut vaikeaa vaikkakin valtakuntani on nopeasti voimistunut. Tämä ilmeisesti on vaikuttanut muiden mantereella oleviin valtiohin siten, että ne ovat liittoutuneet minua vastaan ja julistaneet sotia. Intia säännönmukaisesti on siirtänyt joukkojaan valtioni alueille ja rajakahakoita käyty yhtämittaan. Sitten Saksa naapuri saaresta julisti sodan, mutta lähetin sinne muutaman legioonan ja tuhosin aika helposti pari kaupunkia. Avuksi pyysin Saksan pohoispuolella olevaa Venäjää ja se julistikin sodan Saksalle.
Mutta ei mennyt kauaa, kun jo Venäjäkin petti minut ja julisti sodan minulle. Saksan kanssa sain tehtyä rauhan, niin kuin Intiankin kanssa, mutta jouduin maksamaan sotakorvauksina aluekarttoja ja jonkin verran kultaa.
Rauha edellä mainittujen maiden kanssa oli tärkeää sillä lännessä naapurini Ranska oli voimistunut ja esitti kohtuuttomia vaatimuksia minulle, Roomalle. Ranskalaiset halusivat teknologiaani antamatta takaisin mitään. Lisäksi tapahtui jatkuvia rajaloukkauksia joihin puutuin välittömästi. Otin toistuvasti yhteyttä diplomaattisin keinoin Ranskan johtoon ja näin sain ranskalaiset joukot pois alueeltani.
Samaan aikaan Venäjä otti minuun yhteyttä ja pyysi apuani, jotta liittoutuisin heidän kanssaan Saksaa vastaan. Saksa ilmeisesti jyräsi venäläisten alueella. Täysin tympääntyneenä venäläisiin ja muistaen heidät takinkääntönsä katkaisin diplomaattiset suhteet Venäjään. Tämä taisi olla virhe, sillä myöhemmin Saksa tuhosi Venäjän täysin eikä siellä enää ollut puskurivaltiota estämästä Saksaa voimistumasta.
Itselläni piti kiirettä ranskalaisten kanssa ja samalla katselin huolestuneena Intian voimistumista ja sen laajenemista kohti rajojani. Pelkäsin Intiaa ja yritin ystävystyä Ranskan kanssa, jotta saisin siitä yhteistyökumppanin, kun sota Intiaa vastaan jälleen alkaisi - olin varma sodan tulosta.
Mutta Ranska julistikin sodan minulle. Minulla oli vaikeuksia saada riittävästi legioonia Ranskan vastaiselle rajalle ja ratsu- sekä keihäsmiehet saivat ottaa vastaan ensimmäisen ranskalaisten vyöryn.
Rintamalinja petti ja ranskalaiset pääsivät tekemään tuhojaan alueellani. Vihdoin legioonat saapuivat etulinjaan ja ajoivat ranskalaiset pois. Lähestyin joukkoineni kahta ranskalaista kaupunkia ja olin päättänyt opettaa ranskiksia valloittamalla nämä kaupungit.
Huolestuneena seurasin intialaisten rajaloukkauksia ja pelkäsin, että Intia julistaa sodan. Juuri nyt, kun joukkoni ovat kiinni Ranskassa, mutta ei - intialaiset vetäytyivät alueeltani ja minä valloitin kaksi ranskalaista kaupunkia.
Päässäni muhi petos. Nyt saisin helposti rauhan Ranskan kanssa, kun olin valloitanut heiltä kaksi kaupunkia. Tyydyin sopimukseen rauha rauhasta, vaatimatta mitään korvaukseksi. Intian pelkoni oli kova.
Sain polkaistua talonpojista yhä uusia legioonia ja sotilaallinen vahvuuteni oli valmis ottamaan Intian vastaan. Petokseni idea kuitenkin oli, että vaikka olinkin sopinut rauhasta Ranskan kanssa veisin joukkoni kolmen ranskalaisen kaupungin edustalle ja julistaisin sodan. Näin saisin Ranskasta heikon ja ehkä se suostuisi liittolaissopimukseen Intiaa vastaan...
Jännitys kihelmöi ja peli saa myöhemin jatkoa. Nyt ulos kesästä nauttimaan.
Peli Civ3.
Pelialueena mielikuvitus mantereet.
Maat: Itse olen Rooma, muut; Venäjä, Ranska, Englanti, Saksa, Intia, Kreikka, Persia, Kiina, Japani.
Alku on ollut vaikeaa vaikkakin valtakuntani on nopeasti voimistunut. Tämä ilmeisesti on vaikuttanut muiden mantereella oleviin valtiohin siten, että ne ovat liittoutuneet minua vastaan ja julistaneet sotia. Intia säännönmukaisesti on siirtänyt joukkojaan valtioni alueille ja rajakahakoita käyty yhtämittaan. Sitten Saksa naapuri saaresta julisti sodan, mutta lähetin sinne muutaman legioonan ja tuhosin aika helposti pari kaupunkia. Avuksi pyysin Saksan pohoispuolella olevaa Venäjää ja se julistikin sodan Saksalle.
Mutta ei mennyt kauaa, kun jo Venäjäkin petti minut ja julisti sodan minulle. Saksan kanssa sain tehtyä rauhan, niin kuin Intiankin kanssa, mutta jouduin maksamaan sotakorvauksina aluekarttoja ja jonkin verran kultaa.
Rauha edellä mainittujen maiden kanssa oli tärkeää sillä lännessä naapurini Ranska oli voimistunut ja esitti kohtuuttomia vaatimuksia minulle, Roomalle. Ranskalaiset halusivat teknologiaani antamatta takaisin mitään. Lisäksi tapahtui jatkuvia rajaloukkauksia joihin puutuin välittömästi. Otin toistuvasti yhteyttä diplomaattisin keinoin Ranskan johtoon ja näin sain ranskalaiset joukot pois alueeltani.
Samaan aikaan Venäjä otti minuun yhteyttä ja pyysi apuani, jotta liittoutuisin heidän kanssaan Saksaa vastaan. Saksa ilmeisesti jyräsi venäläisten alueella. Täysin tympääntyneenä venäläisiin ja muistaen heidät takinkääntönsä katkaisin diplomaattiset suhteet Venäjään. Tämä taisi olla virhe, sillä myöhemmin Saksa tuhosi Venäjän täysin eikä siellä enää ollut puskurivaltiota estämästä Saksaa voimistumasta.
Itselläni piti kiirettä ranskalaisten kanssa ja samalla katselin huolestuneena Intian voimistumista ja sen laajenemista kohti rajojani. Pelkäsin Intiaa ja yritin ystävystyä Ranskan kanssa, jotta saisin siitä yhteistyökumppanin, kun sota Intiaa vastaan jälleen alkaisi - olin varma sodan tulosta.
Mutta Ranska julistikin sodan minulle. Minulla oli vaikeuksia saada riittävästi legioonia Ranskan vastaiselle rajalle ja ratsu- sekä keihäsmiehet saivat ottaa vastaan ensimmäisen ranskalaisten vyöryn.
Rintamalinja petti ja ranskalaiset pääsivät tekemään tuhojaan alueellani. Vihdoin legioonat saapuivat etulinjaan ja ajoivat ranskalaiset pois. Lähestyin joukkoineni kahta ranskalaista kaupunkia ja olin päättänyt opettaa ranskiksia valloittamalla nämä kaupungit.
Huolestuneena seurasin intialaisten rajaloukkauksia ja pelkäsin, että Intia julistaa sodan. Juuri nyt, kun joukkoni ovat kiinni Ranskassa, mutta ei - intialaiset vetäytyivät alueeltani ja minä valloitin kaksi ranskalaista kaupunkia.
Päässäni muhi petos. Nyt saisin helposti rauhan Ranskan kanssa, kun olin valloitanut heiltä kaksi kaupunkia. Tyydyin sopimukseen rauha rauhasta, vaatimatta mitään korvaukseksi. Intian pelkoni oli kova.
Sain polkaistua talonpojista yhä uusia legioonia ja sotilaallinen vahvuuteni oli valmis ottamaan Intian vastaan. Petokseni idea kuitenkin oli, että vaikka olinkin sopinut rauhasta Ranskan kanssa veisin joukkoni kolmen ranskalaisen kaupungin edustalle ja julistaisin sodan. Näin saisin Ranskasta heikon ja ehkä se suostuisi liittolaissopimukseen Intiaa vastaan...
Jännitys kihelmöi ja peli saa myöhemin jatkoa. Nyt ulos kesästä nauttimaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Petokseni Ranskaa vastaan onnistui yli odotusten. Talouteni oli myös kunnossa, joten lähetin legioonia toisensa jälkeen Ranskaan ja iskin rajusti useisiin kaupunkeihin. Ne kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja Ranskan voimat ehtyivät. Yhä harvemmin tuli uusia joukkoja vastaan. Omia voimiani vei se, että jouduin asettamaan omia kuvernöörejäni kaupunkeja ylläpitämään, sillä jos olisin vain tuhonnut kaupungit ja jättänyt jäljelle poltetun maan, niin olisi ollut odotettavissa Persian maihinnousu ja heidän siirtokuntiensa tulo mantereelle.
Intia teki toistuvasti laivoillaan alueloukkauksia. Tämä johtui siitä, että Intia oli saanut haalittua siirtokuntia minun itäpuoleltani ja joutui purjehtimaan alueeni läpi. Palkkasin piraatteja tai nimesin uskollisia upseereitani kaappareiksi. Kaapparit purjehtivat liputtomina maailman vesillä ja kävivät kehen vain kiinni, jotka kynsiinsä saivat. Upotin muutaman intialaisen laivan näiden aluevesillä kaappareiden avulla. Intia ei voinut osoitttaa, että ne olivat minun aluksiani, kun laivoilla ei ollut tunnuksia- Hahhaa...
Nyt Ranska oli ajettu loppuun. Viimeistä iskua en aikonut kuitenkaan antaa vaan päätin jättää kapean vyöhykkeen Ranskalle. Sillä oli enää viisi kaupunkia. Sopivasti suojaamassa minua Intian iskulta pohjoisesta käsin. Solmin rauhansopimuksen Ranskan kanssa ja se tuli kalliiksi Ranskalle. Sain kultaa, viiniä ja sen kaikkein tärkeimmän yhteistyö- ja avunantosopimuksen, siis jos sota syttyy, niin Ranska on velvollinen asettumaan puolelleni.
Nyt tilane kuitenkin oli niin hullu, että olin ajanut Ranskan aivan loppuun ja nyt saattaisi Ranskalaisia houkutella Intian kulttuurin hedelmät ja jotkin Ranskan kaupungit saattaisivat vetää salkoon Intian lipun.
Nostin voimakkaasti kulttuurini tasoa. Kirjastoja, kirkkoja, temppeleitä joka kaupunkiin ja kohensin verotusta sekä kehitin teknologiaa huikealla vauhdilla. Kehitin musketteja, tykkejä ja joukkoja polkasin esiin kuin tyhjästä. Sijoitin valtavan määrän legioonia, tykistöä ja kiväärirykmenttejä Intian vastaisille rajoille.
Kauppaa kävin kiihtyvää tahtia muiden kansojen kanssa ja kultaa virtasi valtion kassaan. Nyt autoin Ranskaa myymällä hevosia ja teknologiaa maahan, jotta pystyisivät hieman kehittymään ja ottamaan vastaan Intian rynnistyksen.
Sitten se tapahtui. Intia teki jälleen rajaloukkauksen ja nyt julistin loukkaantuneena sodan Intialle.
Enimmäinen taistelu päättyi oman kiväärirykmenttinin tappioon. Intialla oli sotanorsuja, jotka vyöryivät kokemattomien sotilaideni yli. Ei muuta kuin tykistö paikalle ja legioonat kehiin. Ryminällä murskasin kolme intialaista kaupunkia. Ranska julisti sodan Intialle ja otti hienosti pohjoisesta hyökänneet intialaiset vastaan.
Intia täytyy nyt heikentää, mutta jättää henkiin. Se saa toimia puskurina lännen suurvaltoja vastaan. Lännessä olivat jättiläiset Persia, Kreikka, Egypti ja Kiina. Suhteeni näihin olivat kunnossa, mutta haluan oman tukikohdan Kiinaan, oman HongKongini.
Saksa liikehtii levottomasti alueellaan. Sotilaita näkyy usein heidän länsirannikollaan. Saksalla ei enää ole alueita johon voisi laajentua. Heidän etelä puolellaan on Englanti, joka tuntuu olevan hieman heikko. Saksa voi yrittää tunkeutua sinne ja Englanti ei halunnut solmia kanssani puolustusliittoa, mutta onnistuimme järjestämään kauppapakotteita Saksaa kohtaan....
oli aika pitkä teksti mutta kuulosti hyvältä...
...Nyt lyhyempänä.
Terävin kärki hyökkäykseltäni loppui neljän Intian kaupungin valloittamiseen. Minun täytyi täyttää nuo kaupungit joukoillani, jotta kapina olisi loppunut ja pitää joukot kaupungissa.
Pitkin maaseutua käytiin taisteluja, jotka legioonani voittivat. En tuhonnut vastustajan viljelyksiä enkä teitä, sillä tarvitsin niitä kun sain uusia kaupunkeja vallattua.
Voih, olin pahasti aliarvioinut vastustajani. Intia olikin kaikessa hiljaisuudessa kerännyt mahtavia norsuarmeijoita ja hyökkäsi nyt ranskalaisten kimppuun niellen kaupungin toisensa jälkeen.
Lähetin joukkoja ranskalaisten avuksi, mutta legioonani lakosivat Intian armeijan edessä. Valtavat norsuarmeijat, jousiampujat ja keihäsmiehet lähenivät Ranskan Marselleita. Lähetin kiväärirykmenttejä ja legiooneja sekä ratsujoukkoja suojaamaan Ranskan pääkaupunkia (Pariisin olin itse valloittanut jo aikaisemmin).
Sain torjunta voiton ja Intia vetäytyi, mutta iski muualla joukkojeni kimppuun. Menetyksiä tuli paljon. Nyt aloin jo luopua mahdollisuudesta nöyryyttää Intiaa. En ollut päässyt lähellekään Intian ydinalueita.
Taistelu jatkui kunnes olin valloittanut kaikkiaan kuusi kaupunkia Intialta. Ranskalla oli enää kaksi kaupunkia jäljellä. Kävin hieromaan rauhaa Intian kanssa. En saanut netottua paljonkaan, mutta päätimme perustaa puolustusliiton. Tämä tarkoitti myöskin Ranskan loppua sillä Intia oli edelleen sodassa Ranskaa vastaan ja varmasti tuohaisi Ranskan kaupungit. Tehtyäni siis rauhan Intian kanssa päätin heti hyökätä neljällä legioonalla Marseillen kimppuun ja jättää toisen kaupungin intialaisille. Marseill puolustautui urheasti ja menetin kaksi legioonaa, ennen kuin valloitin kaupungin.
Peli jatkuu, mutta tarina ei enää täällä jatku...
mikä peli se on?