Hei!Olen läheisriippuvainen,kärsin masennuksesta enkä ole saanut lapsuudenkodista niitä eväitä, joita elämässä pärjäämisessä tarvitaan (esim. itsetunto, elämänhallinnan tunne ym) Nyt miehenikin voi niin pahoin, että ei tällä hetkellä tunne oikein mitään minua kohtaan. Olen pitkittänyt avun hakemista, mutta nyt ryhdyn siihen,ihan jo suhteemme palastamiseksi. Olen lisäksi rikki, koska hän ja paras ystäväni liehittelivät yhdessä. Siinä meni paras ystäväni, jäljellä enää 1. Äitiinkään ei voi tukeutua ja muuta tukiverkkoa ei ole. Näiden takia ajattelen kauhulla mahdollista eroamme, pelkään tulevaisuutta jopa itsemurhalla lohduttautuen. Sanokaa, onko ja miten mahdollista on eheytyä läh.riippuv? Se lienee suhteemme pahin syöjä. Voiko apua oikeasti saada esim terveyskeskuspsykologilta vai onko mahdollisuuksia muuhun tässä tilanteessa, jossa tuntuu että kestämiseni ääriraja on ylittynyt? Kannattaako oloittaa terv.kesk. lääkärin puheille menosta? Parikymppinen ihminen ei saa olla ihmisraunio. Rahaa ei ole kalliisiin hoitoihin. Auttakaa hyvät ihmiset.
Kaikki hajalla:elämäkö edessä vai takana
Riutunut nainen
1263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuntuu vahvasti siltä,että sinulla on elämä vielä edessä. Ilmaista apua saat parisuhdejuttuihin perheasiainneuvottelukeskuksesta.(siellä voi käydä yksinkin, jos miehesi ei halua mukaan) Sen lisäksi sun kannattaa käydä ainakin terveyskeskuksen mielenterveysneuvolassa. Siellä saat keskusteluapua ja hoitajat siellä "näkevät" tilanteesi ja voivat arvioida tarvitseeko sun käydä lääkärissä jne. Olet niin kovin nuori ja reipas; hae ihmeessä apua. Itse olen puolta vanhempi, kuin sinä... muuta en kadu, kuin sitä etten aiemmin lähtenyt apua hakemaan.