Hiljaa hiipien kuin salaa
Sua aloin rakastamaan
Nyt vaikeaa unohtaa
Niin hiljaista
Ei vastausta
Viesteihini mun
Nyt vaikenen
Rakkauteni haudaten
Suuren tammipuun alle
Sen voiman annan puulle
Sille kasvaa elämästäni
vahvat juuret
On aika unohtaa
Vaikka se mua satuttaa
Sua aloin rakastamaan
Nyt vaikeaa unohtaa
Niin hiljaista
Ei vastausta
Viesteihini mun
Nyt vaikenen
Rakkauteni haudaten
Suuren tammipuun alle
Sen voiman annan puulle
Sille kasvaa elämästäni
vahvat juuret
On aika unohtaa
Vaikka se mua satuttaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoittanut: Rellutar 10.8.2006 klo 18.47
Rakkauden synty ja kuolema
Kun rakkautemme oli
vasta oras
tunsin kuinka aloin
kukoistamaan.
Kun rakkautemme oli
kukoistuksessaan
tunsin kuinka veri
virtasi suonissain.
Kun oraasta tuli kypsää,
se ei elänyt kuin
hetken.
Kun kukoistus muuttui
laoksi
tunsin kuinka vereni
seisahtui.
Revit jokaisen suoneni
irti -
verenkiertoni seisautit.
Raa´asti tunteitani
käsittelit -
hautasit minut elävältä.
Et heittänyt kukkia
perään,
et kyyneltä pudottanut.
Et viimeistä viestiä
jättänyt -
hautasit ja matkaasi jatkoit.
---
En malttanut olla laittamatta juuri sen vuoksi.
Surullisia tunteita on sinunkin runossa Rellu:(
Voimia ja iso halaus
Toivottavasti nämä tunteet joskus helpottaa ja loppuu:(