Olen pohjimmiltani aika ujo ja varovainen ihmisten suhteen. Uskallan laittaa itseäni kuitenkin peliin sopivan kohdalla. Ongelma on, että mitään kestävää ei tunnu muodostuvan. Onko kohtalotovereita? En etsimällä etsi, vaan kiinnostavia tulee kohdalle.
Ihmissuhteiden
vaikeus
31070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lähden vaikka mihin mukaan kenen tahansa kanssa kun tulee jotain höpötettyä, uusiin harrastuksiin, kapakkaan, lasten hoitajaksi yms., mut oon niin huono pitää yhteyttä kehenkään, et pidempiaikaisia kunnon ystävyyksiä ei synny. mies kyl on ollu monta vuotta ja pysyny samana, mut se onkin oikeestaan ainut ystävä täl hetkellä..
Onko teidän ongelma läheisyys? Ystävyydet ja parisuhteet nimittäin vaativat hengissä pysyäkseen yhteydenpidon lisäksi tiettyä määrää läheisyyttä. Toisen ihminen pitää päästää itsensä lähelle ainakin johonkin pisteeseen asti, muuten jää hyvän-päivän-tutuksi. Samoin täytyy uskaltaa mennä toisen ihmisen lähelle. Tähän pääsee yhteisten hetkien, kokemusten ja keskusteluiden avulla. Ilojen ja murheiden jakamista sekä yhteisiä kokemuksia ja niistä syntyviä muistoja. Sitä se on se ihmisten tunteminen. Olen itsekin tajunnut tämän vasta aikuisena ja pystynyt silti saamaan muutamia sydänystäviä. Tsemppiä!
kampsin, ajattelen eniten ihan sitä läheisintä ihmissuhdetta. Toki ystävyyssuhteetkin vaativat työtä.