Silloin ikävä kävelee sisälle

sitä peremmälle.
Se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle...
ja syvemmälle.

(Hynynen/Kotiteollisuus)

En taida kestää tätä. On helppoa olla kokonaan ilman ja unohtaa. Kaikenlaiset välimuodot ovat aina niitä tuskallisimpia. Epävarmuuden täyttämiä päiviä, jotka syövät minua koko ajan. Tiedän että tulee niitä iltoja, yksittäisiä ja irrallisia. Niitä tulee yksi kerrallaan, eikä koskaan tiedä mikä on viimeinen. Oikeista asioista ei puhuta, vain mitäänsanomattimista.

Pieniä surujahan nämä ovat, mutta ne ovat minulle totta. Voisin lopettaa tämän, ennen kuin se edes alkaa, mutta haluanko kuitenkin katsoa sen kortin? Ei se olisi ensimmäinen kerta, kun ajaisin muutaman turhan kilometrin. Eikä ensimmäinen kerta kun satuttaisin itseäni tietoisesti.

Mutta eikö ihmisen kuuluisi oppia jotain ja siirtyä eteenpäin? Ehkä. Ehkä minä joskus teenkin niin. Joskus.

Pikkumainen nuori nainen.
5856
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

ajatuksia, samanlaisia tilanteita muillakin. Tsemppiä sinulle.

Äänestä
  • Näistä tilanteistä selviää kyllä, kun on selvitty ennenkin. Ja ehkä jo toinen kerta toden sanoo ja kolmatta ei tulisikaan?

    Äänestä

ajaisit?

Äänestä
  • mutta en viitsi ajaa sillä sinne asti, jos tulen paikalle. On tuotaa matkaa kuitenkin melkein sata kilometriä, ainakin jotain siihen suuntaan.

    Äänestä

  • on mulla polkupyöräkin kirjoitti:

    mutta en viitsi ajaa sillä sinne asti, jos tulen paikalle. On tuotaa matkaa kuitenkin melkein sata kilometriä, ainakin jotain siihen suuntaan.

    mutta jospa se kytkin vielä kestäis vähän. Seuraavaan autoon olis vielä muutama sata kilometriä, ehkä jopa tuhat.

    Pikkumainen nuori nainen, edelleen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikkei kukaan pyytänyt kirjoitti:

sitä peremmälle.
Se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle...
ja syvemmälle.

(Hynynen/Kotiteollisuus)

En taida kestää tätä. On helppoa olla kokonaan ilman ja unohtaa. Kaikenlaiset välimuodot ovat aina niitä tuskallisimpia. Epävarmuuden täyttämiä päiviä, jotka syövät minua koko ajan. Tiedän että tulee niitä iltoja, yksittäisiä ja irrallisia. Niitä tulee yksi kerrallaan, eikä koskaan tiedä mikä on viimeinen. Oikeista asioista ei puhuta, vain mitäänsanomattimista.

Pieniä surujahan nämä ovat, mutta ne ovat minulle totta. Voisin lopettaa tämän, ennen kuin se edes alkaa, mutta haluanko kuitenkin katsoa sen kortin? Ei se olisi ensimmäinen kerta, kun ajaisin muutaman turhan kilometrin. Eikä ensimmäinen kerta kun satuttaisin itseäni tietoisesti.

Mutta eikö ihmisen kuuluisi oppia jotain ja siirtyä eteenpäin? Ehkä. Ehkä minä joskus teenkin niin. Joskus.

Pikkumainen nuori nainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu