Saamme viikon päästä koiran ja isäni sanoo että hän aikoo härnätä sitä koko ajan. Hänellä on ollut nuorempana 3 koiraa ja ne olivat pilalle härnättyjä eivätkä tulleet kunnolla toimeen ihmisten kanssa. Isäni murisee koirille (jopa työmaallaan) ja härnää heitä heiluttamalla kättään niiden kasvojen edessä kunnes koirat rupeavat murisemaan, lopputulos on siis että koirat murisvat kaikille ihmisille ja ovat agressiivisia. En todellakaan haluaisi meidän koirasta sellaista, mutta sen sanominen isälleni ei auta. On noloakin kun kävelee ulkona tai meille tulee vieraita ja koirani ei osaa käyttäytyä. Miten saisin hänet lopettamaan ja ymmärtämään etten halua koirastamme "hullua"?
Koiran härnääminen
hieman huolestunut
312132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
1) muuta lukot ulko-oviin...älä anna uutta avainta isälle.
2)muutat itse koirinesi äläkä päästä isääsi uuteen kämppääsi.
..helppo ratkaisu. Olen vielä sen verran nuori etten omaa kämppää saisi
yksinkertainen ratkaisu: Älkää ottako koiraa! Tuollaiseen perheeseen sitä ei kannata ottaa varsinkaan jos isäsi ei sinua kuuntele. Jos kumminkin otatte niin se on harmillista: yksi huonosti käyttäytyvä koira lisää tähän maailmaan.
ei ole kenenkään etujen mukaista ottaa koiraa tuollaisiin olosuhteisiin. ei tule onnistumaan. mieti koiran parasta, isäsi seura se ei ainakaan ole.
ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ OTTAKO KOIRAA!!! jos rakastat koiria, estät isääsi sellaista hankkimasta. Ei ole koiran elämää, kun koira härnätään pilalle.
isäsi psyykkisesti aivan terve?Terve ihminen ei tuollaista tee..Juu,yhdyn edellisiin kirjoittajiin.ÄLKÄÄ OTTAKO KOIRAA.Eiköhän käytösongelmaisia koiria ole jo ihan tarpeeksi.
oma isäni teki tuota samaa ja koirasta tuli niin häiriintynyt, että se määrättiin joko lopetettavaksi tai annettavaksi muualle, joten se tuli meille.
Eli minun ja äitini sekä veljeni luo.
Mukavaa ei ollut sillä se oli iso koira ja puri meitä kaikkia monta kertaa elämänsä aikana, minua pari kertaa unissaan, näki kai pahaa unta ja sekoitti sen todellisuuteen.
Oli tosi kiva herätä keskellä yötä kun oma koira hyökkäs kimppuun..
Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut, vanhoilla päivillään se alkoi jo luottaa ja olla ihan mukava koira.
En kyllä tajua tuollaisia tyyppejä, jotka ihan tarkoituksella haluaa tehdä koirista hulluja purijoita!
Jos koira on kovapäinen, se saattaa säilyttää järkensä, mutta jos kyseessä on herkkä yksilö, sitä ei tarvitse paljoakaan härnätä niin siitä tulee vaarallinen kahjopää.
Että lycka till vaan..
itsensä kanssa. Koita auttaa häntä hakemaan apua. Mielenterveystoimistossa kyllä ohjataan oikeaan paikkaan. Kysy myös miksi isäsi haluaa koiraa härnätä? Siis mikä ihme saa hänet haluamaan, että koira ei viihtyisi? Älkää todellakaan ottako koiraa, ennenkuin isäsi ongelmat on saatu hoitoon.
sanoa muutama asia. Siis miten ihmeessä olette päästäneet asian jo niin pitkälle, että koira on tulossa viikon päästä?? Ettekö ajatelleet tätä asiaa yhtään aiemmin, vai oliko koiranotto vain päähänpisto? Toisekseen, eikä kasvattaja yhtään katso mihin koira päätyy? Kyllä terve järki sanoo, että annatte sen koiran lähteä sieltä kasvatuskodistaan mistä hyvänsä jonnekin parempaan paikkaan. Vieläpä kun isäsi on tehnyt näin useille koirille aiemmin, miten edes voitte harkita koiran ottoa?? Ei ole kyllä lähelläkään tervettä tuo sinun isäsi käytös. Miettikää nyt vähän.
Olen todella huolissani tulevan koiran puolesta, millaiseen kotiin joutuu, voi rassukkaa!
Koiralla on oikeus kunnialliseen elämään, jotenka älkää ottako koiraa!
käytöshäiriöinen isä ja tuleva käytösongelmainen koira saman katon alla eivät ole kovin hyvä yhdistelmä.Hoitakaa ensin isänne ongelmat kuntoon ja HARKITKAA vasta sen jälkeen mutta taitaa tuo luonnehäiriö olla jo aika pitkältä ajalta,jos on onnistunut jo 3 aikaisempaa koiraakin"pilaamaan"..
olla terve? Kuullostaa mielisairaan tekosilta!
Ei taida isäsi käydä ihan täysillä..? Ei mikään ihme että koirat ei tule ihmisten kans toimeen..toi on yhdensortin pelottelua. Hyvä kun itse tiedostat sen. Ehkä se isästäsi on "kivaa" leikkiä..mutta koirat ei sitä noin ymmärrä..se on niistä pelottavaa/uhkaavaa.Yritä edes perustella isällesi..että se ei koirista ole leikkiä..että se käytös pelottaa niitä..anna vaikka pallo tms. ja neuvo tällä leikittämään. Koska ilmeisesti isäsi ei ole koiravihaaja, päinvastoin. Mutta leikitys on vääräntyylistä. Jos isäsi ei usko..ni pyydä vaikka eläinlääkäriltä tai vastaavalta kouluttajalta paperi/todistusta siitä että noin ei saa tehdä. Tai tee tätä isällesi..heiluta kättä ärsyttävästi hänen kasvojen edessä..ja jos ärtyy ja kysyy mitä teet..ni sanot..et sitä samaa ku sinä koirille..Jos vaikka hoksais.
koiran ottaa, isäsikö vai muut perheenjäsenet?
Jos koiran ottaminen ei ole ollut isäsi idea niin koita sinä puhua muut perheenjäset ympäri niin että tajuavat olla ottamatta koiraa.
Ja jos ei muu auta niin kerro kasvattajalle kun olette koiraa menossa hakemaan, en usko että yksikään kasvattaja myy siinä vaiheessa koiraa teille.
..ei tiedä sen ärsyttävän koiria. Hänellä kun ei ikinä ole ollut kunnollista perhettä ja hän sai kaikesta mitä teki, selkäsaunan. Isäni ei todellakaan ole mielisairas ja hän pitää koirista. Olen yrittänyt kysyä miksi hän tekee niin, mutta se on hänen mielestään hauskaa kun koira "sekoaa". Hän ei tiedä miten se vaikuttaa koiran luonteeseen. Meidän perhe ei ole sellaista tyyppiä että me voisimme puhua asioista ja yleensä jos jotain huomautetaan, siitä ei välitetä tai loukkaannutaan. Siksi olen monta kertaa ajatellut muuttavani nuorisokotiin jos kaikki muuttuisi paremmaksi ja edes joku ymmärtäisi että haluan kunnollisen perheen......
Halusi sen koiran kuka tahansa teistä ottaa..ei se koira sitä "onnetonta" kotielämää pelkästään korjaa..saattaa vain huonontaa. Koirastahan on eluksi ainakin pelkää vaivaa ja huolta. Että miettisitte sitä koiran ottamista, vaikka kuinka olisitte eläinrakkaita..jos kerran kotiasiatkaan eivät ole mielestäsi täysin kunnossa. Ei yksi koira sitä pelasta/auta. Kärsii koirakin siinä sivussa. En ottaisi sinuna koiraa vielä..sitten aikuisempana omassa asunnossa. Tätä mieltä minä.
Samaa mieltä. Kyseisissä olosuhteissa ei kannata ottaa nyt mitään lisärasitetta, ei ole koiralle yhtään hyväksi. Ota koira sitten kun olet muuttanut omillesi, saat kasvattaa siitä juuri sellaisen kuin haluat ja saat siitä upean toverin pitkäksi aikaa, ilman että kukaan härnäisi sitä. :) Tässä yhteydessä ehkä voisi jopa sanoa... miehet. :D Eiväthän ne kaikkea ymmärrä, miten voisikaan vaikuttaa koiran luonteeseen tuommone. Parempi kuitenkin kaikille, että hoidatte kotiolot kuntoon. Mene Sinä nyt, ja kerää perheesi pöydän ympärille, pakota jos ei muuten onnistu puhumaan. Toivottavasti asiat selviää. :)
"Isäni ei todellakaan ole mielisairas ja hän pitää koirista. Olen yrittänyt kysyä miksi hän tekee niin, mutta se on hänen mielestään hauskaa kun koira "sekoaa"."
Sairaalta tuo minusta kuulostaa, olenko ainoa?
Näytät tämän viestiketjun ja selität ettei koiran härnääminen ole viisasta puuhaa.Ilmeisesti koirat ovat aina olleet pienikokoista rotua.Noin käyttäytyvä lauman johtajaa ei koira ole ansainnut.Ihmisen tyhmyyteen eläin on syytön.
Koiran härnääminen on ilkeää, ja se ärsyttää koiraa. Koirasta tulee sen vuoksi agressiivinen ja ärtynyt. Eli siis kannattaa puhua isällesi, että koira ei ole mikään härnättävä "vihamies".
Kiva, jos teidän perhe-
asianne tulisivat kuntoon, ja saisitte koiran. :D
Toivotaan parasta. :D
..on huomannut etten viihdy tässä perheessä. Olen pitkään halunnut omaa tietokonetta ja hän kysyi helpottaisiko se elämääni edes hieman jos he jostain ostaisivat sellaisen minulle. No nyt sitten kysyin saanko tietokoneen (tiedän ettei se heilauttaisi elämääni mihinkään suuntaan) vastaus oli: "et. koira helpottaa sun elämää" En usko että tämän viestiketjun näyttäminen isälleni helpottaa asiaa yhtään. Huokaa vain 'jaa' ja sillä selvä. Hänen koiransa olivat muistaakseni sekarotuisia ja yhden niistä hän oli perheineen löytänyt näyttelystä sen loputtua eikä kukaan kysellyt kadoneesta koirasta eikä tunnustanut omakseen.
on elävä olento, sitä ei voi mitenkään rinnastaa tietokoneeseen! Nyt se järki käteen, koira ei tule helpottamaan elämääsi - päinvastoin. Tätä en tarkoita yleisesti, vaan tässä tapauksessa. Äitisi näyttää olevan todella välinpitämätön asian suhteen, kuten myös isäsikin: "yrittävät vain helpottaa elämääsi", laistaa velvollisuuksistaan vanhempina huolehtimalla lapsen olosta ja pistää vastuun koiralle/tietokoneelle - ne saavat siis luvan viihdyttää sinua ja tekemään olosi paremmaksi vanhempiesi laittamatta tikkua ristiin asian suhteen. Itse lähtisin sinne nuorisokotiin tai ystävälle tai ihan mihin vain, unohtaisin nyt koiran ja yrittäisin järjestää elämän kuntoon. Vanhempasi eivät tunnu välittävän läheskään tarpeeksi olostasi, joten välitä Sinä! Anna heidän elää tuppisuina loukkaantujina ja välinpitämättöminä ihmisinä, yritä sinä sen sijaan puhua jollekin. Tavaroilla tai koiralla ei paikata sitä, ettei viihdy omassa perheessään. Siihen ei auta muu kuin välittäminen, toisen tunteiden huomioon ottaminen ja PUHUMINEN. Vanhempiesi suhde toisiinsakaan on tuskin kunnossa, jos ei teillä kerta ole tapana puhua. Meillä ei paljoa puheltu, ja erohan siitä tuli.
Teidän perheellänne on vakavia ongelmia ja koiranhankinta siinä sivussa on vain yksi murheista.Sinuna ottaisin ihan itse yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin tai soitat vaikka mannerheimin lastensuojeluliittoon.
Siellä on asiantuntevia ihmisiä ja voisit vähän valottaa elämäntilannettasi ja saada apua.Nimettömänä voi myös soittaa.
Pääsisit itse vaikka sijaiskotiin,nuorisokotiin tms.Mitä tuohon koira-asiaan tulee niin jos pystyy näyttämään toteen,että koiraa/koiria kohdellaan huonosti niin koiriakin pystytään huostaanottamaan ja erityisen paljon niitä haetaan juuri päihde/mielenterveysongelmaisilta.He eivät itse edes tajua kohtelevansa eläintä kaltoin.
Tsemppiä sulle..pallo on sulla,kun vanhempasi eivät puhu eikä pussaa niin keskusteluista heidän kanssaan ei taida paljon apua olla.
Tee itsellesi palvelus ja hanki apua.Älä jää yksin.Liian nuori ottamaan vanhempiesi töppäilyistä vastuuta!
pelkästään koiran ottamisesta tai ottamatta jättämisestä, ongelma on paljon laajempi.
Neuvon sua nyt ihan ammattini puolesta, ota yhteyttä paikkakuntasi joko perheneuvolaan, jos ei sellaista ole niin sosiaalitoimisto, tai terveyskeskuksen psykologin juttusille, en tarkoita että sinulla olisi ns."päässä vikaa" vaan siellä sinua voidaan auttaa tuon kotona vallitsevan tilanteen takia ja pääset puhumaan huolistasi sekä voit saada apua sinä ja koko perhe.
Täältä netistä käsin ei kukaan pysty auttamaan koska kenelläkään ei ole valtuuksia siihen emmekä voi edes tietää kaikkia asiaan liittyviä seikkoja.
Ikävä kyllä sinä itse et voi pakkottaa perhettäsi kuuntelemaan sinua vaikka kuinka puhut asiaa, et voi heitä pakottaa olemaan ottamatta koiraa jos he sen ottavat.
Ainoa mitä voit tehdä on hakea apua oikealta taholta.
Ai niin voit vielä soittaa nuorten puhelimeen tiedot löytyvät ainakin pääkaupunki seudulla puhelinluettelosta jos et löydä sieltä numerotiedustelusta sitten.
Toivotan sinulle onnea ja toivon että saat koti asiasi kuntoon.
Opeta se koira puremaan ja kovaa.
Kyllä loppuu härnäys kun kerran on käsien vemputtajalla koira käsivarressa kunnon puruotteessa.
Perkele että pistää vihaksi tollaiset ääliöt (siis isäsi et sinä)
..tuosta puremisen opettamisesta mieleen että isääni oli joskus monta kymmentä vuotta sitten purrut koira (taisi olla oma koira) ja hänellä on kädessä vieläkin arvet. Eli se ei auta.. Kun isäni oli eilen ulkona niin sanoin äidilleni että pitäisi puhua ja näytin muutamia juttuja tältä keskustelupalstalta. Hän vain istui sohvalla ja nauroi. "Ne koirat ottaa sen leikkinä. Ne rupes leikkimään. Ei se nyt oikeesti mitään tee" Yritin inttää ettei todellakaan ota koko aikaista härnäystä leikillä. Ei uskonut ja keskustelu loppui... Nyt en voi puhua isälleni kun hänellä on kiireitä eikä sen takia ole todellakaan hyvällä tuulella. Minun piti mennä juttelemaan psykiatrille kerran koulussa, kun koulu alkoi mennä huonosti ja parhaalla (oikeastaan ainoalla tällä paikkakunnalla olevalla hyvällä) kaverillani on syöpä, mutta juuri sinä päivänä psykiatri ei ollut paikalla ja se jäi sitten siihen. Minun piti soittaa terveyskeskukseen että voisin mennä sinne juttelemaan mutta en tehnyt sitäkään..
..tuosta puremisen opettamisesta mieleen että isääni oli joskus monta kymmentä vuotta sitten purrut koira (taisi olla oma koira) ja hänellä on kädessä vieläkin arvet. Eli se ei auta.. Kun isäni oli eilen ulkona niin sanoin äidilleni että pitäisi puhua ja näytin muutamia juttuja tältä keskustelupalstalta. Hän vain istui sohvalla ja nauroi. "Ne koirat ottaa sen leikkinä. Ne rupes leikkimään. Ei se nyt oikeesti mitään tee" Yritin inttää ettei todellakaan ota koko aikaista härnäystä leikillä. Ei uskonut ja keskustelu loppui... Nyt en voi puhua isälleni kun hänellä on kiireitä eikä sen takia ole todellakaan hyvällä tuulella. Minun piti mennä juttelemaan psykiatrille kerran koulussa, kun koulu alkoi mennä huonosti ja parhaalla (oikeastaan ainoalla tällä paikkakunnalla olevalla hyvällä) kaverillani on syöpä, mutta juuri sinä päivänä psykiatri ei ollut paikalla ja se jäi sitten siihen. Minun piti soittaa terveyskeskukseen että voisin mennä sinne juttelemaan mutta en tehnyt sitäkään..
..hitto. toi tuli kaks kertaa eri nimellä -.-''
Mitä kuuluu koiran ottoon?
..haetaan koira ja isälläni on paljon muuta tekemistä joten toivon että unohtaisi koiran kokonaan. Olen sen verran rohkaissut mieleni enkä välitä vaikka minulle mökötettäisiin että sanon suorat sanat jos jotain härnäämistä on
meillä oli joskus 70-luvulla valmiiksi luonnevikanen koira, ja mun isä ärsytti sitä todellakin. Sen jälkeen kaikki vieraat, erityisesti äijät, räksytettiin. Veli potki sitä. No, ei siitä ois tullu koiraa, sain jo neuvot lopettaa se alle12-viikkosena, se oli täysin seko. Mä olin ainut joka osasin olla sen kanssa, mutta se oli pirun vaarallinen vaikkei ollu ku tollanen pikkusen pienempi ku tolleri.