Olin lauantaina jokseenkin koko päivän linnanmäellä. Aurinko paistoi ja kivaa oli, mutta yksi juttu pisti silmään - todella suuri osa laitteesta toiseen juoksennelleesta lapsesta oli huomattavan ylipainoinen. Onko kukaan muu noteerannut samaa?
Jotenkin tuolla kaupungilla kulkiessa ei pistä sillä tavoin silmään että sitä jäisi kahdesti funtsimaan, mutta nyt rupesi ihmetyttämään miten yleistä tämä voikaan olla.
Mun mielestä vanhemmat tekisivät suuremman palveluksen lapsilleen jos rajoittaisivat herkuttelua. Nimim. "kokemusta on", riittävän usein karkkipäivä -> 25 vuoden ikään mennessä 125 kg painoa ja nyt on jo normaalimmat mitat mutta ihan tuskatonta ei tähän pääseminen ollut...
Jotenkin tuolla kaupungilla kulkiessa ei pistä sillä tavoin silmään että sitä jäisi kahdesti funtsimaan, mutta nyt rupesi ihmetyttämään miten yleistä tämä voikaan olla.
Mun mielestä vanhemmat tekisivät suuremman palveluksen lapsilleen jos rajoittaisivat herkuttelua. Nimim. "kokemusta on", riittävän usein karkkipäivä -> 25 vuoden ikään mennessä 125 kg painoa ja nyt on jo normaalimmat mitat mutta ihan tuskatonta ei tähän pääseminen ollut...
Vastaukset 28
Vanhimmat
..vanhemmat pysty paljoa tekemään. Suurin osa lapsista saa omaa rahaa, joka tuhlataan yleensä mässyihin yms. Mitä vanhempi pystyy tekemään?
Jos kotiin ei herkkuja ostella, niin ei hän sitä todennäköisesti mielinmäärin mistään muualtakaan saa. Sitten kun aletaan itse tienaamaan, niin on täysin omaa tyhmyyttä jos ei tajua katsoa mitä suuhunsa laittaa.
joku alle kymmenvuotias saa? Käykö töissä vai...?
Kyllä ne vanhemmat kontrolloivat tuossa vaiheessa asiaa.
eiköhän aika moni lapsi saa viikko tai kuukausirahaa. Ja ikävä kyllä se vain on niin, että ei sitä lasta ihan koko ajan pysty vahtimaan. Jos ei anna omia rahoja niin usein sitten kaverit kuitenkin tarjoavat niitä herkkuja. Sitäpaitsi siitä huolimatta, että herkkuja kontrolloidaan ja muutenkin syödään terveellisesti niin joillekin vain sitä painoa tulee siitä huolimatta ; )
..että vanhempien esimerkki vaikuttaisi ainakin myöhemmässä elämässä lapsen karkinhimoon ja karkkeihin ja muihin tällaisiin suhtautumiseen.
Vaikka lasta ei pysty koko ajan valvomaan, eikä jokaista suupalaa kontrolloimaan, niin normaali, kohtuu kaikessa-tyyppinen suhtautuminen esim. karkkipäivään opettaisi lasta suhtautumaan karkkeihin normaalisti.
Olen nimittäin lukenut jo muutamaan otteeseen parin viime vuoden aikana lehtijuttuja, joissa varoitellaan puhumasta esimerkiksi laihdutuksesta lasten kuullen. Ja miten lapsi voisikaan oppia normaalit ruokatavat, jos vanhempien elämä on yhtä laihdutusta ja ihanista karkeista kieltäytymistä?
saa kontrolloida ja neuvoa mitä voisi ostaa ja mitä ei!
lapsen lihavuus on AINA ja VARMASTI vanhemman syy, ellei lapsella ole elimellistä tai psyykkistä sairautta!
Olen 15-vuotias. Pienempänä en koskaan harrastanut liikuntaa ja herkkuja olisin syönyt aivan kamalasti jos vain olisi annettu. n kuitenkaan ole koskaan ollut ylipainoinen sillä kotonani tehtiin hyvin vähärasvaista ruokaa ja tuputettiin liikunnallista elämäntapaa. Herkkuja meillä ei koktona juuri ollut. Herkunsyöntiäni rajoitettiin myös kodin ulkopuolella paljon. Karkkia en saanut juuri ikinä paitsi juhlissa, synttärit, vappu yms. tällöinkin vanhempani, jos (olivat paikalla) sanoivat usein etten saa ottaa enää herkkua. Vanhempani myös pyysivät sukulaisia olemaan antamatta herkkuja minulle synttäri- ja joululahjaksi. Pienempänä minusta vanhempani olivat ilkeitä ja kamalia; kavereitani ei rajoitettu tuolla tavalla. Olen nyt kuitenkin erittäin tyytyväinen vanhempieni ratkaisuun. Minulla on kaikki hampaat ehjinä ja aloin harrastaa lenkkeilyä 12-vuotiaana (isäni esimerkistä, joka on liikkunut koko ikänsä) ja kuntosaliharjoittelua 13-vuotiaana. Nykyisin syön erittäin terveellisesti, ja olen tottunut terveelliseen ruokavalijoon niin ettei mieleni enää edes tee herkkuja.
Vanhemmat osaavat/uskaltavat enää harvoissa perheissä ottaa auktoriteetin paikan. Ollaan mieluummin lasten kavereita! Vanhemmuus ei ole kaveruutta eikä rakkauden ja hyväksynnän kerjäämistä, vanhemmuus on huolenpitoa ja peräänantamattomuutta silläkin uhalla (ja näin varmasti aika ajaoin käy), että lapsi suuttuu, haukkuu ja kiukuttelee.
Hieno kommentti ”sinulla elävä” esimerkki : )
rahaa?
Sama kuin antaisi alkoholistille viinarahat tai peliriippuvaiselle pelimerkit.
Muutenkin pidetään jonain itsestään selvyytenä tätä viikkorahasysteemiä. Lapseni (4 kpl) eivät koskaan ole saaneet mitään tällaista ilmaista rahaa. Koti kustantaa ruuan, vaatteet, harrastukset, matkat jne aina tarpeen mukaan. Lapsi on voinut saada karkkirahaa, kun on pyytänyt karkkirahaa. So simple meillä.
Pienestä ovat sitten jakaneet mainoksia, osallistuneet tuttavien muuttoihin ja remontteihin etc. Se on luonnollisesti oikeata omaa rahaa, jonka saa käyttää kuten haluaa. Tietysti opastan järkevään käyttöön.
Turha lienee mainita, että ylipaino-ongelmia ei lapsillamme ole.
en tietenkään ole samaa mieltä. Kyllä, itselläni on ylipainoinen lapsi. Aina ollaan syöty terveellisesti ja olen kontrolloinut namien syömistä ja eipä rahaakaan annettu ennen sitä 10 vuotta. Ja siitä huolimatta paino vain alkoi nousemaan. Ja kaiken lisäksi poika vielä liikkuu paljon ; ) ja sekin vielä, että lapsia on kolme ja vain yhdellä on paino-ongelmia...
...että lapsesi ylipaino johtuu pelkästään läskistä. Jos hänelle liikunta ja terveellinen ruoka maistuu niin hän varmastikkin on aika lihaksikas. Jospa hänen ylipainonsa johtuu lihaksista eikä läskistä. Jos kuitenkin näet, että näi ei ole, hänet on saatava itse motivoituneeksi painon pudottamista kohtaan. Tietenkää painoa ei tarvitse pudottaa, jos siitä ei hänen terveydelleen ole haittaa.
poika on myös muutenkin isokokoinen - pientä ei saa tekemälläkään. Mutta yritetään kyllä kovasti saada paino kuriin. Ehkä se siitä tasaantuu kun pituuskasvu lähtee kunnolla käyntiin. Nyt tässä kesän aikana koitetaan liikkua yhdessä vähän enemmän ; )
no voi herranen aika, aikuisen tehtävä on opettaa lapsiaan syömään oikein ja tekemään oikeita ruokavalintoja ihan samalla tavalla kun opetetaan pesemään hampaat tai käymään potalla.
Lapset, joille on kotona vaivauduttu opettamaan myös tuo ravitsemuspuoli (huom. vanhempien oma esimerkki) eivät ole yhtä hanakoita ostamaan kaikenlaista lihottavaa skeidaa heti kun saavat viikko/kuukausirahansa.
Toisaalta taas ei myöskään kerran viikossa tapahtuva mässyttely ketään lihota, jos muuten viikolla perheessä syödään normaalisti ja terveellisesti. Vai miten helvetin suurta viikkorahaa lapsille nykyään oikein annetaan jos se riittää koko viikon mässyttelyyn?
Kyllä vanhemmilla on vastuu lapsistaan myös tässä asiassa ja jos se(kään) ei onnistu, niin lapset pois! Eihän lapset voi/saa elää ympäristössä, josta heidän terveydestään ja turvallisuudestaan ei välitetä paskan vertaa!
ja pakottaa ne terveyskursseille tai lisäää sakkoja.
ei ole lasten vika jos niistä tulee lihavia vaan kyllä se on vain ainoastaan vanhempien vika joten kulut maksettavaksi niille.
Samalla voisi sakottaa kaikkia joiden pennut rälläävät kaljapusseineen puistoissa. Kaikille niille myös sakot joiden kakarat räkyttävät vanhemmille ihmisille vastaan ja joiden sanavarastoon kuuluu v***u! Sakot myös niille joiden kullannuput särkevät kaiken eteen osuvan. Paljon sakkoa niille joiden pikku enkelit kiusaavat koulutovereiden elämän pilalle. Kunnolla sakkoja räkivien räkänokkien vanhemmille. Ja kaikki huostaan ja heti : )
anorektikoille ja muuten vaan luurangon näköisille laudoille,ei nekään mitään kaunista katseltavaa ole.Taitaa vanhempien huolenpito mennä joskus myös liiallisuuksiin.Ja siinäkin terveys vaarantuu jos liian laiha.
Oletteko koskaan ajatelleet että se voi olla myös geeneissä.. jos vanhemmat on jo ennestään isokokoisia ei välttämättä ylipainoisia mutta se kyllä periytyy lapselle.. ja jollain lapsella voi myös olla joku sairaus...
esim minä. kun olin ylä-asteella lihoin koska minulla olikilpirauhasen vajaa toimintaa ja lääkkeet johtivat siihen että lihoi.
alettiin kiusaan koulussa sentakia kun söin kuulemma niin paljon. ja se ei todellakaan johtunut siitä vaan niistä lääkkeistä..
kiitos ja aameen tästäkin avautumisesta
Mistä löysit niin kaloripitoisia lääkkeitä, että sait kilot karttumaan? Vai söitkö niitä ämpärikaupalla?
Eihän tyhmyys ole synti, se nyt vain on hemmetin suuri häpeä :/ Jos on noin yksinkertainen, olisi toivottavaa että edes älyäisi pitää sen omana tietonaan. Kukaan ei koskaan ole väittänyt että lääkkeen kalorit lihottavat. Lääke voi silti lihottaa riippuen siitä miten se vaikuttaa elimistössä. Kilpirauhasen vajaatoiminta lihottaa.
Lääke ei ime energiaa ympäristöstä. Kyllä ne kaikki kalorit tulevat sieltä suun kautta. Ja käsi vie ne sinne. Ja käden lihakset ovat tahdonalaisia lihaksia.
Lihomisesi ei todellakaan johtunut siitä, että sait hoitoa kilpirauhasen alitoimintaan vaan itse sairaudesta, joka paheni. Alitoimintaa hoidetaan antamalla hormonikorvausta eli tyroksiinia. Ilman sitä olisit lihonut vieläkin enemmän. Ilmeisesti et saanut tarpeeksi Thyroxinia, jos jatkoit lihomista.
Yli 90% kilpirauhasen alitoiminnasta johtuu autoimmuunitulehduksesta, joka tuhoaa omaa kilpirauhaskudosta ja joka on parantumaton tila. Kilpirauhanen säätelee kaikkea ihmisen hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Kilpirauhaseen alitoiminta lihottaa, vaikka söisit kuinka vähän ja terveellisesti.
Pötyä kirjoittaa täyttä hölynpölyä. Et tiedä kilpirauhasen alitoiminnasta mitään. Kilpirauhanen säätelee kaikkea ihmisen hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Sen vajaatoiminta hidastaa kaikkea aineenvaihduntaa ja lihottaa, vaikka söisit kuinka vähän ja terveellisesti. Jatkuvassa nälässäkö ihmisten pitäisi olla? Ottaisit asioista vähän selvää ennen kuin kirjoittelet täällä täyttä soopaa. Lisätietoa saat esimerkiksi osoitteesta: www.kilpirauhas.info
Olet siis keksinyt ikiliikkujan. Nobelin palkinto tulossa. Milloin käyt pokkaamassa? Vai oletteko niitä valoravintoihmisiä?
Jännä on kehitys jos näin on itse joskus lihavana lapsena en kyllä ollut mikään huppu iso, mutta jo merkki vanhempien välinpitämättömyydestä ja laiminlyönnistä. Onneksi olen syömäongelmani osannut jäljittää menneisyydestä lähtien ja osaan nyt muuttaa totuttuja tapoja "geeneistä" huolimatta.
Mukavuuden haluiset ihmiset haluvat tehdä vain kaikkea kivaa? Lapsilla ei ole sääntöjä kun heidän vanhemmillaan oli liiankin tiukat ja nyt he eivät tee kuten heidän vanhempansa tekivät vaan tekevät ihan omat virheensä?
Joskus tuntuu, että psyykkisesti ihan hörhöä koko suomen kansa tavalla tai toisella, mut asioille ei tehdä mitään jotta psykiatrit, terveydenhoito sun muut henkilöt ansaitsivat leipänsä. Heitä ei tarvittaisi jos opettelisimme oikeanlaisia normeja/ arvoja...
Mut yhtä todellista on ne lapset jotka jo peruskoulussa vahtaavat, ettei paino nouse anoreetikkoa korkeammalle, olisikohan nämäkin joidenkin ruokaongelmaisten jälkeläisiä? Se on vissiin hiukan harvemmin käsitelty ryhmä? On niinko helppo iskeä siihen näkyvään: LIHAVA
Ei millään pahalla, mutta mä en saanut nyt oikein kiinni tän tekstisi punaisesta langasta. Selvennätkö vähän?
Mitkä ovat tekijät siinä takana? Minä olen alkanut tajuamaan aivan viime vuosina.(tajuamalla alkusyyn voi muuttaa syömistapojaan vasta) Aloitan aivan aikojen alusta pitkä tarina ;D
Äitini lapsena istuessa ruokapöytään siellä piti syödä nopeasti ja jos niin ei käynyt lämähti hänen äitinsä käsi kipeästi poskelle.
Olin pieni lapsi kun äitini jo pakonomaisesti halusi syöttää minulle kalaa vaikka itkin ja kakosin. Siitä erittäin pitkään jatkunut kammo kalaruokaan, tämä paljastui siis vahingossa 5v vanhemman serkkuni muistamana.
Äitini valmistui keittiömestariksi ammatiltaan, kun hänen pöytäänsä menee eikä syö paljon hän loukkaantuu jos ruokaa ei syödä paljon onko siinä jotain vikaa kysyy hän. (menneessä aikamuodossa nykyään olen opettanut häntä muuttamaan tahtia)Lastani hän on hieman yrittänyt myös pakoittaa syömään jonka johdosta olemme selvitelleet asioita. Nykyään hän jo ovella sanoo, että nyt on keitokset mennyt pieleen todistaakseen itselleen, että jos emme syöneet paljon hän oli tehnyt huonoa.
Sitten lisää keittiömestarin pöydässä ei tunnettu terveellistä ruokaa vaan luksusta ilman paljoa kasviksia tai vihanneksia.
Eli kaikki väärä ruokailu tapa helpolla voi tulla lapsuuspöydän ruokailutavoista. Ei geeni vaan tapa. Kaikki syömisvirheeni on lähtöisin sieltä, nyt on aika muokata niitä oikeiksi jo lapsen takia jotta tämä vielä oppisi valitsemaan oikein.
Mukavuuden halulla tarkoitan ihmisten toimintatapaa sellaista tiedostamatonta. Ikävän asian tekemiseen tarvitsee pakoittaa tekemään itsensä, mutta kivoja ja mukavia asioita ei tarvita tehdä väkisin. Ikävä asia voi olla vaikka siivouksen pakoilu, kun ei hotsita ja ei saa millään sitä imuria kaapista ei sitten millään lopulta se jossain vaiheessa vain on otettava ja pakoitettava itsensä tekemään se. Tai jokin muu mihin tuntee saamattomuutta. Mukavii on vaikkapa täällä koneella notkuminen jollekin baarissa oluen ottaminen. Kivaa ei ole vaikeeta tehdä. Mut esim laihduttamisen aloitus ei ole kiva siksi sitä siirtäisi vaikka kuinka eteenpäin...ehkä sitten huomenna tai ensiviikolla... eli mukava tekeminen yleensäkin on kovin lihottavaa ja vähä liikunnallista eikö? Koska liikunnankin aloittaminen voi tuntua tylsältä kun voisi vaikka katsoa sitä suosikki sarjaa telsusta ja oli niin raskas työpäiväkin? Sitä tarkoitan mukavuuden halulla. Vanhempamme eivät saaneet paljoa aikaa mukaviin juttuihin nyt me emme muuta tekisi aina tuntuu kaikki todellinen tekeminen "uuvuttavan"...
Eli siis oikeasti on helppoa päättää tehdä minkätahansa asian eteen, mutta tekosyyt ja mukavuus vetää hirveästi puoleensa...
Lapsillekin täytyy usein hankkia mukavaa tekemistä, ei velvollisuutta, lapsi kyllä lähtee huvipuistoon mielellään ja syö ja syö koska se on kivaa ja korviketta jollekkin sellaiselle mitä hänelle ei anneta... tajuta/osata antaa, kivan tarjoaminen lapselle on sen jonkin korviketta...
Mutta lapsi tottuisi myös toisenlaisiin arvoihin ja saisi niitä jos vanhempansa saisivat ohjausta tai tukea syömähäiriön poistamiseen ja muunkin jos sellaista ilmenee. Lapsihan ei silloin tee mitään väärää vaan hänelle annetaan vääränlaiset eväät elämään...
Mut niinpä vain menemme amerikkalaisen mallin perässä jossa on trendikästä maksaa psykiatreille, lihota ja pitää vain hauskaa koska hauskanpito korvaa jonkin puutteen elämästämme jota emme ole tiedostanut. Yksinäinen ihminen voi vaikka syödä seksittömän elämän vuoksi korvikkeeksi. Ihmissuhteiden vailinaisuus on yleisin syy tai suhdeongelmat...
Kun poistaa syyn itseltään mikä se sitten onkaan, eikä todistele itselleen mitään puppujuttuja... on helppo lähteä seuraamaan uudenlaista polkua ja ei tee mieli edes yleensyödä, sillä se on täynnä mukavia saavutuksia. Imuroinnin jälkeen tulee vaikka kuinka onnistunut olo kun koti on siisti eikä se tuntunut laisinkaan raskaalta tai epämukavalta hommalta...
Ja julma totuus jos ihmiset söisivät oikein ja harrastaisivat liikuntaa riittävästi. Poistaisi se meidän terveyskeskuspalveluista suurimman osan, koska niille ei tulisi käyttäjiä... En nyt enää muista paljonko radiossa kerran sanottiin olisko ollut yli 70 prossaa sairauden hoidoista tulee juuri näiden kahden laiminlyönnin takia. Ja jos oikein tehtäisiin, niin jäljelle jäisi enää joka kolmas tai neljäs terveyskeskus ja sairaala... jotain tännepäin se oli en vanno että olivat ihan oikeat luvut.
Selvensinkö vai heitänkö koko punaisen lankakerän ;D
Ei jaksa tähän aikaa päivästä lukea noin pitkiä stooreja, sori ...
Tiedän tasan faktaksi että penskana tungettiin tarpeettoman helpolla ruokaa nenän eteen, ja pikkuhiljaa ne kerran viikossa -karkkipäivät muuttuivat siihen että jäätelöä on pakkasessa ja kun loppuu niin hankitaan lisää (näin kärjistäen). Tiedä sitten miksei pikkusiskoon tarttunut kilot, kaipa se on vähän yksilökohtaista millainen ruokahalu kenellekin siunaantuu - mutta nykyään sitä uskoo aika vakaasti siihen, että mitä enemmän syö niin sitä enemmän kertyy painoa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa tuntuu joka toinen käyttävän syynä omiin mahdollisiin paino-ongelmiinsa, tai sitten niitä paljonpuhuttuja geenejä; "en mä mahda mitään kun vaan käy näin vaikka mitä tekisin".
Joskus siinä 20-25 ikävuoden välissä nuo tarttuneet ruokailutottumukset ja -kilot alkoivat oikeasti ahdistaa, tuntui just siltä että miten vaan yrittikin terveellistää elämäänsä niin kuukausi toisensa jälkeen paino vaan kasvoi. Lopulta kun sitten otti itseään niskasta kiinni, laski ne kalorit ja katsoi että ei tule liikaa niin hämmästys olikin aika suuri kun liikakiloista todella pääsi eroon.
Hyvä niille joiden ei tartte siihen ryhtyä, tai joiden tarvitsisi mutta jotka eivät jaksa stressata asiasta. Surullista tosiaan on, viitaten keskustelun avaukseen, että joillakin ihmisillä (tai no, ihmisen aluilla) ei kertakaikkiaan ole hirveästi vaikuttamisen mahdollisuuksia ja vanhempien tekemät ratkaisut saattavat sitten muuttaa sitä elämää aika pitkälläkin aikavälillä - aikuisiälle tai hautaan asti.