Jokaisesta päättyneestä suhteesta jäänyt jonkinlainen itseinho - miten kertatoisensa jälkeen antaa itsensä niin kokonaan - jäljelle jää vain pelkkä kuori. Toinen siirtyy kohti korkeuksia- kuin ponnahduslaudalta.
Kun sitten on saanut itsensä kasaan niin eikös sitä jo tartu jonkun silmään ja pikkupiruko se sisinmässä päjättää ,että vielä on niin paljon elämällä annettavaa. Tottahan se on, mutta miksi ei sano: janoa nyt kokemuksia ja elä annettu elämä itsellesi vaan jankuttaa aina ,että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Muka antaessaan saa. Tottatosiaan -itkeä tyhmyyttään.
Jos nyt tiedätte kirjan tai kaksi selkokielistä matkaa itseensä tutustumiseen niin auttakaa miestä mäessä.
Kun sitten on saanut itsensä kasaan niin eikös sitä jo tartu jonkun silmään ja pikkupiruko se sisinmässä päjättää ,että vielä on niin paljon elämällä annettavaa. Tottahan se on, mutta miksi ei sano: janoa nyt kokemuksia ja elä annettu elämä itsellesi vaan jankuttaa aina ,että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Muka antaessaan saa. Tottatosiaan -itkeä tyhmyyttään.
Jos nyt tiedätte kirjan tai kaksi selkokielistä matkaa itseensä tutustumiseen niin auttakaa miestä mäessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Toinen siirtyy kohti korkeuksia- kuin ponnahduslaudalta. " - putosin kärryiltä, siis sinäkö nostat omassa mielessäsi toisen "korkeuksiin" tai jalustalle, vai mitä?
kirjoittamattakaan. Jos jollain keinolla saat tämän pois niin ota vain. Puheeni varmaan yhtä sekavia kuin itse olen.
Menetän vain joka kerran omanarvontuntoni lisäksi myös rahani tai asumismukavuuttani, kuinka sen sanoisi , huonekaluja ja kodinkoneita joita on hidas hankkia vähin rahoin. Aina olen maksanut VAIN RUUAN ja muut sellaiset, myös kaikkien vaatteet ,kun olen muka paremmin sellaiset tiennyt katsoa. Ja muutenkin tuntuvat paremmin voivan ?
on ollut yksi "oppiäideistäni". Hän on kirjoittanut mm. Voiman ja ilon käsikirjan - suosittelen. Löytyy varmaan kaikista kirjatoistakin.
Entisen loppuhan on hienoin juttu , sehän tekee
tilaa uuden alulle. Emmehän ole kenenkään ainoita
muistakaa kuitenkin edellinen, mahdollisuuksia
on paljon.
kun on vapaapäivä. Sitten taas on koottava itsensä ja "karjalaistuttava" ts. ...vaikk syän märkänis. Tämä näytteleminen kaikkein pahinta onkin. Tätä elämistä ilman papin aamenta ei kai pidetä niin vakavana ,että sen loppumista pidettäisiin suremiseen arvoisena.
Kun jo kolmannen kerran on sama kuppi pudonnut, siinä varmasti näkyy säröjä . Siirtääkö hyllylle pölyttymään ? Ontuva vertaus, liekö juontuu joskus kuullusta: ihminen onnistuu uudestaan tuntemaan rakkauden ,jos on sinut menneisyytensä kanssa.(kuulostaaa tässä kuin korjata pöytä aterian jälkeen)
Kuka tosiaan tietää tekemänsä virheet, jotta osaa sitten tulevaisuudessa kenties ne välttää.
Kai pitäisi kepeästi todeta jääneeni elämänkoulussa luokalle. Jostain kaivautuu laulu riepumatosta (Ragni Malmstenko)
Ja yhtä varmasti taas muistuu mieleen:
Yksin oot sinä ihminen , kaiken keskellä yksin.
(tämän säkeen jätän pois)
Askeleen ,kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkees jäi.
Hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises- vierasta lämmititkin.
V.A.Koskenniemi
oot sinä ihminen , kaiken keskellä yksin." Niihän se loppujen lopuksi on. Itse itsestämme ja elämästämme vastaamme, siksi olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että itseänsä kannattaa opetella tuntemaan ja rakastamaan - sieltä löytyy tie muidenkin luo.
Lämpimiä ajatuksia sinulle lähetän...
Totta, jos samanlainen kohtalo näyttää toistuvan ja sama kaava toistuu aina uudelleen, on varmasti itsetutkistelun aika. Mehän voimme kasvaa ihmisinä jatkuvasti: fyysinen ikämme voi näyttää jotain ihan muuta mitä taas jollakin henkisellä kypsyyden tasolla olemme. Mutta älä ole liian ankara itsellesi: sinulla vain voi olla ylipäätään heikko ihmistuntemus. Näät mielelläsi ihmisissä, haluaisit heidän olevan, etkä sitä heidän totuuttaan. Voit iästäsi huolimatta olla myös naivi ja uskoa ihmisistä vain hyvää. Eihän se loppukädessä ole sinun heikkoutta, jos kohtaamasi ihmiset ovat olleet "ohikiitäviä". Se voi pikemmin olla heidän ongelmansa. Eihän se paha vika ihmisessä ole, jos se uskoo ihmisen totuudellisuuteen. Jaksan uskoa, että elämä on tasapuolinen: toisille tehty hyvyys tulee vielä takaisin ja päinvastoin. Älä anna repiä itseäsi auki, ennenkuin olet varma toisesta. Sinun on suojeltava itseäsi! Kukaan muu ei sitä tee. Maailma on pullollaan tunteettomia toisten hyväksikäyttäjiä ja elämäpelinsä pelaajia. Opi erottamaan ne oikeista IHMISISTÄ. Tuo kirjoituksesi kosketti, koska olen vuosisa käynyt tuota samaa kamppailua. Nyt kohta viiskymppisenä naisena alan hämärästi ymmärtämään nämä elämän realiteetit. Opuksia en osaa neuvoa itsesi kasvattamisessa: elämällä tämä elämä opitaan. Siinä ovat perinpohjaiset keskustelut kypsien ihmisten kanssa tärkeitä. Kaikkea hyvää sinulle elämän opettelussa!
Hain tuon suositellun kirjan,ehkei se aivan heti minulle aukene , mutta paneudun sen kyllä lukemaan.
Aivan ensi aukaisulla jouduin kohtaan jonka otsikko on ARVOT : puhu mitä puhut, ajattele mitä ajattelet. Arvosi näkyvät tasan ja tarkasti siinä , mille kaikelle annat aikasi , rahasi ja voimasi.
Työ ja koti.
Ja niiden hoitamiseen olen hakenut ja saanut voimia metsästä. Koiran kanssa tai marjastusta ja sienestystä hyväksi käyttäen.
Ihmissuhteet -ystävät . Nytkö tämän vasta muka näen. Hoitamattomina kuihtuneet pois. Ne kaksi ihmistäni...lopetan tämän ja älyän edes soittaa ja kiittää
Suhde voi päättyä monella tavalla, ei sentään kai aina jää tunne siitä, että oli hyväksi käytetty ja tyhjäksi pumpattu? Totta kai suhteessa aina avautuu, mutta levittääkö se ex-kumppani kaikki salat muiden tietoon? Avautuihin hän itsekin, vai olivatko Sinun suhteesi aina sellaisia, että Sinä annoit kaiken ja vastineeksi jäit aina ilman?
annoin kaiken ja jäin ilman kaikkea, pelkkää tyhjää sain, valheita toistensa jälkeen, mitätöintiä yms. Kylmät väreet kulkee kun muistan sitä tyyppiä.
Suomen kielessä ei kirjoiteta sanaa sinä isolla alkukirjaimella, se on erittäin vanhaa tyyliä ja Suomen kielen oikeuskirjoituslautakunta on sen lytännyt aika päiviä sitten.
Yrität vieläkin, ettei sun alkuperäistä nikkiä tajuttais, tyhmä pässi.
ja saman virheen toisto -ilmeisemmin.
Ei ollenkaan ole kysymys mistään pahoista jälkipuheista, enkä aio millään muotoa ruotia kuka teki mitäkin.
Ainoastaan - ja viimeistään nyt- on minun löydettävä minusta itsestäni syy mikä ajaa uskomaan ja luottamaan yhä uudestaan että yhdessä olemme yhteiselomme pohjan perustaneet ja sille rakennamme .
Olen tästä ikuisuuteen ja toinen on sittenkin ollut vain välilaskupaikkaa vailla.
Koskaan en ole tuntenut olevani järjettömän rakastunut, mutta voin kyllä palaa täydellä liekillä ja osaan varmaan myös sanoin kertoa että on hyvä olla.Pää voi olla pilvissä vaikka aina on jalat tukevasti maassa. Siihen varmaan tyhjentänyt itseni että koti olisi se paras paikka. Sillätavalla siis jäivät minulle tyhjät kuoret kun toinen poistui muihin mahdollisuuksiin.
Lehmä märehtiväinen, ihminen erehtyväinen ja miehen mieli muuttuvainen.
Ja yhtähyvin tai paremminkin mahdollista ,että itse olen miehen matkaan laittanut. Jos ,niin kuinka sen teen ? Sitten varmaan ei minun pääni
enää petäjää tao, kun vastauksen löydän.
Olen toki itsekin poistunut- pullonhenki kun antoi liian kovan vastuksen. Ja siinäkohdin tulee seinä vastaan vastakin.