Voisitteko te jotka olette saaneet perinteisen
auktoritaarisen kasvatuksen sanoa miltä se tuntui. Vaikka olitte lapsina oikeassa, vanhempi
ei kohdellut koskaan tasavertaisena eikä myön-tänyt lapselleen/ nuoremmalle mitään. Kasvatus
oli komentamista, määräämistä ja ehdotonta tottelemista. Samalla kasvatus oli peli, jossa
lopputuloksena oli aina se, että lapsi on väärässä.
Miten te koitte sen lapsena? Opitteko ymmärtämään sen, että vanhempi valehtelee teille
eikä puhu totta. Ja koska vanhempi valehteli teille miten te koskaan opitte luottamaan vanhempiin ihmisiin?Opettiko tällainen kasvatus valehtelaan/pelaamaan eli sitten selviämään elämässä paremmin.
Mielestäni tällainen kasvatus on täysin väärä.
Itse kahden lapsen äitinä joudun tietenkin komentamaan lapsiani jos asiat eivät hoidu, mutten ole äärimmäinen auktoriteetti joka ei myönnä lapselleen mitään.Tottakai vanhempi joutuu
myös olemaan lapselleen läheinen ja kaverikin, mutta lopullinen päätäntävalta on tietenkin aina
vanhemmalla. Ja pyrin myös opettamaan lapseni kestämmän pettymyksiä.
Kiitos !
auktoritaarisen kasvatuksen sanoa miltä se tuntui. Vaikka olitte lapsina oikeassa, vanhempi
ei kohdellut koskaan tasavertaisena eikä myön-tänyt lapselleen/ nuoremmalle mitään. Kasvatus
oli komentamista, määräämistä ja ehdotonta tottelemista. Samalla kasvatus oli peli, jossa
lopputuloksena oli aina se, että lapsi on väärässä.
Miten te koitte sen lapsena? Opitteko ymmärtämään sen, että vanhempi valehtelee teille
eikä puhu totta. Ja koska vanhempi valehteli teille miten te koskaan opitte luottamaan vanhempiin ihmisiin?Opettiko tällainen kasvatus valehtelaan/pelaamaan eli sitten selviämään elämässä paremmin.
Mielestäni tällainen kasvatus on täysin väärä.
Itse kahden lapsen äitinä joudun tietenkin komentamaan lapsiani jos asiat eivät hoidu, mutten ole äärimmäinen auktoriteetti joka ei myönnä lapselleen mitään.Tottakai vanhempi joutuu
myös olemaan lapselleen läheinen ja kaverikin, mutta lopullinen päätäntävalta on tietenkin aina
vanhemmalla. Ja pyrin myös opettamaan lapseni kestämmän pettymyksiä.
Kiitos !
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhut nyt AUTORITÄÄRISESTÄ kasvatuksesta.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin AUKTORIÄÄRINEN ei ole noin jyrkkää. Että se on paremminkin sitä rajoja ja rakkautta tyyliä. Ja AUTORITÄÄRINEN on juuri tuota kuvaamaasi jyräämistä.
sana on pikemminkin AUKTORITATIIVINEN!
nollassa ja pienetkin vastoinkäymiset masentavat.
paljon paremmin kuvailla. Olen katkera vanhemmilleni, myönnän.
mun perhe varsinki isä ei ikinä myönnä olevansa väärässä. mä olen aina väärässä ja teen kaiken väärin jos en tee hänen mielen mukaa. mä en ole minkään arvonen ku olen yksin. ainoastaan jos mulla on ukko saman katon alla (olen ollu avoliitossa kerran)ni mun isä ei komenna ja neuvo koko aikaa ja hauku.se ilmeisesti kuuluu mun miehen tehtäviin.
no silläseurauksella mä en ota siltä yhtäkää neuvoa vastaan, eikä me sovita saman katon alle ku pariks tuntii kerrallaa. se pilas vasta mun jouluni pilaten samalla mun poikani joulun.
kyl vanhemman kuuluu olla välillä väärässä, ja kuuluu kuunnella lasta / teini-ikästä. lapset ei opi ku kantapään kautta. niin minä opin. minun isäni keinolla saa vain minullaisia lapsia.jääräpäitä ja heikko itsetuntosia ku aina ollaa haukuttu ja mitään mitä tekee ei kelpaa.
kiitos isä hyvästä kasvatuksesta.