Olen kertonut lapseni vaikeista kokemuksista huostaanoton aikana ja laitoin alla olevassa ketjussa mainitulle palstalle kysymyksen tähän liittyen:
"Kysymys:
Onko olemassa jotain hoitoa, mikä auttaisi AS-lasta toipumaan vaikeista kokemuksista? Tiedän, että on olemassa traumaterapiaa, mutta kuuluuko se analyyttisiin psykoterapioihin, joita ei välttämättä AS-lapselle suositella? Onko kognitiivisella puolella mitään vastaavaa?
Vastaus:
traumaterapia on yleisnimike erilaisille trauman hoitoon kehitellyille terapioille. Traumaterapialla voidaan puhekielessä tarkoittaa a)debriefing-tyyppistä terapiaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen b)
myöhemmin tapahtuvaa terapiaa trauman käsittelemiseksi. Debriefing, jäkipuinti, on strukturoitu (=tarkoin jäsennelty) kokous, joka tulee pitää 1-3 vrk traumaattisen tapahtuman jälkeen. Debriefingin merkityksestä
kiistellään, mutta ilmeisesti oikea-aikaisesti toteutettuna se vähentää traumaperäisten häiriöiden ilmenemistä. Lisätietoa debrifingistä löytyy esim osoitteesta http://www.traumaterapiakeskus.com/kaanndyre.htm tai
Salli Saaren kirjasta: "Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kriisit ja niistä selviytyminen." Otava, 2003. Oletan, että kysymyksessä ei kuitenkaan tarkoiteta tätä.
Traumaterapiamenetelmiä löytyy jokaisesta terapiasuuntauksesta, mutta tavallisemmin traumaterapiassa sovelletaan kognitiivisen tai
ratkaisukeskeisen terapian keinoja. Tehokas menetelmä on myös EMDR, silmänliiketerapia, jota suositellaan käytettäväksi myös lasten
yksittäisten traumojen purkuun. Lisätietoa siitä löytyy esim osoitteesta:
http://www.introspekt.fi/artikkelit/emdrp.html tai traumakeskuksen sivuilta.
Traumatisoituneen lapsen hoidossa ensisijasta on lapsen turvaaminen ja trauman hoito. Nykykäsityksen mukaan trauman jälkeisinä kolmena kuukautena tulisi tarjota traumafokusoitunutta hoitoa. Hoidossa on huomioitava sekä lapsen yksilölliset tarpeet että vanhempien ja perheen kanssa työskentely ja lapsen ympäristössä tarvittavat toimenpiteet. Hoitomuodoista eniten
näyttöä on kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta Jos kysymyksessä tarkoitetut kokemukset ovat pitkäaikaisia, tarvitaan todennäköisesti pidempiaikaista terapiaakin, pelkkä traumaterapia ei välttämättä riitä.
Yleensä lasten (kognitiivisissa) terapioissa sovitaan terapian tavoitteet ja arvioinnin ajankohta, jolloin terapian tavoitteitakin voidaan tarpeen mukaan tarkistaa. Kognitiivisesta terapiasta löytyy tietoa artikkelista Kumpulainen K. Lapsuuden traumaperäinen stressireaktio ja kognitiivis -
behavioraalinen terapia. Suomen Lääkärilehti 2004;15-16:1653-1658 (löytyy kirjastosta) sekä myös Duodecimin julkaisemasta kirjasta Kognitiivinen psykoterapia.
Vastaaja:
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri"
"Kysymys:
Onko olemassa jotain hoitoa, mikä auttaisi AS-lasta toipumaan vaikeista kokemuksista? Tiedän, että on olemassa traumaterapiaa, mutta kuuluuko se analyyttisiin psykoterapioihin, joita ei välttämättä AS-lapselle suositella? Onko kognitiivisella puolella mitään vastaavaa?
Vastaus:
traumaterapia on yleisnimike erilaisille trauman hoitoon kehitellyille terapioille. Traumaterapialla voidaan puhekielessä tarkoittaa a)debriefing-tyyppistä terapiaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen b)
myöhemmin tapahtuvaa terapiaa trauman käsittelemiseksi. Debriefing, jäkipuinti, on strukturoitu (=tarkoin jäsennelty) kokous, joka tulee pitää 1-3 vrk traumaattisen tapahtuman jälkeen. Debriefingin merkityksestä
kiistellään, mutta ilmeisesti oikea-aikaisesti toteutettuna se vähentää traumaperäisten häiriöiden ilmenemistä. Lisätietoa debrifingistä löytyy esim osoitteesta http://www.traumaterapiakeskus.com/kaanndyre.htm tai
Salli Saaren kirjasta: "Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kriisit ja niistä selviytyminen." Otava, 2003. Oletan, että kysymyksessä ei kuitenkaan tarkoiteta tätä.
Traumaterapiamenetelmiä löytyy jokaisesta terapiasuuntauksesta, mutta tavallisemmin traumaterapiassa sovelletaan kognitiivisen tai
ratkaisukeskeisen terapian keinoja. Tehokas menetelmä on myös EMDR, silmänliiketerapia, jota suositellaan käytettäväksi myös lasten
yksittäisten traumojen purkuun. Lisätietoa siitä löytyy esim osoitteesta:
http://www.introspekt.fi/artikkelit/emdrp.html tai traumakeskuksen sivuilta.
Traumatisoituneen lapsen hoidossa ensisijasta on lapsen turvaaminen ja trauman hoito. Nykykäsityksen mukaan trauman jälkeisinä kolmena kuukautena tulisi tarjota traumafokusoitunutta hoitoa. Hoidossa on huomioitava sekä lapsen yksilölliset tarpeet että vanhempien ja perheen kanssa työskentely ja lapsen ympäristössä tarvittavat toimenpiteet. Hoitomuodoista eniten
näyttöä on kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta Jos kysymyksessä tarkoitetut kokemukset ovat pitkäaikaisia, tarvitaan todennäköisesti pidempiaikaista terapiaakin, pelkkä traumaterapia ei välttämättä riitä.
Yleensä lasten (kognitiivisissa) terapioissa sovitaan terapian tavoitteet ja arvioinnin ajankohta, jolloin terapian tavoitteitakin voidaan tarpeen mukaan tarkistaa. Kognitiivisesta terapiasta löytyy tietoa artikkelista Kumpulainen K. Lapsuuden traumaperäinen stressireaktio ja kognitiivis -
behavioraalinen terapia. Suomen Lääkärilehti 2004;15-16:1653-1658 (löytyy kirjastosta) sekä myös Duodecimin julkaisemasta kirjasta Kognitiivinen psykoterapia.
Vastaaja:
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri"
Vastaukset 4
Vanhimmat
niihin apua ehkä vuoden viiveellä tapahtumien jälkeen. Syynä siis lapsen huostaanottoon lähettäneen sairaalan selän kääntäminen ja hoidotta jättäminen. Ja yksityisen puolen hoitoon minulla ei yksinkertaisesti ole varaa. Hyvä, että tutkimus ja viime talven hoito saatiin siellä kustannettua.
ja nosti lapsen muistot kaikesta vääryydestä, mitä oli psykodynaamisessa hoidossa kokenut. Tämä aiheutti unettomuutta ja rauhattomuutta, johon analyytikolla ollut kuitenkaan mitään ohjetta. Rauhoittavia pyydettiin ottamaan!
en lapseni kanssa siis mene.
Muuten siellä nostetaan kaikki huostapaikan pahoinpitelyt taas pintaan, eikä se tunnu oikealle.
Pohdin nimittäin kun Puustjärvi toteaa tuossa, että kolmena ensimmäisenä kuukautena pitäisi tarjota traumafokusoitunutta hoitoa. Jaa-a, jos tuollainen toimii silloin, niin mikä toimii vuoden jälkeen tapahtumista, vai toimiiko mikään? Jos tapahtumat ovat jo osittain siirtyneet lapsen alitajuntaan, ettei hän enää niin tuoreesti muista yksityiskohtia kuin viime kesänä, niin pystyykö asioista työstämään hänestä pois enää mitenkään? Tässä kohden pohdintaa tuli mieleen, että jos käykin niin, että kognitiivisella puolella ei apua löydy, niin sitten taas löydämme itsemme analyyttisen parissa psykiatrian puolelta ja se olisi kyllä pahinta, mitä voin kuvitella meille tapahtuvan. Täytyy siis tässä kuntoutusjakson lähetyessä punnita tarkkaan omatkin puheensa, mitä vaatii ja mitä ei. Toisaalta haluan lapselle parasta mahdollista apua, mutta tällä kertaa, please, ilman uusia kauhukokemuksia!
Kun kello tulee kymmeneen, niin käyn viereisestä kirjastosta katsomassa, jos saan Puustjärven mainitsemaa kirjaa tai tuota Lääkäri-lehden numeroa. Minulla ei nimittäin ole mitään käsitystä noista kognitiivisista menetelmistä, miten niitä käytetään.
aiheettomine huostaanottoineen, kun lapsi tarvitsee jälkeen päin terapiaa, siitä selvitäkseen.